Tapasin ihanan miehen, mutta.... mitäs nyt?!?

Joskus olin vähän samassa tilanteessa siinä mielessä, että orastava tutustuminen oli lähtenyt hyvin käyntiin, mies oli ihan lupaavan oloinen ja mukava, mutta mitään ihastumisen tunteita ei vielä ehtinyt pientä mielenkiintoa lukuun ottamatta heräillä. No, helppo kun olen, päädyttiin kuitenkin sänkyyn myös ehkä 4. treffeillä (sori, en tarkoita sanoa sua ap helpoksi =D , sitä vaan että itse menin sänkyyn ilman mitään erityisen lämpimiä tunteita). Äkkiä kävi selväksi tämä kokotarjonta, ja mun luona kun oltiin, niin keksin sanoa että hemmetti, mulla ei ole muuten kortsuja. Otin riskin että hänellä ois kuitenkin ollut, no onneksi ei. =P Niinpä emme sitten yhtyneet. Loistavaa suuseksiä mies kyllä tarjosi... Mutta joo, sen verran on kuitenkin väliä koolla, että haluan tuntea miehen sisälläni, sillä pelillä näin ei olisi käynyt. En voinut jatkaa myöskään tapailua, yritin kyllä hoitaa asian hienovaraisesti, ettei mies olisi yhdistänyt näitä kahta asiaa. Joskus hävettää olla minä, mutta näillä mennään... =/

Ja korostin tuota tunteiden heräämättömyyttä sillä, että ei ollut loppupeleissä erityisen hankala valinta, jatkaako tutustumista vai ei. Jos olisin ollut ihastunut, olisin ehkä valinnut toisin.

Ymmärrän, että olet pettynyt, mutta eihän se koko ole tärkein vaan taidot ;). Minä ainakin voisin yrittää seurustelua tuossa tilanteessa, ei se seksi ole kaikista tärkein asia parisuhteessa ja jos mies vaan on taitava/oppii taitavaksi sängyssä niin sittenhän ei ole ongelmaa.

Minulla kävi samoin; mukava mies, mutta....en voinut jatkaa suhdetta. Tietenkään en sanonut sitä syyksi vaan jotain diipadaapaa. Harmi, että tuo vaikuttaa noinkin paljon joillain ja minä olen yksi niistä =(

hyi mikä sika, jätä se

Mulla on vähän samanlainen kokemus. Tunsi kyllä olonsa petetyksi, hassua.

Itse päätin kuitenkin jatkaa suhdetta, kun kaikki muut palaset tuntuivat osuvan kohdalleen. Täytyy myöntää, että asia vaivaa vieläkin toisinaan, onneksi seksi ei ole suhteessamme tärkein asia. Ja se on koosta huolimatta varsin tyydyttävää.

Meillä on nykyisin kolme lastakin. Että kyllä se peli hommansa hoiti.

Mua taas ällötti yhden miehen kanssa hänen jalkafetissinsä ja muutenkin halusi vain ja ainoastaan outoa seksiä :( onneksi nykyään minulla on mies joka on monipuolinen ja hän ei ole fakkiintunut vain yhteen juttuun. 

Seiskalle: Minusta penis ei ole pelkkä lapsentekolaite. Enemmän sillä ainakin meillä on käyttöä muuhun kuin lapsen tekemiseen.

Mulla kävi samalla tavalla. Mies oli aivan ihana, olin ihastunut. Tapailtiin noin puoli vuotta ennen kuin päädyttiin sänkyyn. Ja se oli aivan kauhea pettymys! Mietin, olinko ladannut liikaa odotuksia siihen hetkeen, mutta ei se sitä ollut. Kun miehen kalu oli _niin_ olematon niin olin pettynyt. En ollut eläessäni sellaista nähnyt.

Valitettavasti minä vain olen niin huono ihminen, että minulla se asia vaikuttaa. En pystynyt jatkamaan suhdetta, koska en halunnut loppuelämäkseni niin pientä. Eikä minua lohduttanut vaikka mies oli taitava suuseksissä ja muuten. Minulle yksi osa seksiä on se kalu ja sen käyttö on tietyllä tavalla rajattua kun se on liian pieni.

Mä asuin pienimunaisen miehen kanssa. Muuten asia ei olisi ollut mikään ongelma, mutta vonkasi kakkosta koko ajan kun ei ilmeisesti tuntunut joustavampi aukko miltään.

Koko ei siis mun mielestä ole se ratkaiseva, mutta olin jonkun aikaa täyden eunukin kanssa ja se tuntui enemmänkin joltain ystävyydeltä, ei miltään parisuhteelta. Eli kyllä seksi on tärkeää.

Nykyisessä miehessäni olen löytänyt kaikki hyvät ominaisuudet samassa paketissa. Mutta rakastan kyllä niin kovasti että vaikka olisi pieni ei se merkkaisi mitään. Toisaalta olisinko alunperin rakastunut jos olisi ollut huono sängyssä tai jos olisi ollut pienenpieni vehje, sitä en osaa sanoa...