Ahdistaa kokoajan

Sen kanssa oppii elämään. En itse koe edes mistää puhumisesta apua, kaikki on niin paljon helpompaa kuin kukaan ei sano mitään.

Varaat lääkäriin ajan, pelkkä ahdistus ei ole päivystys asia. Kirjoita vaikka paperille valmiiksi mitä sanot tai annat lääkärin lukea itse. Traumat eivät häviä häiritsemästä ennen kuin voit hyväksyä tapahtuneen, jolloin totuus pitää olla niin vanha että uskallat kertoa ihmisille asian niinkuin se on ollut eli sille lääkärille tai psykologille, joka on vaitiolovelvollinen eli sun asiat eivät leviä eteenpäin muiden tietoon. Eikä kavereille tai edes omalle perheelle tarvitse kertoa jos ei itse halua, että käyt "kallonkutistajalla" se on sinun elämä, ei kenenkään muun.

Terapiaan ei automaattisesti pääse, mutta ehdottomasti kannattaa pyytää.

Mikä voisi olla huonommin, jos käsittelisit pois sekä vanhat traumat että nykytilanteen? Mitä sinä hyödyt siitä, että säilöt vanhoja harmeja etkä selvitä niitä pois?

Jos et halua puhua, niin aloita kirjoittamalla. Vie se sitten vaikka mielenterveystoimiston hoitajan luettavaksi, niin pääset eteenpäin.

Sama mulla. Jotenkin sitä ajattelee, että voisi voida vielä huonomminkin. On huonomminkin voivia ihmisiä, joilla on akuutimpi avun tarve 🤷‍♀️.

Kun menee ulos kävelylle laittaa musaa tai luennon korviin vaihtuu ajatuksetkin. Siellä voi myös jutella ihmisten kanssa joskus. Kokeilisitteko?

Tärkeintä on ettei jää jumiin vaan antaa mieleen tulvia uuttakin samalla kuin käsittelee vanhoja loppuajan. UUTTAKIN täytyy tulla, muuten ei virkisty. Uusia makuja hajuja, haluja, maisemia, värejä vaatteita, ympäristöjä. Se on erittäin tärkeää, ja musiikki tuo tunteitten purkaja. Etsi musiikkia joka saa sut itkemään vuolaasti ja sitten musiikkia joka saa sut hyvälle tuulelle. Kissoja eläimiä, kaikkea, sulkapalloa, kävelyjä jne...

Älä jää jumiin. Mene aikka H et M ään ja etsi kaunein mekko tai urh asu, ota projektina siivous ja jaa se osiin jne. Paikkaa sukat...kunhan tekemistäkin on.

Hae apua hyvä ihminen. Jos sua ahdistaa koko ajan, niin sehän tarkoittaa että käsittelet koko ajan niitä traumoja anyways, ja kärvistelet huonossa nykyhetkessäsi. Terapiassa ne saa käsiteltyä POIS, ja muutettua asioita, itseksesi sen sijaan jäät vaan johonkin limboon jumiin. Mulla on krooninen ahdistushäiriö ja ahdistuksen tunnetta voi pyrkiä itse helpottamaan mm: urheile mahdollisimman monta kertaa viikossa (sykettä nostattavaa hikiurheilua), jätä alkoholi kokonaan (se romahduttaa serotoniini-tasoja entisestään, häiriinnyttää unenlaatua ja aiheuttaa autonomisen hermoston herkentymistä entisestään yms.), puhu ongelmistasi avoimesti läheisille, syö terveellisesti jne. Mutta tärkeää on lisäksi päästä käsittelemään niitä traumoja ihan ammattilaisen kanssa. Äläkä tyydy huonoon terapeuttiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on ettei jää jumiin vaan antaa mieleen tulvia uuttakin samalla kuin käsittelee vanhoja loppuajan. UUTTAKIN täytyy tulla, muuten ei virkisty. Uusia makuja hajuja, haluja, maisemia, värejä vaatteita, ympäristöjä. Se on erittäin tärkeää, ja musiikki tuo tunteitten purkaja. Etsi musiikkia joka saa sut itkemään vuolaasti ja sitten musiikkia joka saa sut hyvälle tuulelle. Kissoja eläimiä, kaikkea, sulkapalloa, kävelyjä jne...

Älä jää jumiin. Mene aikka H et M ään ja etsi kaunein mekko tai urh asu, ota projektina siivous ja jaa se osiin jne. Paikkaa sukat...kunhan tekemistäkin on.

tämä ei poista siis ahdistusta mutta auttaa käsittelemään sitä tunnetta kun aika rytmittyy jotenkin ettei mennä sen ahdistuksen armoilla koko ajan.

Kysy mikä sinua kiinnostaisi eniten ja pyri sitä kohti. Yllätyt miten voimia alkaakin kasautua kun pääset lähemmäksi sitä. Se voi olla ihan mitä vaan mikä taas sytyttää sinua. Edes pikkaisen alkuun.

Ja voi myös kysyä jotakuta sysäämään sinua mukaan jos sellainen ihminen on kenellä. Sano että jumitat ahdistuksessa helposti ja tarviit tuuppareita. Ihmiset ymmärtävät ihmeen hyvin kyllä missä mennään.

Terapia ei ole ainoa keino selvitä ahdistuksesta sillä meille ei ole missään ihmispelastajia vaan joskus voi ne voimat löytyä pienemmälläkin hiffauksella. Terapiaan sitten kun kaikki normikeinot ovat lopussa jo. Se on raskas kallis ja pitkä prosessi ja takeita ei ole mistään sielläkään kuitenkaan.

❤️ kirjoitti:

Sama mulla. Jotenkin sitä ajattelee, että voisi voida vielä huonomminkin. On huonomminkin voivia ihmisiä, joilla on akuutimpi avun tarve 🤷‍♀️.

https://yle.fi/uutiset/3-5771039

todellakin, mutta ihmiset mieltää jopa sanat eri tavalla. Itselläni ei ole ollut koskaan minkäänlaista ahdistus, joten on vaikea ymmärtää. Yritä säilyttää tuntoaisti ainakin;-)

Päivystyksessä ne eivät voi oikein tehdä mitään. Pahimmillaan saat odottaa siellä tuntikausia nähdäksesi lääkärin, joka käskee sut takaisin kotiin. Siitä voi tulla sulle vaan lisää ongelmia.

Varaa aika lääkäriin. Mullakin on ollut jo vuosia ongelmia ahdistuksen kanssa. Mitkään rentoutuskeinot, liikunta tms. ei auttanut. Ei ne auta, jos ahdistus on oikein vakavaa.

Ahdistus voi myös aiheuttaa fyysisiä oireita ja joku sauraus, mihin sulla on jo valmiiksi alttius, saattaa lopulta puhjeta, vaikka muuten olisit selvinnyt loppuikäsi sitä ilman. Toiset ryyppäävät ja sairastuvat alkoholismiin näiden juttujen takia.

Mulla auttoi vain lääkitys. Käytän lääkkeitä muun syyn takia, mutta ahdistuskin helpottui kummasti. Nyt siihen oikeasti toimii nuo tavalliset keinot. Esim. liikunta, kitaran soittaminen, kirjan lukeminen yms. Nautin tästä todella paljon. Ahdistus ei enää hallitse elämää, vaikka sitä edelleen onkin.

Kukaan ei voi pakottaa sua terapiaan tai syömään lääkkeitä, mutta sun olisi hyvä päästä hoidon piiriin. Saatat saada uusia selviytymiskeinoja. Ehkä uskaltaudut vielä terapiaankin.

Tsemppiä!