Miksi rapakuntoisille suositellaan urheiluksi lenkkeilyä/juoksua?
Yleensä näissä laihdutusohjelmissa suositellaan huonokuntoisille laihduttajille uuden elämäntavan alkuun nivelille hyvin raskasta juoksua. En ymmärrä miksi se on niin suosittu vaihtoehto kun juoksu on todella raskasta urheilua jossa on suuri loukkaantumisriski.
On monia pitkän linjan juoksijoita jotka tuntevat tekniikan, oikeiden varusteiden, lämmittelyn yms. merkityksen ja jotka tekevät "kaiken oikein" ja lopputuloksena on silti jonkin ajan kuluttua rasitusvammoja tai jopa sellaista vammautumista ettei lenkkipolulle ole enää asiaa.
On ihan hullua, että näitä rapakuntoisia sitten tsempataan juoksemaan ylös jotain rappuja läkähtymispisteeseen. Mausteena ylirankka lihaskuntotreeni meiningillä "jaksaa jaksaa". Sitten kun ne tekniikatkin on ihan mitä sattuu varsinkin juoksussa. Markkinoidaan sitä PAKKO JAKSAA.
Yhtä hyvin voisi laittaa heidät tekemään pitkiä kävelylenkkejä, pyöräilemään tai rullaluistelemaan, pelaamaan tennistä tai sulkapalloa, salille spinningiin tai harrastamaan taistelulajia, siis jotain oikeasti kivaa.
Itse kävin pitkästä aikaa pyöräilemässä ja rasituin toisella tavalla kuin juoksussa, mutta ei ole sellaista väsynyttä ylihikistä oloa, turvotusta jne.
Siis miksi?
Kommentit (20)
En tiedä, ihmettelen myös. Ylipainoisena ei kauheasti kannattaisi juosta, hajoaa polvet.
Kävelyn vielä ymmärrän. Uinti olisi mielestäni rapakuntoiselle se paras laji aloittaa
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, ihmettelen myös. Ylipainoisena ei kauheasti kannattaisi juosta, hajoaa polvet.
Kävelyn vielä ymmärrän. Uinti olisi mielestäni rapakuntoiselle se paras laji aloittaa
Vielä parempi on vesijumppa tai vesijuoksu ellei osaa uida ns. oikein eli taita niskaansa kuten esim. minä kun en sitä tekniikkaa osaa oikein. Ap
Mäkin menin muutama vuosi sitte juoksukoulun, mutta se ei sopinut mun polville. Lönköttelin kuin lehmä. No alkavaa nivelrikkoa. Ongelmia eniten alamäkeen mennessä, tuntuu et polvi menis hallitsemattomasti yli.
Voin sanoa, että piti aloittaa hölkkääminen varovasti ekaa kertaa elämässä liikunnallisena, normaalipainoisena parikymppisenä. Joten en myöskään tajua, kuka hullu sellaista suosittelee rapakuntoiselle ja/tai vanhemmalle ihmiselle. Lisäksi ystävällä meni parikymppisenä polvet huonoon kuntoon, kun yritti ylipainoisena ottaa juoksun muiden liikuntaharrastusten rinnalle.
Koska noissa laihdutusohjelmissa aika on rajallinen, projekti pitää polkaista käyntiin saman tien ja näkyvästi. (Oletan, että nyt puhutaan tv-ohjelmista?) Ei kukaan jaksa katsoa, kuinka laihduttaja aloittaa hitaasti ja vähän kerrallaan, kuten pitäisi tehdä. Siinähän menisi ikuisuus ja pitää saada kaikki tänne nyt heti. Kyllä jokainen jaksaa juosta sen verran, mitä ohjelman teko vaatii, ja mitä sen jälkeen tapahtuu, ei ole oleellista. Ohjelma on jo purkissa ja se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Koska noissa laihdutusohjelmissa aika on rajallinen, projekti pitää polkaista käyntiin saman tien ja näkyvästi. (Oletan, että nyt puhutaan tv-ohjelmista?) Ei kukaan jaksa katsoa, kuinka laihduttaja aloittaa hitaasti ja vähän kerrallaan, kuten pitäisi tehdä. Siinähän menisi ikuisuus ja pitää saada kaikki tänne nyt heti. Kyllä jokainen jaksaa juosta sen verran, mitä ohjelman teko vaatii, ja mitä sen jälkeen tapahtuu, ei ole oleellista. Ohjelma on jo purkissa ja se siitä.
Joo, päivittäistä pulla-annosta ei kukaan kiellä missään:-D
https://www.vauva.fi/keskustelu/3813760/mies-sairaalassa-ja-korona-rajo…
Lenkkeily on helppo aloittaa. Vähän hankintoja ja ei tarvitse lähteä kuin kotiovesta ulos. Omasta kunnosta riippuen vauhti voi olla pelkkää kävelyä ja pikku hiljaa ottaa vauhtia mukaan.
Olen ihmetellyt samaa. Monesti jo pelkkää kävelyä suositellaan todella runsaasti, esimerkiksi joka päivälle. Jos on oikeasti ihan rapakunnossa, se että yhtäkkiä ilman minkäänlaista taustaa pitäisi tyhjästä aloittaa liikkuminen joka päivä ja vielä kohtuullisella sykkeellä on monelle liikaa. Tiedän omasta kokemuksesta, olin todella huonossa kunnossa sairauden takia ja sen jälkeen ei ollutkaan minkäänlaista motivaatiota liikkua ja kaikki hyötyliikuntakin jäi. Siihen vielä ylipaino päälle. Sitten kun jostain löysi motivaation käydä edes pari kertaa viikossa pienellä kävelyllä ja huomasi että kunto alkaa kohota, oli helpompaa aloittaa päivittäinen liikunta. Joillekinhan sellainen "shokkihoito" toimii mutta osalla kyllä motivaatio häviää parin ensimmäisen lenkin jälkeen jos kuorma tuntuu liian raskaalta.
Itse olen käynyt kävelylenkeillä oikeastaan koko aikuisikäni ihan päivittäin (kerralla kävelen kolmesta vartista pariin tuntiin) eli olen kaukana rapakuntoisesta vaikka ylipainoinen olenkin (+25kg), mutta niin vaan se hölkkääminen on täyttä tuskaa. Nyt just toissapäivänä taas tuntui luontevalta ajatukselta siirtyä "hölkälle" ja pari-kolmekymmentä metriä meni ihan joo ok, mutta sitten tuli taas se sama kuin aina ennenkin eli tuntuu kuin sotkeutuisi omiin jalkoihinsa ja jalat on kuin lyijyä.. Samalla tuntuu aina siltä kuin jotenkin joka askeleella "valahtaisi" alemmas ja alemmas ja sitten lopulta tuntuu jo siltä että vielä askel kaksi ja kroppa laahaisi maata. Vaikea selittää tuota mutta ehkä joku sai kiinni mihin hölkkääminen aina kaatuu.
N44
Nii just!
Miksei kukaan lääkäri määrää läskeihini hoidoksi sipsien syöntiä sohvalla ja telkkarin katselua???
Juoksu ei toki ole paras vaihtoehto, jos on pahasti ylipainoinen ja rapakunnossa tai nivelissä muuta ongelmaa. Kävely sen sijaan on suositeltavaa kaikille painosta ja kuntotasosta riippumatta päivittäin. Se on turvallinen tapa liikkua, tekniikan hallitsevat kaikki, on ilmaista ja sitä voi harrastaa kaikkialla. Jos on valtavasti ylipainoa tai muita liikuntarasitteita tai terveysongelmia, sen voi aloittaa lempeästi ja pienikin kävelylenkki saattaa olla täysin riittävä. Mutta ei kannata huijata itseään ja ajatella, että päivittäinen kävelykin olisi liikaa rasitusta. Aloittaa sellaisella vauhdilla ja matkalla, joka omaan kuntotasoon sopii. Jollekin se voi olla vaikkapa parin sadan metrin matka rollaattorin avulla.
Siitä ne nivelet vahvistuu kun juoksee. Lämmittelyä? Kuule siinä koko kroppa lämpiää 2km jälkeen. Oikea tekniikka? Ihminen on juossut aikojen alusta asti ja nyt väität että ihminen ei osaa juosta? Sun tekniikka tulee kyllä hioutumaan satojen kilometrien jälkeen. Mä juoksen 10km kauppareissut isoille kaupoille. Lähikauppaan on 500m. Sinne juoksen huvikseen aina niin täysiä kun pystyn ja ihmiset katsoo onko tuo hullu. Painojennostelu on kivaa, mutta sun keho ei ole mitään jos siinä ei ole alkukantaista vauhtia ja räjähtävyyttä. Miehen keho pitää treenata kuin sotilaan kehoksi eli vähän kaikkia ominaisuuksia. Hitto se tunne mikä tulee kun juoksee ja hyppii kivien ja kantojen yli kuin joku elukka. Keho pumppaa glooria herskat ja addrealiinit verenkiertoon.
Nuoruudessa käytin päihteitä, amfetamiinia ja hassista lutkutin piipusta kuin happea. Sitten aloitin liikunnan ja huomasin että siitä saa paremmat kiksit. Moni teistä luulee olevansa hyvä kuntoinen mutta ajelee autolla joka paikkaan. Minä liikun juoksemalla. Pelkästään mun keho ei ole muokkaantunut vaan myös mieli.
Kävely ja lenkkeily on ensinnäkin mielettömän tylsää. Pyöräily on sata kertaa miellyttävämpi urheilumuoto. 15km pyörälenkki menee helposti ja on hyvää liikuntaa, sen sijaan lenkkeilen kiinnostaa ehkä 2km ja sitten jo alkaa tylsistyttää.
Rullaluistelua suosittelet? Minusta se kuulostaa vaaralliselta. Minä mieluummin juoksisin väärin kuin väistämättä kaatuisin rullaluistimilta.
Sähköpyörä on ylivoimainen. Se muuttaa pakkopullan nautinnoksi.
Ja länkyttäjä vois vähä kuuklata nii pysyy möly mahassa. ;-)
Vierailija kirjoitti:
Sähköpyörä on ylivoimainen. Se muuttaa pakkopullan nautinnoksi.
Ja länkyttäjä vois vähä kuuklata nii pysyy möly mahassa. ;-)
Tähän! Elämäni paras ostos.
Missä länkyttäjä viipyy?
Vierailija kirjoitti:
Siitä ne nivelet vahvistuu kun juoksee. Lämmittelyä? Kuule siinä koko kroppa lämpiää 2km jälkeen. Oikea tekniikka? Ihminen on juossut aikojen alusta asti ja nyt väität että ihminen ei osaa juosta? Sun tekniikka tulee kyllä hioutumaan satojen kilometrien jälkeen. Mä juoksen 10km kauppareissut isoille kaupoille. Lähikauppaan on 500m. Sinne juoksen huvikseen aina niin täysiä kun pystyn ja ihmiset katsoo onko tuo hullu. Painojennostelu on kivaa, mutta sun keho ei ole mitään jos siinä ei ole alkukantaista vauhtia ja räjähtävyyttä. Miehen keho pitää treenata kuin sotilaan kehoksi eli vähän kaikkia ominaisuuksia. Hitto se tunne mikä tulee kun juoksee ja hyppii kivien ja kantojen yli kuin joku elukka. Keho pumppaa glooria herskat ja addrealiinit verenkiertoon.
Nuoruudessa käytin päihteitä, amfetamiinia ja hassista lutkutin piipusta kuin happea. Sitten aloitin liikunnan ja huomasin että siitä saa paremmat kiksit. Moni teistä luulee olevansa hyvä kuntoinen mutta ajelee autolla joka paikkaan. Minä liikun juoksemalla. Pelkästään mun keho ei ole muokkaantunut vaan myös mieli.
Juurihan tuossa kerroin juosseeni lenkkejä noin 20 vuoden ajan. Olin koulun kestävin tytöistä ja 10 km lenkit meni kepoisesti. Tasan tiesin oikean askelluksen, lämmittelyn, venyttelyn yms. merkityksen ja toteutin niitä plus muut asiat kuten oikeiden kenkien jne. Koko helahoidon merkityksen.
Siitä huolimatta olen vähän päälle 30v sellaisessa kunnossa, että jalkoihin sattuu juoksu joka paikkaan. Ei auta lepo, hidas aloittaminen, ei mikään. Välissä ei ole ollut mitään pitempiä taukoja jne. Ei vain pysty.
Samoja tarinoita on muilla pitkään harrastaneilla. Selkä tai polvet menevät yms. Kaikenlaista kremppaa. Ap
Ööö aika harvoissa asiantuntijoiden ohjeissa suositellaan vain juoksua ylipainoisilla.
Enpä ole kyllä nähnyt että juoksua suositeltaisiin. Kävelyä kyllä, ja kävely onkin hyvää ja mukavaa liikuntaa joka ei rasita. Juoksemalla saa kyllä kropan tukkoon helposti ihan aktiiviurheilijakin...
Vielä se, että mulla pitäisi olla vuosikymmenien (20) jälkeen hyvä pohja, mutta jos yritän edes 50 m juosta niin jalat on ihan rikki, akillesta, polvea, milloin mitäkin vihloo. Aivan älytöntä. Ap