Menestyminen, koyhemmät ystävät eivät halua enää

Oletteko antaneet osan varallisuudestanne näille köyhille? Ai ette. No mitä sitä sitten hengailemaan kanssanne.

Millä tavalla menestymisenne on käytännössä ilmennyt? Oletteko esim pyydelleet ystäviä mukaan teidän ökyhuviloille tai vastaavaa?

Menestyneissä ihmisissä on suuria eroja, jotkut pysyy maan pinnalla mutta monilla se nousee päähän ja sen huomaa.

Itsellä on esim kaveri rikkaasta yrittäjäsuvusta, kaveri 30v ja miljoonien omaisuus. Mutta erittäin maanläheinen eikä hänestä huomaa varakkuutta.

Olet muuttunut ylimieliseksi? Kerskut? Mullakin on ystäviä, joiden varakkuus vuosien saatossa kasvanut mutta hyvin kyllä tullaan toimeen. Voihan kyse tietenkin olla myös kateudesta. Itse en ole materian perään ja olen tyytyväinen siihen mitä mulla on. Silloin on helppoa olla toisenkin puolesta iloinen.

Onko nämä ihmiset itse sanoneet jotain siihen suuntaan että no kun nyt sinun vaurastuminen? Muutenhan ei paljon kannata tehdä oletuksia toisten ajatuksista, varsinkaan jos ei tiedä mitä heidän elämässään tapahtuu. Olin itse joskus tilanteessa jossa olin se kaikista heikoimmin pärjäävä kaveriporukasta. Katkaisin suhteet heihin kaikkiin ihan tunnesyistä ja nyt minulla pyyhkii rahallisesti paremmin kuin heillä ainakin tuohon aikaan kun vielä oltiin tekemisissä. Mitä en yhtään ihmettele. Olivat suht keskinkertaisen alarajalla noin tienaamiskykynsä suhteen enkä halunnut enää saada vaikutteita heiltä.

Mitä yhteistä on enää, kun toiset kituuttaa lainoja maksellen ahtaassa kerrostalossa ja ajelee vanhalla toyotalla ja toiset sisustaa merenrantahuvilaa ja grillaa kesäkeittiössä nieriää?

Usein varakkaammat alkavat vaatia samanlaista rahankäyttöä vähävaraisemmilta. Jatkuva uusilla tavaroilla ja loma-matkoilla kehuskelu alkaa tympäistä sellaista, jolla ei ole siihen varaa. Varsinkin parempituloisten jatkuva hokeminen "rahalla ei ole minulle mitään merkitystä" alkaa etomaan, kun henkilö kuitenkin arvottaa jokaisen tavaran tai palvelun eli muistaa kertoa, mitä mikäkin maksoi.

Suomi on luokkayhteiskunta. Entiset ystäväsi tuntevat kuuluvansa alempaan luokkaan ja arastelevat seuraasi.

Missä menestyksesi näkyy??

Tottakai se vi*uttaa katsella mitä kaikkea mahtavaa muilla on, kun itsekin raataa 40h viikossa, mutta silti rahaa ei ole mihinkään luksukseen. Ja välillä tulee näitä kutsuja mökille ja sinne pitäisi sitten olla viemässä ruokia mukanaan. No meillä ei ole varaa ostaa 70e ruokia ja juomia yhtä iltaa varten. Väkisinkin siinä vieraantuu tuttavista, kun elämät on muuttuneet ihan erilaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko antaneet osan varallisuudestanne näille köyhille? Ai ette. No mitä sitä sitten hengailemaan kanssanne.

Miksi pitäisi omalla tekemisellä ansaittu antaa pois niille jotka eivät ole tehneet?

Minullekin on käynyt näin, kyseessä ei tosin ollut ystäväperheet vaan yksittäinen kaveri. Hassua tästä tekee se, että kuukausiansioni eivät koskaan ole 2000 euron yläpuolella. Kaveri vaan jostain syystä päätti, että olen rikas, koska minulla ei ollut ongelmia rahankäytön kanssa.

Järjestättekö tapaamisia näiden köyhempien ystävien budjetin mukaan? Jos esim. lähdette yhdessä reissuun, niin yövytte teltoissa/retkeilymajoissa ja teette itse ruokanne? Vai onko ehdotukset oopperamatkoja viiden tähden hotelleissa ulkomailla?

Minulla oli ystävä, jonka kanssa käytiin ennen kävelylenkeillä, pyöräilemässä, jätskikioskilla, kahvilla. Nyt pitäisi lähteä suppailemaan, kiipeilemään, sushille tai kuohuvalle terassille. No, mun taloudellinen tilanne ei salli tuollaista, joten emme sitten enää tee mitään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko antaneet osan varallisuudestanne näille köyhille? Ai ette. No mitä sitä sitten hengailemaan kanssanne.

Loinen.

Mun kaveri esittää olevansa jotenkin tärkeämpi ihminen, kun istuu johtoryhmissä jne. Sanoi minulle, että eikö mun pitäisi mennä aikuisten töihin, kun olin työssä, jossa rahat sai tekemällä vähän töitä ja sitä rahaa tuli noin 3000e.  Jos työ suhteutettaisiin kuukausitasolle, olisi tulot olleet noin 5000e kuussa. Minulla ei ole tarve päteä varallisuudellani, koska olen enemmän veloissani, kuin on varallisuutta. Silti tuolla kaverilla on mennä kahvit väärään kurkkuun, kun on tullut uuteen kotiini käymään. Hän asuu itse 80 luvun alun kipeästi remontteja kaipaavassa taloyhtiössä. En koskaan vertaile varallisuusasioita, koska terveillä keskiverto ihmisillä, joihin itsekin lukeudun,  on aina mahdollisuus vaikuttaa varallisuuteensa. Mutta tuon kaverin kohdalla alkaa oikein harmittaa se itsekehu ja silti se outo kateus, joka iskee kun hän huomaa miten hyvin olen hoitanut asiani, vaikka hän on pitänyt minua ja työtäni vähempiarvoisena. Viime tapaamisen jälkeen hänen käytöksestään jäi todella ikävä tunne. En aio enää ottaa yhteyttä.

AP, todella ikävä tuo tilanteesi. Toivottavasti löydätte uusia kavereita. Ei toisen onni ja varallisuuden kasvaminen pitäisi olla kenellekään kateuden aihe. Kovalla työllä saa asioita. Itse en kuitenkaan halua kertoa omistuksistani juuri tuon takia etteivät ihmiset osaa käsitellä asioita. Ihmetellään kuinka voi olla varaa, kun osataan muka laskea toisen tulot tasan tarkkaan ja kun ei ole kerskunut kuvitellaan toinen pienituloisemmaksi kuin on jne. Ihmiset ovat kummallisia. Onneksi eivät kaikki.

Minua kiinnostaisi tietää, että mistä ap tiedät että tuo on syy miksi eivät halua olla tekemisissä. Jos kaksi ystäväperhettä ei sinun tulkintasi mukaan enää halua viettää aikaa kanssanne, niin eikö tähän voi olla lukuisia syitä? Vai ovatko he jotenkin antaneet ymmärtää että syy on varallisuudessanne?

Ollaan itse ihan hyvin toimeentulevia mutta ei rikkaita ja meillä on ystäväperheitä eri tuloluokissa. Yksi sukulaisperhe sattuu olemaan miljonäärejä. Minusta on vaan mahtavaa, kun joskus ollaan päästy heidän kesäasunnolle ja huvijahdille viettämään aikaa. Olen ajatellut että sehän on vaan upeaa päästä tällaiselle jahdille, jonka tankkaamiseen menisi meidän kuukausipalkan verran. Ei meillä tule ikinä olemaan varaa tällaiseen paattiin, mutta heidän ansiostaan päästään joskus kokeilemaan miltä sellaisella meno tuntuu. Sehän on vaan mahtava etu! Miksi ihmeessä en haluaisi olla heidän kanssaan tekemisissä, kun ei meillä muuten olisi mahdollisuutta päästä tällaista kokemaan? Jos nyt näin rumasti sanotaan, niin mehän tavallaan hyödymme heidän varallisuudestaan. Vaikka se ei toki ole syy miksi heitä tapaamme, tapaisimme heitä vaikka olisivat köyhiä.