Loukkaantuisitko tästä?

Joku heti buuasi. Mutta ei tietysti voi olettaakaan ymmärtävän, jos ei itellä oo ollut vaikeuksia koulussa ja sen jälkeen saada työpaikka. Ei mukavaa, että joku leimaa aspergeriin. Siskokin joskus kysyi voinko käydä tutkimuksissa, koska hänen poikansa autismisia. Sanoi vielä, että kaikilla autismia. Loukkaannuin tuostakin. Toi vaan on arka juttu itelle, kun vaikka miten yrittäisin en pysty olemaan samanlainen kuin muut :(

Korjaus autistisia

Ihmiset, jotka täysin vailla pätevyyttä tekevät kyökkidiagnooseja on todella rasittavia. Jos et toimi täsmälleen kuten he maailman näkevät, niin teki on diagnoosi niskassa.

Miksi täällä koko ajan vain laitetaan nuoli alas?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka täysin vailla pätevyyttä tekevät kyökkidiagnooseja on todella rasittavia. Jos et toimi täsmälleen kuten he maailman näkevät, niin teki on diagnoosi niskassa.

Kiitos sinulle kommentistasi. Mitä vastaisin kaverin viestiin? En vain tykkää, että joku tekee diagnooseja.

Nojoo kyllä vähän miettisin että mitä vttua ja välttelisin henkilöä.

En loukkaantuisi, mutta minulla on ollut useampi vakava sairaus.

Olen kertonut ihmisille tutkimuksistani ja osa on kysynyt tarkemmin, mutta en suuttunut. 

Iällä on varmasti merkitystä, koska nuorempana olisin voinut pahastua kysymyksistä.

Toivottavasti selviää, mikä sinulla on ja sinua voidaan auttaa. :)

Jos kerran itse epäilet, että sinulla on jotain ongelmaa ja terveydenhoitohenkilöstö on samaa mieltä, niin silloin on todennäköistä, että ongelmasi ja vaikeutesi näkyvät myös ulospäin muille ihmisille. Kaverisi ja perheenjäsenesi eivät ole aiemmin kommentoineet asiaa, koska ovat halunneet olla kohteliaita. Nyt kun itse otit asian esiin, he luulivat, että olisi turvallista kommentoida.

Se on ihan totta, että nykyään lähes kaikilla on jotain ongelmia, eikä kukaan ole ns. normaali. Ymmärrän, että sinulle on kova paikka, ettei yhteiskuntaan sopeutuminen olekaan kohdallasi niin vaivatonta kuin joillain muilla, mutta yritä päästä eroon ajatuksesta, että olisit jotenkin huono tai epäkelpo ihminen. Et ole. Nyt sinun on mahdollista saada apua ja tukitoimia, jotta pärjäisit paremmin.

Loukkaantuminenkin on ymmärrettävä ensireaktio läheisten kommentteihin, mutta en usko, että he halusivat satuttaa tahallaan. Luulivat vain, että nyt voi asiasta puhua, kun olit avannut keskustelun. Hehän eivät voi tietää, mikä sinulla on, eikä heidän diagnooseilleen kannata antaa painoarvoa, jos ja kun eivät ole lääkäreitä tai muita alan ammattilaisia.

En lähettäisi mitään viestejä kavereille. Jos tulisi vielä jotain lisäkommenttia diagnooseista, niin sanoisin, että "jätetään diagnosointi ammattilaisille, jos sopii".

Vierailija kirjoitti:

En loukkaantuisi, mutta minulla on ollut useampi vakava sairaus.mutta

Olen kertonut ihmisille tutkimuksistani ja osa on kysynyt tarkemmin, mutta en suuttunut. 

Iällä on varmasti merkitystä, koska nuorempana olisin voinut pahastua kysymyksistä.

Toivottavasti selviää, mikä sinulla on ja sinua voidaan auttaa. :)

Kiitos rohkaisevista sanoista. Olen alle nelikymppinen ja siksi harmittaa, koska ei ole vieläkään löytynyt sopivaa työtä ja epäillyt onko sellaista edes olemassa. Monet epäonnistumiset ja pettymykset, kun on irtisanottu kahdesti todella saa itsensä miettimään mikä minussa on oikein vialla ja pahentaa, jos lähipiiri vielä jotain huomauttaa. Nyt harmittelen, että edes menin kertomaan kaverille noista tutkimuksista :( En ajatellut sen tarkemmin, kun kysyi kuulumisia viestitse. Olen tuntenut hänet pari vuotta ja asuu kauempana.

Minäkin luulen, ettei kaverisi tarkoittanut loukata tai huomauttaa mitenkään pahalla. Ehkä hän ajatteli, että tutkimuksista kertoessasi halusit avata keskustelun. Ei se tarkoita, että kukaan olisi miettinyt, mitä vikaa sinussa on. Olet ehkä itsekin huomannut jotain vaikeuksia ja epäillyt jotain, kun olet menossa tutkimuksiin. Ne luultavasti näkyvät jonkun verran ulospäin, jos ne ovat tuoneet sinulle vaikeuksia työelämässä. Eikä sekään tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa. Nyt vaan voit saada tukea ja apua ja löytää keinoja pärjäämiseen. Kannattaa ottaa kaikki apu vastaan. Luultavasti kaverisikin haluaa olla tukenasi. Jos hän ehdottelee vielä jotain diagnooseja, voit sanoa, että tutkimukset ovat vielä kesken eikä ole ollut puhetta mistään diagnooseista. Lääkärit kyllä selvittävät sen aikanaan, etkä halua arvuutella mitään ennen sitä. 

Irtisanominen töistä on aina suuri kriisi ja varmasti se on vaikuttanut itsetuntoosi. Tutkimuksissa pääset juttelemaan, saat tukea ja opit pärjäämään vaikeuksistasi huolimatta. Varmasti saat myös ideoita, minkälaisissa töissä juuri sinun vahvuutesi olisivat parhaimmillaan. Tarvitset positiivisia kokemuksia työelämästä, niin pääset pikkuhiljaa eroon aikaisemmista pettymyksistä ja epäonnistumisen tunteista. Joskus vika voi olla työpaikassakin. Saitko noissa edellisissä työpaikoissasi mitään tukea tai ohjausta ennen irtisanomista? Tai pystyitko keskustelemaan esimiehen kanssa, jos koit vaikka, että ilmapiirissä oli jotain ongelmia tai olisit kaivannut enemmän ohjausta tai perehdytystä työhösi? 

Vastasin kaverille etten sentään autistinen ole ja harmittaa kun siskokin viitannut sellaiseen. Kaveri vastasi aijaa eli ei tajunnut loukkaantumistani.

Usvametsä kirjoitti:

Minäkin luulen, ettei kaverisi tarkoittanut loukata tai huomauttaa mitenkään pahalla. Ehkä hän ajatteli, että tutkimuksista kertoessasi halusit avata keskustelun. Ei se tarkoita, että kukaan olisi miettinyt, mitä vikaa sinussa on. Olet ehkä itsekin huomannut jotain vaikeuksia ja epäillyt jotain, kun olet menossa tutkimuksiin. Ne luultavasti näkyvät jonkun verran ulospäin, jos ne ovat tuoneet sinulle vaikeuksia työelämässä. Eikä sekään tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa. Nyt vaan voit saada tukea ja apua ja löytää keinoja pärjäämiseen. Kannattaa ottaa kaikki apu vastaan. Luultavasti kaverisikin haluaa olla tukenasi. Jos hän ehdottelee vielä jotain diagnooseja, voit sanoa, että tutkimukset ovat vielä kesken eikä ole ollut puhetta mistään diagnooseista. Lääkärit kyllä selvittävät sen aikanaan, etkä halua arvuutella mitään ennen sitä. 

Irtisanominen töistä on aina suuri kriisi ja varmasti se on vaikuttanut itsetuntoosi. Tutkimuksissa pääset juttelemaan, saat tukea ja opit pärjäämään vaikeuksistasi huolimatta. Varmasti saat myös ideoita, minkälaisissa töissä juuri sinun vahvuutesi olisivat parhaimmillaan. Tarvitset positiivisia kokemuksia työelämästä, niin pääset pikkuhiljaa eroon aikaisemmista pettymyksistä ja epäonnistumisen tunteista. Joskus vika voi olla työpaikassakin. Saitko noissa edellisissä työpaikoissasi mitään tukea tai ohjausta ennen irtisanomista? Tai pystyitko keskustelemaan esimiehen kanssa, jos koit vaikka, että ilmapiirissä oli jotain ongelmia tai olisit kaivannut enemmän ohjausta tai perehdytystä työhösi? 

Ensimmäinen paikka oli varastotyössä, jossa oli oltava hyvin nopea enkä pärjännyt. Tästä ikävämpi muisto, koska oli vuokratyöfirma, jonka edustaja vain soitti työpäivän päätteeksi perjantaipäivänä vielä kotona asuessani lankapuhelimeen ja oli vahingossa kertonut siskolleni, ettei työtäni enää tarvita, koska luuli häntä minuksi. Sisko kertoi asian minulle. Minulla ei siihen aikaan vielä ollut kännykkää ja jäin kuntosalille heti töitten jälkeen, joten siksi sain tiedon vasta perjantaina illalla. Soitin vuokrafirman edustajalle maanantaina ja kysyin syytä ja hän kertoi, että olleen jotkin tavoitemäärät tuotekeräilyssä. Kun kävin palauttamassa kulkukorttini, kysyin samalla työnantajaltani miksei voinut edes varoittaa etukäteen, että olisin voinut yrittää parantaa, johon hän vastasi, että miten muka olisin voinut pystynyt, kun puolet vähemmän sain aikaan tuotteiden keräilyä kuin oli tavoite. Hänen käytöksensä oli hyvin kylmän oloinen. Silti olisin toivonut, että olisi edes voinut ennalta kasvotusten asiasta sanoa kuin, että perään laittaa vuokrafirman perään soittamaan.

Toinen paikka olin tarjoilijana hotellissa Islannissa, joka myös oli hektinen työ enkä siinä pärjännyt myöskään. Työnantaja oli tehnyt ensin kanssani sopimuksen neljäksi kuukaudeksi ja yhtäkkiä muutti sopimuksen päättymään jo kahden kuukauden päästä. Puhuin työnantajan kanssa asiasta ja hän itse myönsi tehneensä väärin, kun teki niin pitkän sopimuksen. Hän myös neuvoi jonkin linkin, jonka avulla voin kasvattaa itseluottamustani. Yksi työkaverini yrittää auttaa minua, koska hänen mielestään oli laiton toimintatapa ja hänen poikansa opiskelee asianajajaksi, mutta poikansa tutkittua asiaa, sanoi, ettei minulla valitettavasti ole mahdollisuuksia jutun kanssa.

Olin varannut paluulennon neljän kuukauden päähän eikä lippua voinut muuttaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi etsiä uusi työpaikka Islannista ja tässä onnistuinkin työkavereiden avulla, koska yksi kertoi lähistöllä olevan hotellin tarvitsevan työntekijöitä. Sain asua hotellissa ilmaiseksi ennen siirtymistä uuteen paikkaan.

Toisessakin Islannin hotellissa tuli vaikeuksia, mutta työnantaja antoi minulle mahdollisuuden petrata ja työkavereiden tuella tähän pystyinkin lisäämään nopeutta ja sain jatkaa lentoni lähtöpäivään asti.

Siivoustyötä en kuitenkaan nykyään pysty tekemään, koska selkäni ei sitä kestä. Ongelmani myös on liika tarkkuus ja hahmottamisvaikeus eli saatan jumittua yhteen kohtaan.

Minusta olisi hyvä, jos saisin autismi-diagnoosin.

Se selittäisi epäonnistuneen elämäni ja miksi hyvät pyrkimykseni eivät tuota tulosta.

Toimin jotenkin väärin, tai olen vääränlainen. Jostainhan sen täytyy kiikastaa.

Nyt olen vain luuseri, pelkkä luuseri.

No sinulla on varmaankin hahmotushäiriö, onko sinulla siitä lääkärinlausuntoa tai onko sitä edes tutkittu mitenkään? Lisäksi huono itsetunto ja itsevarmuuden puute tulevat erittäin hyvin ilmi vastauksistasi.

Siivoojan ja tarjoilijan työt ovat todella hektisiä eivätkä ne sovi kaikille jatkuvan kiireen ja sähellyksen takia. Sinun pitää hankkia koulutus ja etsiä töitä joltain ihan toiselta alalta. Oletko käynyt ammatinvalintapsykologilla koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hyvä, jos saisin autismi-diagnoosin.

Se selittäisi epäonnistuneen elämäni ja miksi hyvät pyrkimykseni eivät tuota tulosta.

Toimin jotenkin väärin, tai olen vääränlainen. Jostainhan sen täytyy kiikastaa.

Nyt olen vain luuseri, pelkkä luuseri.

Ei kannattaa itseään soimata. Varmasti sinussakin on hyviä piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

No sinulla on varmaankin hahmotushäiriö, onko sinulla siitä lääkärinlausuntoa tai onko sitä edes tutkittu mitenkään? Lisäksi huono itsetunto ja itsevarmuuden puute tulevat erittäin hyvin ilmi vastauksistasi.

Siivoojan ja tarjoilijan työt ovat todella hektisiä eivätkä ne sovi kaikille jatkuvan kiireen ja sähellyksen takia. Sinun pitää hankkia koulutus ja etsiä töitä joltain ihan toiselta alalta. Oletko käynyt ammatinvalintapsykologilla koskaan?

Olen käynyt ammatinvalintapsykologilla ja on tehty tutkimuksia kouluaikanakin sekä sen jälkeenkin. Tuli muuten edellisessä kommentissa joitain kirjoitusvirheitä ja joissakin kohdissa käytin turhaan tai väärää alistuskonjuktiota. Tutkimukset kuitenkin jäivät kesken, koska resurssit eivät riittäneet. Hakeuduin itse matkailualalle, koska ja sitä kautta Islantiin tekemään työssäoppimisen ja kesätöihin. Minulle on ehdotettu arkistointia työnä, koska se tarkkuutta vaativa ja se kiinnostaakin, mutta sinne hankala kouluttautua. Nyt kuitenkin tarkoitus päästä työkokeiluun sille alalle. Lääkärin lausuntoja on aiemmista tutkimuksista, mutta ne jo 15 vuotta vanhoja ja siksi tarvitaan uudet.

Itse arvostaisin jos ystävä puhuisi rehellisesti ja tabu-aiheistakin. Eihän hän diagnoosia tee, vaan miettii että.ln.nyös huomannut jotain. Oletettavasti haluaa tukea. Moni sanoisi kohteliaasti että "ei sinussa mitään ole" ja kuitenkin kaikki on jotain huomannut. Ei se tarkoita, että on huonompi vaan erilainen. Ja kaikki olemme erilaisia.

Se, että on jotain autismin kirjosta, näkyy aika helposti päälle päin. Ei tarkoita kyökkidiagnoosia.

Kaverisi on huomannut jotain eikä ole katsonut asiakseen - kuten ei olekaan - ottaa sitä sinun kanssasi puheeksi. Nyt kun sinä aloitit, hän kertoi huomiostaan. Hän ei tarkoittanut pahoittaa mieltäsi, mutta teki silti niin. Se on ikävää teidän molempien kannalta. Sinulla on oikeus tuntea kaverisi epäkohteliaaksi ja itsesi loukatuksi.

Ei kavereille tuollaisia asioita kerrota tai jos kertoo, niin sitten pitää ottaa vastuu siitä ihan omille hartioille. Sen verran sinullakin pitäisi olla tilannetajua, että et lörpöttele ympäriinsä kaikkia asioitasi ja sitten loukkaannu, jos/kun joku alkaa asioista omaa näkemystään puhumaan.

Jos kaverisi olisi sanonut vain jotain ympäripyöreää ilmoituksellesi, niin olisit varmasti loukkaantunut siitäkin. Nyt kun hän sanoi mitä ajatteli, niin loukkaannuit. Eli kumpi teki väärin? Sinä. Olisit ollut hiljaa.

eipä tuo nykyään niin tavatonta ole että vaikkapa muuten-vaan-ei-niin-pidetylle tutulle laaditaan psykiatrinen diagnoosi jossain kuppikuntaisessa kyökkipsykologi sakissa.

🦍😆