Pala kurkussa ja itkettää.

Olisiko masennuksen ensioireita? Pärjäätkö omin konstein vai pitäisikö sinun hakea ammattiapua itsellesi? 

Nyt ap alat iloitsemaan oikeast siitä että olet kotona kesän lasten kanssa! Samaan aikaan ehdt vähän miettiä millaista työtä haluat, kartoittaa avoinna olevia paikkoja jne. Itse jäin työttömäksi huhtikuussa 2010 ja juhannusaattona kävin allekirjoittamassa työsopparin ja työt alkoivat elokuussa: ihana, pitkä kesä kotosalla lasten kanssa. Töitä on sittemmin ollut enemmän kun omiin tarpeisiin. Itsesääliin ei kannata lähteä rypemään, se kun ei tunnetusti auta. Tsemppiä!!

Ap, älä vaivu masennukseen. Ajattele, että sulla on elämäsi mahdollisuus tarjota lapsillesi ihana yhteinen kesä! Tiedän, ei ole helppoa, etenkään jos rahatkin ovat tiukoilla työttömyyden takia, mutta ajatteles, että juuri tämä kesä voi olla se, jonka lapsesi muistavat lopun elämäänsä sinä ihanana lapsuuden kesänä, kun äiti oli kotona, käytti pyörälenkeillä, uimassa, poimimassa kukkia, aamut olivat kiireettömiä ja aamupalaa tehtiin yhdessä...

Jos tuo olosi jatkuu, käy lääkärillä tai yritä saada aika vaikka jollekin psykiatriselle hoitajalle. Työttömyys on rankka kokemus, mutta työttömyysjakson päässä jo nyt siintää sinullekin ap jotain parempaa. Se vain antaa vähän odottaa itseään.