Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi auttamaan esikoisen syntyessä?
17.05.2013 |
Anoppi oli ehdottanut miehelleni, että voisi tulla tänne meille auttamaan tässä loppuraskaudessani/kun vauva syntyy.
Ymmärrän, että hän on innoissaan ensimmäisen lapsenlapsensa syntymästä ja vastasinkin miehelleni, että täytyy katsoa asiaa, mutta nyt pohdittuani, voisi tilanne olla aika outo...Anoppi on ollut minua kohtaan mukava, meillä kuitenkin aika etäiset (mutta asialliset) välit, johtuen varmaankin esim välimatkasta. Ei siis tunneta hyvin, eikä olla kahdenkesken oltu kuin ehkä 5 minuuttia joskus.
Vanhempani asuvat lähellä, mutta appivanhemmat 500km päässä, ennen eivät ole "puuttuneet elämäämme". Tottakai appivanhemmat tulevat katsomaan lapsenlastaan, mutta haluaisin kuulla, mihin kannattaa vetää raja esim siinä, mitä anoppi saa tehdä kotonani? Ettei tule myöhemmin ongelmia? ;)
Miehelläni on sisaruksia monta (eli anopilla lapsia), mutta olen hänen ensimmäinen miniänsä.
Minulla on läheiset välit vanhempiini, tietysti myös heiltä voin kysyä apua ja neuvoa, jos sitä tarvitsen, kun vauva syntyy. Tietysti myös mieheni auttaa.
En tietenkään voi kieltää anoppia tulemasta tänne, mutta kiinnostaisi tosiaan tietää, millaiset "rajat" kannattaa vetää kun vauva syntyy jne. Itselläni kun ei aiempaa kokemusta asiasta. :-)
Kommentit (38)
Ekat viikot synnytyksen jälkeen haluaa yleensä olla ihan keskenään. Tilanne on uusi ja vaatii totuttelua, siihen ei tarvita ketään pätemään. Päiväseltään vierailulle voisin ottaa, ei muuta. Tämä siis, jos miehesi on isyyslomalla syntymän jälkeen. Jos ei, voit tarvita lisäapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vähän tyly tässä nyt, mutta mihin sinä sitä apua tarvitset? Jos sulla ei ole toista lasta siellä kotona ja mieskin on olemassa?
Ymmärtäisin tuon, jos sulla esim olisi taapero siellä kotona ja mies ei pidä heti isyylomaa, niin siinä kohti apu on hyvä juttu -tosin ilmankin pärjää näköjään.
Tämä kirjoitukseni kuulostaa inhottavalta ja naistenhan pitäisi tukea toisiaan ja tänä päivänä tuore äiti jätetään usein itse selviämään eikä ole enää sitä sukupolvien ketjua, jossa autetaan -totta, nini totta ja nyt kun sinulle olisi tätä apua tulossa niin minä valopää vain en ymmärrä MIHIN tarvitset sitä? Ensimmäisesi kanssa kun sulla ei ole muuta kuin aikaa?
Rehellisesti sanottuna, kun olen miettinyt asiaa hetken, en haluaisi anoppia meille....
Saan varmasti apua vanhemmiltani, jos sitä tarvitsen. Ja toisaalta ovathan vanhempani vanhempiani - tarkoitan, että jos esimerkiksi olen suurissa "hormonihumaloissa" niin uskoisin, että vanhempani sen ymmärtävät, koska tuntevat minut.
Mutta eri asia sitten onkin, olenko "kamala ihminen", jos en anoppini apua halua ottaa vastaan? Vaan otan mielummin avun vanhemmiltani?
ap
Oletko ajatellut, että tämä mummeli voi olla esim. aika touhukas leipomaan ja tekemään ruokaa pakkaseen? Ikkunan pesukaan ei ole kovin kivaa viimeisillään. Jos apua tarjotaan, ottaisin iloisena vastaan. Uskoisin, että jos ei synkkaa, niin täti tajuaa lähteä kotiinkin.
Ap, kannattaa miettiä, miten vastaat, ettet rajaa appivanhempia pois teidän elämästä. Juttele miehesi kanssa, millainen äiti tällä on ja millaista hän luulisi yhteiselonne olevan (puuttuuko anoppi teillä jokaiseen "epäkohtaan" jne) ja mitä mies tuumisi, jos äitinsä tulisi teille. Jos ette sitten halua häntä teille, sano se nätisti ja sovinnollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ne ikkunat nyt pakko pestä ? Häh? Ja voihan se mieskin ne pestä?
Ruokaa ja leipomuksia osaa jokainen tehdä pakkaseen ENNEN kuin vauva syntyy.
Meillä anoppi tuli esikoisen syntymän jälkeen KYLÄÄN pariksi päiväksi, ei auttamaan missään asiassa.
Ja tämä kun vauva oli muutaman viikon ikäinen ja arki oli meillä nk. hallussa.
En todellakaan olisi halunnut ketään ylimääräistä siihen kun vauva tuli kotiin.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 08:53"]
Mä olen vähän tyly tässä nyt, mutta mihin sinä sitä apua tarvitset? Jos sulla ei ole toista lasta siellä kotona ja mieskin on olemassa?
Ymmärtäisin tuon, jos sulla esim olisi taapero siellä kotona ja mies ei pidä heti isyylomaa, niin siinä kohti apu on hyvä juttu -tosin ilmankin pärjää näköjään.
Tämä kirjoitukseni kuulostaa inhottavalta ja naistenhan pitäisi tukea toisiaan ja tänä päivänä tuore äiti jätetään usein itse selviämään eikä ole enää sitä sukupolvien ketjua, jossa autetaan -totta, nini totta ja nyt kun sinulle olisi tätä apua tulossa niin minä valopää vain en ymmärrä MIHIN tarvitset sitä? Ensimmäisesi kanssa kun sulla ei ole muuta kuin aikaa?
[/quote]
Itseasiassa olen oikeastaan samaa mieltä, usko tai älä. Mies on ekan viikon isyyslomalla, kun vauva syntyy, sen jälkeen menee takaisin töihin...
En tiedä onko mulla ruusuinen kuva, mutta kuvittelisin pärjääväni vauvan kanssa myös yksin päiväseltään, kun mies palaa töihin. Ja toisaalta, tosiaankin, jos apua tarvitsen vauvan kanssa, niin itselläni vanhemmat asuvat tässä suht lähellä...
Toisaalta en viitsisi kieltäytyäkään, jos joku apua tarjoaa. Mutta mielummin apua otan vanhemmiltani, kuin anopiltani -sori vaan...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän niitä appivanhempia rajata mihinkään pois, jos ilmoittaa että haluamme kotiutua rauhassa ja kun vauva on pari-kolme vko niin tervetuloa pariksi päiväksi kylään meille ?!
Ei kai sitä avaimiaan ole velvollinen antamaan heti kun testi plussaa näyttää?
Eihän niitä appivanhempia rajata mihinkään pois, jos ilmoittaa että haluamme kotiutua rauhassa ja kun vauva on pari-kolme vko niin tervetuloa pariksi päiväksi kylään meille ?!
Ei kai sitä avaimiaan ole velvollinen antamaan heti kun testi plussaa näyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kanssa tässä mietin, että mihin se anoppisi olettaa, että tarvitset apua? Teille tulee yksi lapsi, aikaisempia ei ole. Mihin sä tarvitset apua?
Sano suoraan anopille, että et tarvitse juuri nyt apua, haluat olla ihan rauhassa oman perheesi kesken, tutustua vauvaan yms. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kun joku tulee auttamaan, kun pääset synnäriltä kotiin. Siinä sanat paukkuu, todellakin meinaan varmasti haluat olla ihan oman perheen kesken, ketään ylimääräistä ei kaivata siihen säheltämään.
Vaikka toki, tiedän, on mukavaa kun apua tarjotaan. Mutta oikeasti, usko pois, yhden lapsen kanssa on todella helppoa siellä kotona. Ei siihen muita apuja tarvitse, kuin oman miehensä. Jos lapsi on huono nukkumaan, siivota ehtii myöhemminkin. Paitsi toki, jos haava tulehtuu, niin onhan se vaikeampaa tai sektio, koska et saa kantaa mitään vauvaa painavampaa.
Siinä vaiheessa, kun lapselle tulee sisarus, apua jo tarviikin, jos mies aikoo tulla synnytykseen mukaan. Jonkunhan se esikoinen pitää sillä välin hoitaa, kun olette sairaalassa synnyttämässä toista.
Sen takia lähdin apua täältä kyselemään, että saisin erilaisia näkökulmia, niitä olen saanut, kiitos.
Täytyy tosiaan miettiä, miten avuntarjouksiin vastaa/miten niistä kieltäytyy...
Ja todella hyvä pointti se, että kysyn mieheltäni, mitä mieltä hän on anopin avuntarjouksesta/mitä tykkäisi jos anoppi tulisi tänne auttamaan. Ja missä anoppi auttaisi. Tuntuisi ehkä hieman vaivaantuneelta imettää vauvaa olohuoneessa, kun anoppi hääräisi keittiössä hellan ja lieden välissä. Ja lisäksi mua ei esim muutaman viikon epäjärjestys haittaa.
Ihanaa, kun sain täältä erilaisia näkökulmia.
Mutta täytyy tosiaan miettiä, miten kieltäydyn kohteliaasti avusta, koska ei mulla kuitenkaan oikeuksia ole rajata appivanhempia vauvan elämästä pois... Miten siis kieltäytyä kohteliaasti? Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en ennen synnytystä kyllä ottaisi tänne ketään pyörimään, en omia vanhempiani enkä appivanhempia. Mihin sitä apua tarvii jos ei sitten ole ongelmia ja määrätty vaikka vuodelepoon. Ja vauvan syntymän jälkeen en ottaisi kyllä ketään meille majoittumaan moneksi yöksi ihan heti, käymään voi tottakai tulla.
No sano vaik että äitisi on lupautunut jo auttamaan, kyllähän se aika luontevalta tuntuu jo välimatkojenkin takia. Tarjoa kyläilymahdollisuutta kuitenkin sopivaksi katsomanasi aikana. Et tulisko ne esim. jonain viikonloppuna sit vauvan syntymän jälkeen käymään tms. "Viikonloppu" antaa sellaista viestiä, ettet halua niitä moneksi päiväksi sinne0 Eivät toisaalta pääsekään välttämättä, jos ovat töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa,
ensinnäkin onnea tulevan vauvan johdosta ! Näin konkariäitinä minua ystävällisesti hymyilytti tuo "kestän muutaman viikon epäjärjestyksen", mutta siis tosiaan sisarellisesti hymyilyttää, en ole ilkeä tahallani.
Kun minun ensimmäinen lapseni syntyi, tuntui että olin yöpaidassa aamusta iltaan maidolle haisten ja kämppä sekaisin -> siinä ei toista naista kodissaan tarvitse :D
Jos saan antaa neuvon on se se, että luota itseesi. Sinä tiedät mikä on sinulle parasta ja toimi sen mukaan. Ja anna miehesi olla isä. On liikaa niitä naisia joiden mielestä mies ei osaa edes sukkia laittaa vauvalle oikein -siitä ei seuraa kuin ongelmia jatkossa.
Joku sanoi vähän aikaa sitten naistenlehdessä, että hyvä vanhemmuus on sitä, että kun toinen (äiti) lähtee ovesta ulos ei toinen tarvitse mitään erityisiä briiffejä tai toimintaohjeita vaan homma sujuu luonnostaan.
Näin on, sellaiset vanhemmat ovat aidosti jakaneet vanhemmuuden alusta asti, tasaveroisina, toistensa kumppaneina.
Paljon onnea ja iloa tulevaan, nauttikaa vauvastanne ja niistä ainutlaatuisista hetkistä, mitä tulossa on!
Suora vastaus: ei missään nimessä anoppia pyörimään nurkkiin kun uusi, tuore perhe sopeutuu elämään ja olemiseensa! Ystäväni teki sen virheen, että päästi kaukana asuvat appivanhemmat viikoksi heille asumaan, kun esikoinen syntyi. Se oli aivan kamalaa: anoppi halusi jatkuvasti hoitaa vauvaa omilla, 30 vuotta vanhoilla metodeillaan, antaa väkisin pullosta vettä/korviketta, kapaloida sen tiukasti omaan sänkyynsä ihokontaktin sijaan, piteli vauvaa hassusti pystyssä ja sormea leuan alla (kuin koiranpentua) vauvan huutaessa hysteerisenä. Ystävän mies on kiltti ja vähän saamaton, eikä osannut sanoa äidilleen tiukasti. Ystävä itse oli synnytyksestä kipeä, stressasi maidonnousua ja olisi vaan halunnut pesiä rauhassa vauvan kanssa makuuhuoneessa. Sen sijaan hän joutui viihdyttämään mukavia mutta melko etäisiä appivanhempiaan, skarppaamaan ja yrittämään vaikuttaa mahdollisimman normaalilta. Ja kuka muka on täysin normaali kun esikoinen syntyy?? Silloin on itku herkässä, alapää arkana, imetys tuntuu haastavalta, vauvan painonnousu jännittää, pienetkin asiat paisuvat mielessä isoiksi. Ystävä sanoi, että pahinta oli kun ei kehdannut piereskellä appivanhempien seurassa ollenkaan. Kuulostaa hilpeältä ja hän nauroi tälle itsekin, mutta ymmärrän hyvin. Raskauden jäljiltä oma vatsani oli käymistilassa ja jos en olisi saanut rampata vessassa ja päästellä rauhassa paukkuja ja heilua kotona ilman paitaa kun rinnat olivat imetyksen aloittamisesta arat, olisin varmaan tullut hulluksi. Minusta oli mukavaa nähdä ihmisiä käymäseltään, mutta jo tunninkin vierailun aikana aloin toivoa ihmisten häipyvän, että pääsisin rauhassa sänkyyn harjoittelemaan imetystä. Kun se,että kaivaa vanhempien sukulaisten nähden rintansa esiin, ei todellakaan tunnnu kovin luontevalta aluksi.
Ystävälläni tämä viikon vierailu ja siihen liittyvä pakollinen skarppaaminen laukaisi jonkinasteisen masennuksen, jonka ohi menemiseen kului useampi kuukausi. Hän sanoi, ettei ikinä enää vastaavaa.
Ja vaikka kuinka sovittaisiin anopin/appivanhempien kanssa, että tuoreen äidin ei tarvitse tehdä mitään vaan saa keskittyä vauvaan, sitä kuitenkin aina jonkun verran jännittää kun kotona pyörii vieraita ihmisiä.
Esikoisvauvan tulo kotiin on maaginen hetki, siinä perheeksi tulo konkretisoituu. Tuoreella perheellä on täysi oikeus halutessaan kellua siinä vauvakuplassa vaikka kuukauden päivät, ihmisiä ei ole pakko päästää kotiinsa etenkään pidemmäksi aikaa. Niitä kavereita ja sukulaisia ehtii tavata myöhemminkin.
Kiitos vastauksista ja näkökulmista.
Kieltäydyn siis anopin tarjouksesta...
Synnytyksen jälkeen haluan vaikka piereskellä koko päivän ja istua tyynyn päällä, jos alapää on hellänä :D ja kävellä vaikka alasti kotona, jos tuntuu, että näännyn kuumuuteen tms... Ja nauttia vauvasta, luoda ihan omanlaistani ja läheistä suhdetta vauvaan - olenhan hänen äitinsä.. Ei siihen tarvitse muiden tungeksia mukaan... Paitsi tietysti mieheni :)
Ehkä kyläilylle tunniksi pariksi voi tulla, jos haluaa, mutta muuten kyllä ehkä parasta olla ihan vain kolmistaan...
Olen itse aika herkkä ja hieman alakuloisuuteenkin taipuva: oli todella ihana ja hyvä kuulla, että on tärkeää luoda suhdettaan vauvaan...En ollut tätä niin paljoa ajatellut ennen kuin nyt. :) Koska mitä enemmän tänne ihmisiä tulee, sen vaikeampaa suhteen luominen vauvaan voi olla..... Tarkoitan siis sitä, että kaikinkeinoin on varmasti hyvä, että luon suhdetta vauvaan ja olen hänen kanssaan , eikä niin, että katselen vierestä, kun muut luovat suhdetta vauvaan ja enemmän ja enemmän vauva tuntuu etäiseltä minulle...
Käytännössä Vieras ihminen nurkissa hääräämässä, kun olet vastasynnyttänyt? Ei meille ainakaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 12:23"]
Mutta älä mainitse anopille, että saat tarvittaessa apua äidiltäsi, tuohon asettaisi heidät heti eriarvoiseen asiaan.
[/quote]
Sorry painovirheet. Siis piti sanoa, että tuohan asettaisi heidät heti eriarvoiseen asemaan.