Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kelpaatko aviopuolisollesi omana itsenäsi?
13.07.2020 |
Minä saan liki 30 vuoden yhteiselon jälkeen kuulla arvostelua ulkonäöstäni, pukeutumisestani ja käyttäytymisestäni. Ja kyllä, tiedän ettei ole pakko jäädä tähän tilanteeseen, mutta kiinnostaa kuulla tapahtuuko vastaavaa muillakin?
Kommentit (22)
Tietenkin. Ei oltaisi muuten puolisoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaan ja hänkelpaa monulle. Muuten ei oltais puolisoita.
Sama aika yhdessä kuin sinäkin ja ei arvostele. Onko miehesi aina ollut tuollainen vai onko käytös muuttunut?
En.
Olen aseksuaali, eikä seksi kiinnosta.
Mutta mies lähtisi jollei sitä ole, joten hänen vuokseen, ja että saan olla parisuhteessa, seksiä harrastan.
Joten ei, en kelpaisi omana itsenäni.
Minun äidilläni oli aina ollut tapana arvostella ja nalkuttaa. Kunnes keksin ratkaisun. Ala valittaa ja kritisoida itse. Mikä parasta. Kun pääset vauhtiin, alat todellakin nähdä ihmiset viallisina, puutteellisina ja täysin kädettöminä. Lopulta äitini sanoi, että minulle ei voi puhua mitään kun olen niin ankara ja aina ilkeä. Nykyään meillä on hyvät välit. Rakastan äitiä. Koita. Valita takaisin, valita aina. Se toimii. Kerro avoimesti puolisollesi miten hän on tunari. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama aika yhdessä kuin sinäkin ja ei arvostele. Onko miehesi aina ollut tuollainen vai onko käytös muuttunut?
Alusta pitäen on ollut herkkä arvostelemaan. Luulin, että kasvaa ja kypsyy aikuiseksi, mutta sitä ei valitettavasti ole tapahtunut näiden vuosien mittaan. Eikä todennäköisesti tule enää tapahtumaankaan, joten on aika tehdä päätöksiä....
Kelpaan. Itse koen puolisoni olevan liiankin anteeksiantavainen suhteeni. Aivan ihana mies ja puoliso, maailman KILTEIN (oikeasti kiltein, ei "kiltti-") mies. Olen todella kiitollinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on vaikea hyväksyä puolisoni käytöstä.
Esim. viime aikoina minua on harmittanut, että mies puhuu tuttavillemme, että taaperomme saa raivareita äidin kanssa. Tai että lasta kiukuttaa, jos äiti syöttää.
Mikä on uultavasri osittain totta. Mutta miehen kommentit saavat minut tuntemaan itseni huonoksi äidiksi. Että se olen minä, joka nämä raivarin aiheuttaa ja ne ovat minun syyni.
Sen mies jättää kertomatta, että lapsi saattaa kiukutella myös hänen syöttäessään. (Ja tuntuu, että syy täytyy silloinkin löytää, ja se on toki minussa, mitäs olen olemassa. Paikalla tms.)
En kelpaa ja erossa asutaan. Saa nähdä tuleeko ero. Valittamista mies löytää painostani (n. kymmenen kiloa ylipainoa vaikka liikun ja yritän syödä terveellisesti), kotitöiden teosta (laitan ruuat, olen vähän laiska siivoamaan ja haluaisin että mieskin osallistuu), vähäisestä työnteosta (osa-aikainen yrittäjä, jolla pääomatuloja vähintään riittävästi eli en elä miehen tuloilla läheskään), ammattitaidostani (omasta mielestäni olen erittäinkin ammattitaitoinen mutta ollut viime vuosina väsynyt joten olen vähentänyt ja tehnyt helpompia töitä), en ole riittävän sosiaalinen (en kaipaa hirveästi seuraa ja inhoan kaikkia puolituttujen kokkareita). Kehuja mies taas jakelee muiden naisten ulkonäöstä, seksikkyydestä, vartalosta, ammattitaidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama aika yhdessä kuin sinäkin ja ei arvostele. Onko miehesi aina ollut tuollainen vai onko käytös muuttunut?
Alusta pitäen on ollut herkkä arvostelemaan. Luulin, että kasvaa ja kypsyy aikuiseksi, mutta sitä ei valitettavasti ole tapahtunut näiden vuosien mittaan. Eikä todennäköisesti tule enää tapahtumaankaan, joten on aika tehdä päätöksiä....
Usein käy niin, että vanhemmiten huono käytös vain vahvistuu.
Päätöstäsi varmasti helpottaa tieto, että et ainakaan herkästi ja hetken mielijohteesta ole eroa hakenut. Tsemppiä ja voimia!
Tottakai. Me olisi olleet yhdessä liki 25 vuotta, jos en kelpaisi tai jos hän ei kelpaisi minulle. Sitä paitsi tuo sana kelvata on kamala ja ei kuvasta ollenkaan parisuhdettamme. Mieheni on minulle paras vastakappale, mitä maa päällään kantaa antaa ja minä olen hänelle tietenkin. Olemme nytkin sohvalla pitkin poikin toistemme päällä, välillä jutustelemme ja meillä on täydellisen hyvä olla yhdessä. Vähempään en tyytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuoruuden ex oli juuri sellainen valittaja, aina tein kaiken väärin. Pari vuotta jaksoin ja sitten sanoin heipat. Mies vielä ihmetteli miksi haluan erota, hän oli suunnitellut menevänsä kanssani naimisiin ja, että perustettais perhe. Onneksi omaan hyvän itsetunnon.
Nyt minulla on aviomies joka hyväksyy minut juuri tällaisena ja minä hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama aika yhdessä kuin sinäkin ja ei arvostele. Onko miehesi aina ollut tuollainen vai onko käytös muuttunut?
Alusta pitäen on ollut herkkä arvostelemaan. Luulin, että kasvaa ja kypsyy aikuiseksi, mutta sitä ei valitettavasti ole tapahtunut näiden vuosien mittaan. Eikä todennäköisesti tule enää tapahtumaankaan, joten on aika tehdä päätöksiä....
Usein käy niin, että vanhemmiten huono käytös vain vahvistuu.
Päätöstäsi varmasti helpottaa tieto, että et ainakaan herkästi ja hetken mielijohteesta ole eroa hakenut. Tsemppiä ja voimia!
Kiitos! Sinä todella näet asian ytimeen. Sinulle toivon kaikkea hyvää elämääsi!
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. Me olisi olleet yhdessä liki 25 vuotta, jos en kelpaisi tai jos hän ei kelpaisi minulle. Sitä paitsi tuo sana kelvata on kamala ja ei kuvasta ollenkaan parisuhdettamme. Mieheni on minulle paras vastakappale, mitä maa päällään kantaa antaa ja minä olen hänelle tietenkin. Olemme nytkin sohvalla pitkin poikin toistemme päällä, välillä jutustelemme ja meillä on täydellisen hyvä olla yhdessä. Vähempään en tyytyisi.
Hienoa, iloitsen puolestasi. Teillä valinta on osunut napakymppiin! Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun nuoruuden ex oli juuri sellainen valittaja, aina tein kaiken väärin. Pari vuotta jaksoin ja sitten sanoin heipat. Mies vielä ihmetteli miksi haluan erota, hän oli suunnitellut menevänsä kanssani naimisiin ja, että perustettais perhe. Onneksi omaan hyvän itsetunnon.
Nyt minulla on aviomies joka hyväksyy minut juuri tällaisena ja minä hänet.
Hienoa, että teit valintasi jo varhain! Ap
M kirjoitti:
En kelpaa.
Niin, samaa venettä keikutellaan. Olisiko meidän aika tehdä päätöksiä paremmasta elämästä? Ap
Alue: Aihe vapaa
Kyllä kelpaan.