Lue keskustelun säännöt.
Onko miehenne empaattinen lapsillenne?
20.05.2013 |
Meillä tuntuu monesti, että mies on se kolmas lapsi. Vaikka jos olemme jossakin tapahtumassa tai kauppareissulla tms. mies kitisee nälkää, väsyä,kuumaa eikä jaksa huomioida pieniä lapsia. Ajatella, miten heitä voi väsyttää ja tulisi huomata ensisijaisesti. Kun tullaan kotiin, mies painaa vessaan tai tutkimaan mainoksia tms ja minä riisun pieniä lapsia ja kiiruhdan heille sitten ruokaa. Ärisee, jos pyydän auttamaan. Ei edes tajua, mitä siinä "hermoilen" hänhän tässä kotiutuu. Sama kun tullaan päiväkodista ja töistä, mies keskittyy itseensä vaikka pitäisi huomata väsyt ja sylikaipuiset lapset. Jatkuvasti arjessa tilanteita, jotka "tökkivät" miehen kanssa, tilannetajua ei ole. Saattaa tokaista lapsille että mitä siinä kitisette/vingutte, jos lapset vaikka väsyneitä. Ja minä saan syyt niskoille jos sanon asiasta, kuulemma nalkutan turhasta. Kun mies virkeä, maha täynnä jne. on lapsillekin lempeä ja leikittää ja halailee.
Kommentit (6)
Voisin olla sun miehesi, mutta olen nainen. Juuri tuon takia en halua lapsia. En jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten suhtautua mieheen, joka on tällainen?
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:25"]
No miten suhtautua mieheen, joka on tällainen?
[/quote]
Nro 3 tässä taas... Tuo on vaikea kysymys, mulla kyse on mun perusluonteesta. Tarvitsen paljon omaa tilaa, enkä jaksa olla koko ajan viihdyttämässä tai huolehtimassa. Oikeasti en osaa sanoa miten minut saisi innostumaan lasten huolehtimisesta. Tekisin asioita velvollisuudesta ja samalla vituttaisi aivan tolkuttomasti. Vituttaisi vielä enemmän jos joku jankuttaisi asiasta samaan aikaan. En tiedä. Vaikeassa asemassa olet kyllä.
Meillä mies ei todellakaan huomioi lasten tarpeita samalla tavalla kuin mä, mutta hoitaa ja huolehtii kyllä. Mua ärsyttää se, että jos lapsiin esim. sattuu, niin niissä tilanteissa mies ei tunne empatiaa vaan saattaa tokaista, että mitäs keikuit siinä. Mä siis ensin lohdutan, jos toiseen on sattunut ja sitten keskustellaan siitä, olisiko pitänyt jättää keikkumatta. Tästä syystä kun lapsiin sattuu, isi ei kelpaa lohduttajaksi ollenkaan. (Toisaalta hyvänä puolena on se, että jos lapset on vaikka kipeitä, niin mies saattaa kanniskella tms. vaikka kuinka kauan rauhallisena, kun ei "tunne" sitä lapsen kipua ja hätää.)
On se hyvinkin empaattinen, ottaa syliin ja lohduttaa, puhaltaa pipit ja lepyttelee känkkäränkät, mutta usein siltä unohtuu sellaiset käytännöntoimet kuten syöminen,juominen,ulkoilu ym..
On. Oli yh kun tavattiin ja osaa sanoa lapsille että rakastaa heitä, osaa hoitaa ja huomioida todella hienosti.