Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin arki eriarvoistaa lapsia
19.05.2013 |
Kun lastentarhanopettaja maanantaisin istuttaa esikoululaiset aamupiiriin ja kyselee heiltä viikonlopun kuulumisia, toistuu tuttu kuvio. Maija, Tuomo ja Petteri kertovat vuolaasti, missä he ovat vanhempiensa kanssa käyneet ja millainen pipo pikkusiskolle ostettiin kaupasta. Toni ja Hilkka eivät puolestaan sano mitään, ennen kuin opettaja niistää heiltä muutaman lyhyen vastauksen. Samat lapset ovat aktiivisia ja samat passiivisia niin jokaisessa aamupiirissä kuin muissa päiväkodin arjen tilanteissa.
Tällaisten tilanteiden kautta päiväkoti eriarvoistaa lapsia, kertoo tutkija Mari Vuorisalo ensi perjantaina julkistettavassa varhaiskasvatuksen väitöskirjassaan. Tutkija seurasi yhden päiväkodin arkea puolentoista vuoden ajan ja haastatteli sen lapsia ja aikuisia. Tutkimus keskittyi erityisesti kuusivuotiaiden esiopetukseen.
Vuorisalon mukaan lasten arki päiväkodissa on täynnä erilaisia osallistumisen ja valitsemisen paikkoja. Erilaiset osallistumistavat muuttuvat ajan mittaan luonteviksi ja lapsilta aletaan odottaa oman osallistumistapansa mukaista toimintaa sen sijaan, että heidän toimintamalliaan pyrittäisiin muuttamaan. Vuorisalo havaitsi, että lapsen asema ryhmän hierarkiassa muodostuu sen mukaan, miten innokkaasti hän osallistuu keskusteluun ja miten suosittu hän ryhmässä on.
Tutkija uskoo, että päiväkodissa omaksuttu osallistumistapa luo pohjan käytökselle koulussa ja myöhemmässä elämässä. Koska käyttäytymismalli on opittu päiväkodissa, se on myös paikka, jossa eriarvoistavaan kehitykseen voidaan puuttua, tutkija tuumaa. Jos aamupiirissä istuttaisiin pienemmällä porukalla, hiljainen Hilkkakin voisi rohkaistua kertomaan siilistä, jonka hän tapasi pihatalkoissa sunnuntaina.
http://www.tiede.fi/uutiset/5062/paivakodin_arki_eriarvoistaa_lapsia
Kommentit (25)
Aamupiirissä kysellään lapsilta asioita, jotta lapset oppivat kertomisen taitoa ja syy-seuraus-suhteiden esittämistä, juonellisen tarinan ymmärrettävää kertomista. Se on kielen ja vuorovaikutuksen opettelua, sitä mikä on keskeinen taito koulussa ja yksi tärkeistä lapsen koululaistaidoista. Siksi kertomista harjoitellaan koko päiväkotiajan. Yleensä kertomista harjoitellaan paitsi koko ryhmän kesken myös pienryhmätoiminnassa, jolloin myös ne vähän hiljaisemmat ja hitaammin lämpenevät lapset voivat paremmin kertoa omista kokemuksistaan. Vaikka lapsilla on erilaisia temperamentteja, on hyvä myös auttaa lapsia rakentamaan sellaisia taitoja ja asenteita, jotka hyödyttävät heitä ja tekevät heidän elämästään tässä yhteiskunnassa helpommaksi, sillä kokemukset muovaavat ihmistä ja tottumuksia.
Esikoulun tehtävänä on nimenomaan toimia ennaltaehkäisevänä lastensuojeluna ja vähentää syrjäytymista, tukea ja edistää lapsen kykyjen kehittymistä siten että ne jotka tarvitsevat siinä erityistä tukea myös sitä saisivat, jotta koulun aloitus olisi heillekin myönteinen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 20:41"]
Eihän se päiväkoti ole, joka nuo lapset eriarvoisiksi tekee, vaan koti.
[/quote]
Juuri näin. Kaikki vanhemmat eivät välitä kannustaa lapsia keskustelemaan ja syventämään kokemuksiaan pohtimalla niitä verbaalisestikin. Jotkut mielummin typistävät lapsensa etteivät nämä "räpättäisi" ja siten häiritsisis läsnäolollaan vastentahtoista vanhempaa...
Ei lapsen temperamenttia tarvitse muuttaa. Mutta eikö ole hyvä antaa eväitä elämään, sille ujollekin lapselle, jonka pitää joskus selvitä vaikka työhaastattelussa?
Omat lapseni ovat luonnostaan pikemminkin ujoja ja hiljaisia, mutta kiitos pienen päiväkodin, alle kouluikäisten esiintyvän harrastusryhmän (ja ehkä kotikasvatuksenkin) tulevat toimeen isommassakin porukassa eikä päätä huimaa, kun pitää kävellä puhumaan suuren yleisön edessä.
"koulupuku" päiväkoteihin ettei vaan lapset ole eriarvoisessa asemassa
Mikä tekee lapsesta tuollaisessa tilanteessa aktiivisen tai passiivisen? Köyhän työttömän yh:n lapsi voi kertoa iloisesti puistossakäynnistä, kukkienpoiminnasta, näkemistään perhosista. Sen sijaan alkoholistiperheen lapsi ei suinkaan avaa suutaan kertoakseen, kuinka valvoi melkein koko viikonlopun peloissaan, kun kotona oli rähinä päällä, vaikka kuinka olisi muuten sosiaalinen ja aktiivinen.