Lue keskustelun säännöt.
Heitin miehen jääkiekkokortit roskikseen, sai hirveän raivarin
12.07.2020 |
Olemme seurustelleet 1v ja muutimme hiljattain yhteen miehen asuntoon. Tavarapaljous yllätti, kun kahden ihmisen kamat tuotiin yhteen kämppään. Nyt otettiin sitten pieni kesäloman siivoustuokio, tarkoituksena oli kääntää kämppä ympäri ja heittää kaikki turhat tavarat pois.
Löysin nuo miehen jääkiekkokortit, jota joskus 90-luvulla varmaan pojat keräilivät ja heitin ne sen kummemin ajattelematta roskikseen. En ajatellut kysyä mieheltä, oletin sen olevan itsestäänselvää että tuollaiset lapselliset kortit saa heittää pois. Seuraavana päivänä mies kysyi ohimennen olinko nähnyt näitä kortteja, ja sanoin heittäneeni ne pois. Mies sai jonkun kohtauksen ja juoksi taloyhtiön roskikselle tonkimaan josko niitä löytyisi vielä. Ei löytynyt. Sen jälkeen mies alkoikin raivoamaan minulle, miksi en kysynyt häneltä voiko ne heittää pois.
Totta puhuen tämä koko episodi on saanut minut epäilemään oliko yhteen muutto ihan paras asia. Tuollainen miehen käytös ei ole yksinkertaisesti OK, räjähtää tyhjästä. Mitä seuraavaksi? Unohdan pyytää luvan häneltä heittää vanhan pizzan palan jääkaapista, käykö hän sitten jo päälle? Tunsin oloni pieneksi ja voimattomaksi kun hän alkoi räyhäämään.
Kommentit (57)
Kortit on kauniita ja mielenkiintoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0/5 provo
Mut ei kai tuollaista kukaan oikeasti tekisikään.
Minäkin veikkaan, ettei edes nainen voisi olla niin tyhmä, että tekisi tuollaista.
"Nyt otettiin sitten pieni kesäloman siivoustuokio, tarkoituksena oli kääntää kämppä ympäri ja heittää kaikki turhat tavarat pois."
Tällaisia hasardeja sattui mullekin solkenaan, kun yritin vähäisellä kokemuksella kirjoittaa sujuvalta kuulostavaa fiktiota.
Mikä hem.metti siinä on, että minun vaivalla --edes jonkinlaisella -- kirjoittamat pro.vot, jotka ehkä sidåltävät vähän läs.kien kius.aaamista, luonnon roskaamista, kohtuullista radi.simi.a tai muuten vain arkoja aiheita poistuvat nopeasti tai jäävät vähille alapeukuille. Niiden narratiivi on sentään onnistunut ja eheä sekä uskottavuuteen on laitettu myös volyymia. Sitten tällainen surkea ja ylimalkainen töhöpro.vo saa satoja alapeukkuja ja osa vihaisista lampaista ei edes noteeraa sitå, että se on röl.läily. Ihmettelenpä vaan.
Minä tykkään avata joulukuun alussa kaikki suklaakalenterin luukut kerralla ja nauraa aamulla pettyneelle pikkuväelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei kukaan nainen voi olla niin tampio joka heittää miehen omaisuutta pois. Ja varmaan ne keräilykortit eivät vie tilaa niin paljon.
Juuri nainen voi olla juuri niin tampio, että heittää miehen omaisuutta pois. Useimmat tyytyvät heittämään pois kulahtaneita vaatteita (kuten vaikka jonkun nostalgiasyistä säästetyn bändipaidan) tai parittomia astioita, mutta jotkut hävittävät arvokasta tai muuten tärkeää tavaraa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te tosiaan että jonkun random ukon vanhat jääkiekkokortit oli arvokkaita. Heittäkääpä nyt naurattamasta, arvottomia pahvinpaloja.
Saattaapi raapasta auton hinnan. Tai ainakin sellaisen naisen kaipaaman kulttuurimatkan Milanoon.
No nyt alkoi kiinnostaa. Miehelläni on viisi kansiota kortteja ullakolla tallessa. Pitäisiköhän ottaa ne salaa ja käydä arvioituttamassa?
Miksi, eihän ne sinun ole Anna olla vaan tallessa siellä mihin ne on säilöön laitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Ei kukaan nainen voi olla niin tampio joka heittää miehen omaisuutta pois. Ja varmaan ne keräilykortit eivät vie tilaa niin paljon.
Juuri nainen voi olla juuri niin tampio, että heittää miehen omaisuutta pois. Useimmat tyytyvät heittämään pois kulahtaneita vaatteita (kuten vaikka jonkun nostalgiasyistä säästetyn bändipaidan) tai parittomia astioita, mutta jotkut hävittävät arvokasta tai muuten tärkeää tavaraa pois.
Tai ainakin yrittää sitä. Miehen tavarat ovat turhia, tilaa vieviä ja pölyä kerääviä rojuja. Naisen tavarat ( pienintä lasieläintä tai pehmolelua myöten) sen sijaan ovat tunnearvoltaan korvaamattomia muistoesineitä, joiden poisheittämisestä puhuminenkaan on anteeksiantamaton teko.
Sano miehelle, että hän voi korvaukseksi heittää sinun korusi roskikseen.
Tai oikeastaan voisi heittää sinut roskikseen. Vi tun äm mä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä meet tekemään jotain tollaista? En ikinä heittäisi roskiin yhtään mitään mieheni omaa.
Minä heittäisin ehkä rikkinäiset sukat ja kellastuneet kalsarit. Mutta en muuta.
Vierailija kirjoitti:
0/5
Kysyn kuitenkin: Heititkö omat menneiden vuosien päiväkirjasi roskikseen?
Eikö kaikki polta päiväkirjansa, ettei vaan kukaan muu pääse niitä lukemaan.
Toivoisin, että tämä on provo, mutta pelkään että ei ole.
Mitä aloittaja olisi sanonut, jos mies olisi heittänyt hänen muumimukikokoelmansa roskiin, koska hänen omat astiansa ovat paljon paremmat eikä samassa taloudessa tarvita kaksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huono provo. Tosin ehkä tuollaisia "mun tavarat on tärkeitä, ei sun" -tyyppisiä ihmisiä on oikeasti olemassa. Jos oot oikeesti tuollainen, niin asutte varmasti aika pian taas erillänne lähdit sitten nyt vetämään tai et. Jos olisin samassa tilanteessa, niin sun kamat olis jo ulkona kämpästä.
Valitettavasti on. Mun sisko on tuommoinen. Pari kertaa on mulle itkenyt, kun mies suuttui kun hän heitti pois turhaa tavaraa ja ei ymmärrä miksi suuttui. No varmaan siksi, kun ei ollut miehelle turhaa etkä edes kysynyt.
Vaikka onkin provo, niin silti pakko sanoa: ei tulis mieleenkään heittää toisen omaisuutta pois kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ollu täällä monta kertaa aiemminkin.
Vähän aikaa seurustelin AP:n tapaisen naisen kanssa. Kävi joskus mun luona ja siivottiin yhdessä. Taipumukset tuli jo silloin esiin. Ei sitten koskaan muutettu yhteen mm tuon asian vuoksi seurustelut loppui.
Kyllä tällaisia riittää. Samat ihmiset laittaa rumat vanhat emaliastiat (kymmenien eurojen arvoiset Finelit) metallikeräykseen ja heittää arvokkaat lasit, kristallisetkin, lasinkeräykseen (minne ne ei edes kuulu). Kuolinpesistä lähtee roskiin arvokasta tavaraa kun "ei niitä vanhoja romuja kukaan jaksa".
Ja valittaa kirpparilla että kalliit hinnat ja tarjoaa jostakin tavarasta 5% sen myyntihinnasta kun ei ymmärrä mikä tavara on kyseessä. (Esim. vanha posliini, messinki jne.)
Varmaan keskivertokokoelma jääkiekkokortteja ei ehkä kovin arvokas, mutta mistäs tiedät kun meni roskiin jo.
Kyllä minuakin vituttaisi. Olen joskus itsekin
noita keräillyt. Hyvät rahathan niistä saisi jos mulla vielä noita kortteja olisi. Vähäpätöisilläkin asioilla voi olla rahallista arvoa. Ihan oikeasti.
Hyvä esimerkki on esm. CD:t. Julkaisulla on enemmän jälleenmyyntiarvoa jos se sisältää obi-stripin. Jos ei niin julkaisun arvo putoaa. Ajattele. Yksi paperinpala luo arvoa. Sellaista vaan se on.