Lue keskustelun säännöt.
Mummo joka ei halua olla mummo? :(
15.05.2013 |
Näin meillä. Kyseessä siis on mieheni äiti, joka ei selvästikään halua olla mummo eikä sen puoleen oikein äiti saati anoppikaan.
Pahalta tuntuu. Pari kertaa vuodessa nähdään, silloinkin ne ollaan aina me jotka käydään kylässä. Tunnelma on aina kuin ventovieraassa paikassa, lapsetkin vierastavat ihmistä, joka on kylmä kuin jääpuikko ja käpertynyt itseensä kuin simpukka. Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoista, kun anoppini vielä elossaoleva äiti (isomummo) taas on aivan ihana ja lämmin, halaileva ja rakastava ihminen.
Turha on tätä äitiä/mummoa kutsua kylään tai juhliin, ei tunnu mummoa kiinnostavan. Jättää AINA tulematta, selityksenä joku utopistinen tekosyy jos edes vaivautuu ilmoittamaan. Niillä harvoilla kerroilla kun mummo on vaivautunut pikavierailulleen (tapahtunut ehkä 3 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana) ollaan aina yritetty kohdella häntä mahdollisimman lämpimästi ja rakastavasti, että hänellä olisi tunne, että kuuluu meidän perheyhteisöömme. Turhaahan se on ollut. Minkäänlaista vastavuoroisuutta ei tunnu tämä ihminen tuntevan.
Ollaankohan me ainoita? Lähipiiri tuntuu olevan täynnä rakastavia mummeleita ja mammoja, jotka osallistuvat jälkipolvien elämään monilla tavoilla.
Kommentit (282)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 11:14"]
Lopettakaa se keinotekoisuus anopin suhteen. Olisi tosi tukalaa, jos teennäisesti kohdellaan hyvin ja rakastavasti, kun ajatellaan muuta. Hyväksykää tilanne, mummot ovat erilaisia.
[/quote]
Hohhoi taas kerran.
No sama juttu toimii sitten tietysti myös toisinpäin eikö totta? Eli miniöiden kannattaa tosiaan vihdoinkin lopettaa se keinotekoisuus ja teennäinen ystävällisyys anoppia kohtaan, se kun näköjään aina tulkitaan ilkeydeksi ja kaksinaamaisuudeksi.
Jos anoppi kohtelee miniäänsä hyvin ja "rakastavasti", se on ainoastaan esittämistä: anoppi ajattelee automaattisesti miniästään aina jotakin aivan muuta. Olisi tosi tukalaa olla tekemisissä anopin kanssa, joka on näennäisen ystävällinen, mutta ilmeisesti kuitenkin aina selän takana aivan erilainen.
Miniöiden kannattaa hyväksyä siis tilanne jo alusta asti: anopin kanssa ei kannata (eikä edes ole mahdollista) yrittää rakentaa toimivaa, läheistä suhdetta. Anopin kanssa on tukala olla tekemisissä ja siksi välit kannattaa katkaista täydellisesti. Lasten juhliin (kaste, syntymäpäivät, valmistujaiset, jne) ei anoppia kannata ainakaan missään nimessä pyytää! Sehän tämänkin ketjun mukaan on miniän synneistä suurin. (Ja minä typerys kun olen aina luullut sen olevan vain normaalia kohteliaisuutta.)
Anoppien kannattaa hyväksyä tilanne, miniät ovat erilaisia!
[/quote]
Vaikuttaa siltä, että ymmärrät tahallasi väärin. Tai sitten sinulle kaikki ihmissuhteet ovat näytelmää jota esitetään jollekulle. Jos näin on, niin olen tosi pahoillani. Osaatko kuvitella, että jollekin toiselle rehellisyys ja teeskentelemättömyys on välttämätön perusta hyvälle ihmissuhteelle?
Jos miniällä ei ole muuta tarjota kuin teennäistä ystävällisyyttä, niin ehkä tosiaan kannattaa miettiä senkin lopettamista mutta se on jokaisen oma päätös. Jos joku haluaa pitää yllä kulisseja, niin se hänelle suotakoon. Jos ei halua, niin sitten ei halua.
[/quote]
276, en ole tuo, jota kommentoit, mutta sinä ITSE tuossa nyt lähdet siitä oletuksesta, että ap ja muutkin miniät vain keinotekoisina teeskentelevät ja näyttelevät. Mistä sinä sen tiedät? Minusta ap ihan rehellisesti ja suorasti haluaisi nauttia läheisistään ja on pahoillaan, että anoppi ei ole ikinä kyennyt olemaan hellä lapselleen (=ap:n miehelle) eikä lapsenlapsilleen. Mitä teeskenteltyä se on, kerrohan.
Ne synttärikutsut olivat vain esimerkki. Yleensä ihmiset ovat kiinnostuneita olemaan läsnä rakkaiden perheenjäsentensä elämän kohokohdissa ja juhlissa, mutta anoppia sekään ei kiinnosta, kuten ei kiinnosta olla arjessakaan läsnä. Juhlat siis olivat vain yksi esimerkki, ap:n mukaan VIELÄ VÄHEMMÄN anoppi on kiinnostunut arkisesta yhdessäolosta.
Ei, ap ei narise ilmaista lastenhoitoa, eikä ihailua ja kättentaputuksia hänen pitopöytänsä antimille... hän suree, että miehen äiti ei välitä lapsestaan ja lapsenlapsistaan, koska sellainen välittäminen, hellyys ja läsnäolo on ihmiselle rikkaus. Ei velvoite, ei riesa, ei teeskentelyä tai pinnistelyä.
-8-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta ketjua, sanoisin ap:n puiolustuksesi, että oli ihminen kuinka vanha tahansa, hän ei koskaan lakkaa kaipaamasta omien vanhempiensa rakkautta ja huomiota. Toki sen ei tarvitse olla samanlaista kuin lapsena, mutta silkka välinpitämättömyys tuntuu pahalta. On kipeää huomata, että oma puoliso on jäänyt sekä lapsuudessa että nyt aikuisuudessa vaille sitä rakkautta, jota itse haluaa ladata omille lapsilleen mahdollisimman paljon.
En usko tiettyihin äidin- tai mummonmalleihin, mutta kyllä oletan, että jokainen hyvä äiti on kiinnostunut näkemään, tapaamaan, välittämään ja rakastamaan lastaan läpi tämän elämän. Sitä kutsutaan äidin rakkaudeksi, ja kyllä suren, jos huomaan omaisteni jääneen vaille tätä ainutlaatuista kokemusta, johon jokaisella ihmisellä on kaipuu.
^ No itse asiassa en edes ymmärrä mitä 275 yrittää tuossa sanoa.
Ihan kuin hän olettaisi, että kaikki miniät ja anopit ovat teeskentelijöitä.
Olen tässä vain peräänkuuluttanut jokaisen, niin miniöiden kuin anoppienkin, oikeutta olla sellainen kuin on ilman painostusta, syyllistämistä tai muuta henkistä väkivaltaa. Minusta kenenkään ei, ei edes miniöiden, pitäisi joutua teeskentelemään. Tai jos joku valitsee teeskentelylinjan, niin se on hänen valintansa.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 15:40"] ^ No itse asiassa en edes ymmärrä mitä 275 yrittää tuossa sanoa. Ihan kuin hän olettaisi, että kaikki miniät ja anopit ovat teeskentelijöitä. Olen tässä vain peräänkuuluttanut jokaisen, niin miniöiden kuin anoppienkin, oikeutta olla sellainen kuin on ilman painostusta, syyllistämistä tai muuta henkistä väkivaltaa. Minusta kenenkään ei, ei edes miniöiden, pitäisi joutua teeskentelemään. Tai jos joku valitsee teeskentelylinjan, niin se on hänen valintansa. [/quote]
Hän ironisoi siteeraamansa kommenttia, joka lähtee siitä oletuksesta, että miniän halu pitää yhteyttä on teeskentelyä. Siis tätä:
"Lopettakaa se keinotekoisuus anopin suhteen. Olisi tosi tukalaa, jos teennäisesti kohdellaan hyvin ja rakastavasti, kun ajatellaan muuta. Hyväksykää tilanne, mummot ovat erilaisia."
Ei kukaan varmaan halua anopinkaan teeskentelevän, mutta pointti olikin, että on suru ja puute, jos joku kokee oman lapsen ja omien lastenlapsiensa näkemisen ja heidän iloissaan mukanaelämisen riesaksi, joka vaatii teeskentelyä. Got it now?
-8-
^Ymmärsin tuon "Lopettakaa se keinotekoisuus..." niin, että anopin ei pitäisi joutua teeskentelemään koska ne lapset kärsisivät siitä jos heidän elämässänän olisi joku teeskentelijä. Kyllä minuakin ahdistaisi jos saisin jostakin ihmisestä sen vaikutelman, että hän teeskentelee ystävällisyyttä.
Onhan se suru ja murhe jos anoppi puuttuu lasten elämästä (tuskin niille lapsille mikään hirveän suuri suru). En ole pakottamassa ketään kieltämään omia tunteitaan mutta kuten sanoin aiemmin: joidenkin kirjoitusten sävy on sellainen, että niissä ollaan sitä mieltä, että anopin on oltava mukana lasten elämässä vaikka väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 00:49"]
Ei ole pakko välittää elämässä muista kuin itsestään. Minä minä minä, omat lapset hyi, lapsenlapset -yökötys. Sehän se nykytendi on, ei oo pakko jos ei taho ja irseriittoisuus kukoistaa. Sitten itketään vaipoissa vanhainkodissa, kun kukaan ei välitä, ei tule katsomaan, ei mitään. Toivottavasti elämänne ehtoopuoli tulee olemaan nautinnollisen pitkä omassa ylhäässä yksinäisyydessä, saattaa se mieli kummasti muuttua ;).
Kumpa tunnevammaiset älyäisivät vastaisuudessa olla lisääntymättä, säästyttäisiin monilta harmilta. Kunnioitan suuresti naista, joka valitsee lapsettomuuden tunnevammaisuuden takia, vika taikka sairaus se on siinä missä muutkin, enkä sen takia arvostele. Ainoastaan tekojen, joilla vahingoittaa muita.
Terveisin, tunnevammaisen lapsi
[/quote]
No ihan kiva, että toivot, ettei sinua olisi olemassakaan. Mutta ilmeisesti ap nyt kuitenkin on aika tyytyväinen siihen, että hänen miehensä on olemassa sen anopin lisäännyttyä. Ihan ilmeisesti on normaalin oloinen mieskin, kun ap ei siitä mitään kitise.
Osa ihmisistä tosiaan vanhemmiten kääntyy sisäänpäin ja kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta. Esimerkki minullakin löytyy ihan lähisuvusta: täti oli ennen aina uhrautuvasti joka etelänlomalla lastenlastensa leikittäjänä, kun näiden vanhemmat hyppäsivät baareissa. Omassa kodissaan hän ei saanut yhtään juhlapyhää viettää vaan piti kärvistellä jossain olohuoneen nurkassa patjalla jälleen kerran lapsenvahtina.
Kun ensimmäiset lastenlastenlapset tulivat, niin täti laittoi vähän samaa menoa katseltuaan tälle stopin. Ei enää suostu lähtemään yhtään minnekään kotoaan, vaikka on oikein hakemassa yritetty käydä. Koska sama rooli häntä odotti edelleenkin. Vaikeahan se on kieltäytyäkään vahtimasta sitten paikan päällä, kun muutaman vuoden ikäiset tenavat joutuvat ties mihin onnettomuuksiin kiipeillessään, juostessaan, tapellessaan. Täti on nyt kahdeksankymmenen ja ulkoisesti ihan kunnossa, mutta sydänvaivakin on.
En ole ainakaan kuullut, että serkkuni ja heidän lapsensa olisivat asiaa kauheasti kiukutelleet ja uhkailleet jäävänsä tädin hautajaisista pois tms. naurettavaa. Sikamaista se olisikin, kun tämä ei vain yksinkertaisesti enää jaksa.
Ehkä ap:n anopille stoppi tuli vähän aiemmin.
Myös erakolla ja muottiin sopimattomalla oman elämänsä sankarilla on hyvä olla käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 06:48"]
Myös erakolla ja muottiin sopimattomalla oman elämänsä sankarilla on hyvä olla käytöstavat.
[/quote]
Voi olla, mutta jos se ihminen on vanha, väsynyt ja kivulloinen, niin siinä voi käytöstavat unohtua. Tai jos ei ole koskaan ollutkaan käytöstapoja, niin ei niitä enää tuossa iässä opetella jonkun nenäkkään miniän johdolla. Pitää hyväksyä vain se, että on sellainen kuin on.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:16"]
Tiedättekö kukaan, mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisenvastuu? Se tarkoittaa sitä, että TUNTEISTAAN riippumatta päättää toimia elämässään niin, että tuottaa lähimmäisilleen hyvää. Se EI tarkoita sitä, että pitää olla vain ja ainoastaan mummu 24/7, vaan vaikka vain sitä, että menee ristiäisiin kun vauva syntyy ja kerran vuodessa synttäreille. Jouluna voisi vaikka piipahtaa kahvilla. Onko liikaa vaadittu? Kaksi tapaamista per vuosi? Siihen ei tarvita tunteita, jos niitä ei ole, vaan tahtoa. Sitä löytyy jokaiselta jos niin haluaa.
[/quote]
Miksi jonkun joka ei viihdy ristiäisissä pitäisi sinne mennä? Haluaako ristiäisten järjestäjä tehdä jonkun olon epämukavaksi? Mihin nyt unohtui se hyvän tuottaminen lähimmäisille?
[/quote]
Siskoni ei ollut ylioppilasjuhlissa, eikä häissäni. Minä en ole ollut hänen lapsiensa rippijuhlissa, enkä ylppäreissä. Silti olemme todella läheisiä.
Vanhempani eivät ole olleet kahden lapsemme ristiäisissä ja silti meillä on todella hyvät välit.
Anoppi ei ollut häissämme ja silti olemme hyvissä väleissä.
Älkää tehkö niin tiukkoja sääntöjä sille, miten ihmisten pitää elää. En usko, että ap.kaan ja moni muukaan itse elää sellaista elämää, että sitä kestäisi katsella suurennuslasin kanssa.
Syitä voi olla monia ja ne eivät todellakaan miniälle kuulu. Esimerkiksi minä en paniikkihäiriöstäni puhu miniäkokelaalle. Ei todellakaan kuulu hänelle.
Mutta en usko, että siitä tulee ongelmaa. Poikani on fiksu ja hän tuskin ottaa vaimokseen sellaista kitisijää, kenellä on tarkat säännöt, miten pitää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 00:49"]
Ei ole pakko välittää elämässä muista kuin itsestään. Minä minä minä, omat lapset hyi, lapsenlapset -yökötys. Sehän se nykytendi on, ei oo pakko jos ei taho ja irseriittoisuus kukoistaa. Sitten itketään vaipoissa vanhainkodissa, kun kukaan ei välitä, ei tule katsomaan, ei mitään. Toivottavasti elämänne ehtoopuoli tulee olemaan nautinnollisen pitkä omassa ylhäässä yksinäisyydessä, saattaa se mieli kummasti muuttua ;).
Kumpa tunnevammaiset älyäisivät vastaisuudessa olla lisääntymättä, säästyttäisiin monilta harmilta. Kunnioitan suuresti naista, joka valitsee lapsettomuuden tunnevammaisuuden takia, vika taikka sairaus se on siinä missä muutkin, enkä sen takia arvostele. Ainoastaan tekojen, joilla vahingoittaa muita.
Terveisin, tunnevammaisen lapsi
[/quote]
Tuskin itkevät. Mummut, jotka ovat satsanneet itseensä ja parisuhteeseensa, ovat eläneet hyvän elämän.
Naapurissani asuu mummu, joka on hoitanut ikänsä lapsenlapsia. Mies kuoli juuri ja siellä kykkii yksiin. Kun mummi on käytetty loppuun, ei käy lapset, eikä lapsenlapset hänen luonaan.
Toinen leski tässä samalla kadulla on elänyt vilkasta seuraelämää ja hommannut kavereita, eikä ole uhrautunut lapsenvahdiksi. Leskeksi jäätyään on edelleen jatkanut elämää ja matkustelua kavereidensa kanssa ja elää vilkasta seuraelämää.
Tiedän itse, kumman valitsen, kun tulen vanhaksi.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:16"]
Tiedättekö kukaan, mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisenvastuu? Se tarkoittaa sitä, että TUNTEISTAAN riippumatta päättää toimia elämässään niin, että tuottaa lähimmäisilleen hyvää. Se EI tarkoita sitä, että pitää olla vain ja ainoastaan mummu 24/7, vaan vaikka vain sitä, että menee ristiäisiin kun vauva syntyy ja kerran vuodessa synttäreille. Jouluna voisi vaikka piipahtaa kahvilla. Onko liikaa vaadittu? Kaksi tapaamista per vuosi? Siihen ei tarvita tunteita, jos niitä ei ole, vaan tahtoa. Sitä löytyy jokaiselta jos niin haluaa.
[/quote]
Miksi jonkun joka ei viihdy ristiäisissä pitäisi sinne mennä? Haluaako ristiäisten järjestäjä tehdä jonkun olon epämukavaksi? Mihin nyt unohtui se hyvän tuottaminen lähimmäisille?
[/quote]
Vaikka oman lapsenlapsen ristiäiset olisivatkin ahdistusta, inhoa, epämukavuutta tms. aiheuttava tilaisuus isovanhemmalle, ei ap:n kuvailema mummon sulkeutuneisuus ja välttelevä käyttäytyminen ole minkään mittapuun mukaan normaalia käytöstä.
Kyse kai enimmäkseen on omien ja muiden edun priorisoinnista. Onko minun viihtyvyyteni tai mahdollinen epämukavuudentunteeni maailman järisyttävin juttu? Pyöriikö kaikki aina minun ja minun viihtyvyyteni ympärillä, myös omien lassenlasteni juhlapäivinä, kerran tai pari vuodessa? Jos todella vastaus on kyllä, silloin kannattaa linnottautua kotiin kuolemaa odottamaan ja katkaista välit kaikkiin maapallon eläviin olioihin. Tällainen ihminen on sosiaalisesti vinksahtanut ja itsekeskeisyydessään täysin epäkelpo ja estynyt persoona.
Ikävää jos isovanhempi, yksi lapsen lähimmistä verisukulaisista, kokee lapselapsensa ristiäiset tai vaikkapa synttärit ylitsepääsemättömän vastenmielisiksi juhliksi, eikä halua edes läsnäolollaan kunnioittaa juhlittua. Kysehän saattaa tällöin olla jopa jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, ainakin välttelevästä sellaisesta, ehkäpä pahimmillaan jopa narsismista.
Ihmettelen totisesti niitä kirjoittajia, joiden mielestä ap:n kuvaama isovanhemman käytös on luonnollista ja minkään mittapuun mukaan ns. normaalia. Hyvänen aika: tämä ihminenhän todennäköisesti tarvitsisi apua (terapiaa ja lääkitystä) henkisiin ongelmiinsa!
[/quote]
Minulla on paniikkihäiriö ja en mielelläni mene tuollaisiin juhliin. Nytkö minusta ei saa tulla mummoa, koska en ehkä kykene ristiäisiin.
Lapseni eivät saa lisääntyä minun paniikkihäiriön takia.
Nykysulupolven äidit ovat todella kamalan lapsellisia ja itsekkäitä. Aivan uskomatonta kiukuttelua.Tulee se yksi mainos mieleen, missä se äiti huutaa, että olen hommani hoitanut.
Kun hommaatte lapsia ja perustatte perheen, ottakaa vastuu itse siitä ja katkaiskaa se napanuora. Ette voi olettaa, että teitä hoivataan ja hoidetaan vielä kun teillä on oma perhe. Kamalaa kiukuttelua, jos mummut ei hyppää tahtonne mukaan.
Lellittyjä kakaroita. Siis te aikuiset vanhemmat, jotka oletatte,että ympäristön täytyy hoivata teitä ja parisuhdettanne.
Antakaa niille vanhemmillenne vihdoin vapaus elää omaa elämää. Lapset ovat vain lainaa, mutta niin ovat vanhemmatkin. Lasten täytyy myös joskus kasvaa aikuisiksi ja ymmärtää, että heidän äitinsä on oma persoona, kenellä on salaisuuksia, jotka ei kuulu heille. Oma elämä, mikä ei kuulu teille.
Uskomatonta kiukuttelua kolmikymppisiltä naisilta. Äiti ei toimi, niin kuin te haluatte.
Onko teiltä jäänyt joku uhmaikä elämättä, vai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 00:10"]
Kovat on puheet joillakin kirjoittajilla, mutta kummasti se ääni muuttuu kellossa, kun ikää tulee lisää ja alkaa kuoleman lähestyessä vanhuus vaivata. Sanokaa mun sanoneen.
Kun avuntarve vanhuuden vaivoissa lisääntyy, alkaa egoistisuus ja ne kuvitelmat omasta erinomaisuudesta karisemaan. Tuolloin olisi varmasti sen kirjan sijaan mukava olla tekemisissä jonkun läheisen kanssa. Mutta sepä on myöhäistä silloin. Lapset ja lapsenlapset ovat saaneet jo vuosikausia sitten tarpeekseen mummon töykeydestä ja kylmyydestä, vieras ihminenhän tämä tällainen "mummo" heille on. Mahdollinen puolisokin on kuollut jo aikoja sitten. Siellä sitten tällainen "mummo" viettää viimeisiä vuosiaan kellon tikitystä kuunnellen, vain tv ja postilaatikosta tipahtavat lehdet seuranaan. Eipä luulisi tuolloin ihmettelevän yksinäisyyttään, itsehän hän on elämänsä sellaiseksi rakentanut omilla teoillaan ja päätöksillään. Parhaassa tapauksessa lapset eivät edes tule mummon hautajaisiin. Onnellinen elämä? Kenelle?
[/quote]
Kirjoitan uudelleen, kuten aiemmin.
Kadullamme on heti esimerkki siitä. Vasta kuoli mies mummulta, joka uhrasi itsensä lastenlapsille. Nyt kykkii yksin ja kukaan ei käy katsomassa.
Toinen leski on elänyt sosiaalista elämää ja miehensä kuoleman jälkeen on kavereita, joiden kanssa käy ulkomailla ja harrastuksissa ja vähän väliä on joku auto pihassa, kun on ystäviä kylässä.
Kumpi elää onnellisempaa vanhuutta. Se lapsenlapsiaan hoitanut yksinäinen vanhus, kenestä kukaan ei välitä (lapset niin itsekkäitä, että käyttivät vain vanhan äitinsä loppuun. tyypillinen aaveemamma), vai se, joka satsasi omaan elämään.
Eukot täällä huutaa, että mummot ei välitä heidän lapsistaan. Miksi mummojen pitäisi teidän räkänokkia jaksaa hoitaa, kun ette jaksa itsekään.
Esikoinen tungetaan päiväkotiin pois tieltä ja vauva kerrallaan vain jaksetaan hoitaa. Sitten odotatte, että lapset pitäisi saada joka viikonloppu hoitoon, kun ette jaksa.
Hauska nähdä, kuinka itse jaksatte muka lapsenlapsianne hoitaa, kun ette jaksa edes niille esikoisille virikkeitä järjestää, vaan pälli hajoaa ja pitää heti viedä kakru hoitoon, kun on niin vitun raskasta.
Vittu, mitä pellejä nykyäidit ovat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 00:29"]
63 kirjoitti näin: "
Vaikka oman lapsenlapsen ristiäiset olisivatkin ahdistusta, inhoa, epämukavuutta tms. aiheuttava tilaisuus isovanhemmalle, ei ap:n kuvailema mummon sulkeutuneisuus ja välttelevä käyttäytyminen ole minkään mittapuun mukaan normaalia käytöstä.
Kyse kai enimmäkseen on omien ja muiden edun priorisoinnista. Onko minun viihtyvyyteni tai mahdollinen epämukavuudentunteeni maailman järisyttävin juttu? Pyöriikö kaikki aina minun ja minun viihtyvyyteni ympärillä, myös omien lassenlasteni juhlapäivinä, kerran tai pari vuodessa? Jos todella vastaus on kyllä, silloin kannattaa linnottautua kotiin kuolemaa odottamaan ja katkaista välit kaikkiin maapallon eläviin olioihin. Tällainen ihminen on sosiaalisesti vinksahtanut ja itsekeskeisyydessään täysin epäkelpo ja estynyt persoona.
Ikävää jos isovanhempi, yksi lapsen lähimmistä verisukulaisista, kokee lapselapsensa ristiäiset tai vaikkapa synttärit ylitsepääsemättömän vastenmielisiksi juhliksi, eikä halua edes läsnäolollaan kunnioittaa juhlittua. Kysehän saattaa tällöin olla jopa jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, ainakin välttelevästä sellaisesta, ehkäpä pahimmillaan jopa narsismista.
Ihmettelen totisesti niitä kirjoittajia, joiden mielestä ap:n kuvaama isovanhemman käytös on luonnollista ja minkään mittapuun mukaan ns. normaalia. Hyvänen aika: tämä ihminenhän todennäköisesti tarvitsisi apua (terapiaa ja lääkitystä) henkisiin ongelmiinsa!"
Se oli oikeastaan aika vänkä kirjoitus, koska sitä lukiessa piti oikein keskittyä pitämään mielessä, kummasta osapuolesta hän puhui, mielestään väärin toimineesta mummustaan vai itsestään. Kenen navan ympärillä tässä pyöritäänkään, juhlat laistavan mummon vai psykankirjansa lukeneen vihaisen miniän? Ovatko näin voimakkaat kiukun tunteet ns. normaaleja?
[/quote]
Joskus on ehkä isovanhemman pakko panna rajat aikuisille lapsilleen ja heidän vaatimuksilleen ja sanoa EI.
Nykyvanhemmat on kuin lihansyöjäkasveja. Raatelee kaiken matkassaan itsekkyydessään.
Joo, kertoo sinusta kaiken että lapsien ja lapsenlapsien hoito on uhrautumista.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 07:17"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 23:16"]
Tiedättekö kukaan, mitä tarkoittaa lähimmäisenrakkaus ja lähimmäisenvastuu? Se tarkoittaa sitä, että TUNTEISTAAN riippumatta päättää toimia elämässään niin, että tuottaa lähimmäisilleen hyvää. Se EI tarkoita sitä, että pitää olla vain ja ainoastaan mummu 24/7, vaan vaikka vain sitä, että menee ristiäisiin kun vauva syntyy ja kerran vuodessa synttäreille. Jouluna voisi vaikka piipahtaa kahvilla. Onko liikaa vaadittu? Kaksi tapaamista per vuosi? Siihen ei tarvita tunteita, jos niitä ei ole, vaan tahtoa. Sitä löytyy jokaiselta jos niin haluaa.
[/quote]
Miksi jonkun joka ei viihdy ristiäisissä pitäisi sinne mennä? Haluaako ristiäisten järjestäjä tehdä jonkun olon epämukavaksi? Mihin nyt unohtui se hyvän tuottaminen lähimmäisille?
[/quote]
Vaikka oman lapsenlapsen ristiäiset olisivatkin ahdistusta, inhoa, epämukavuutta tms. aiheuttava tilaisuus isovanhemmalle, ei ap:n kuvailema mummon sulkeutuneisuus ja välttelevä käyttäytyminen ole minkään mittapuun mukaan normaalia käytöstä.
Kyse kai enimmäkseen on omien ja muiden edun priorisoinnista. Onko minun viihtyvyyteni tai mahdollinen epämukavuudentunteeni maailman järisyttävin juttu? Pyöriikö kaikki aina minun ja minun viihtyvyyteni ympärillä, myös omien lassenlasteni juhlapäivinä, kerran tai pari vuodessa? Jos todella vastaus on kyllä, silloin kannattaa linnottautua kotiin kuolemaa odottamaan ja katkaista välit kaikkiin maapallon eläviin olioihin. Tällainen ihminen on sosiaalisesti vinksahtanut ja itsekeskeisyydessään täysin epäkelpo ja estynyt persoona.
Ikävää jos isovanhempi, yksi lapsen lähimmistä verisukulaisista, kokee lapselapsensa ristiäiset tai vaikkapa synttärit ylitsepääsemättömän vastenmielisiksi juhliksi, eikä halua edes läsnäolollaan kunnioittaa juhlittua. Kysehän saattaa tällöin olla jopa jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, ainakin välttelevästä sellaisesta, ehkäpä pahimmillaan jopa narsismista.
Ihmettelen totisesti niitä kirjoittajia, joiden mielestä ap:n kuvaama isovanhemman käytös on luonnollista ja minkään mittapuun mukaan ns. normaalia. Hyvänen aika: tämä ihminenhän todennäköisesti tarvitsisi apua (terapiaa ja lääkitystä) henkisiin ongelmiinsa!
[/quote]
Minulla on paniikkihäiriö ja en mielelläni mene tuollaisiin juhliin. Nytkö minusta ei saa tulla mummoa, koska en ehkä kykene ristiäisiin.
Lapseni eivät saa lisääntyä minun paniikkihäiriön takia.
Nykysulupolven äidit ovat todella kamalan lapsellisia ja itsekkäitä. Aivan uskomatonta kiukuttelua.Tulee se yksi mainos mieleen, missä se äiti huutaa, että olen hommani hoitanut.
Kun hommaatte lapsia ja perustatte perheen, ottakaa vastuu itse siitä ja katkaiskaa se napanuora. Ette voi olettaa, että teitä hoivataan ja hoidetaan vielä kun teillä on oma perhe. Kamalaa kiukuttelua, jos mummut ei hyppää tahtonne mukaan.
Lellittyjä kakaroita. Siis te aikuiset vanhemmat, jotka oletatte,että ympäristön täytyy hoivata teitä ja parisuhdettanne.
Antakaa niille vanhemmillenne vihdoin vapaus elää omaa elämää. Lapset ovat vain lainaa, mutta niin ovat vanhemmatkin. Lasten täytyy myös joskus kasvaa aikuisiksi ja ymmärtää, että heidän äitinsä on oma persoona, kenellä on salaisuuksia, jotka ei kuulu heille. Oma elämä, mikä ei kuulu teille.
Uskomatonta kiukuttelua kolmikymppisiltä naisilta. Äiti ei toimi, niin kuin te haluatte.
Onko teiltä jäänyt joku uhmaikä elämättä, vai
[/quote]
NYKYsukupolven äiditkö vaan itsekkäitä? Vai sinä ja kaltaisesi mummosukupolven edustajat.
On naurettavaa yrittää diagnosoida jotakin ihmistä jonkun toisen sanomisten perusteella. Voihan olla että anoppi oikeassa seurassa on mitä hauskin ja lämpimin ihminen, mutta ei vaan halua asettua miniän hänelle asettamaan muottiin. Saattaa jopa syvästi inhota miniää ja pysyä etäällä, ettei tule koskaan vaan sanottua niitä aitoja ajatuksia miniästä julki. On myös mahdollista että ap:n mies tietää tämän ja on vaan ap:ta lohduttaakseen keksinyt tarinan kylmästä äidistä.
Ja ihan tosi sukujuhlat ovat monelle ihmiselle kärsimyksiä, joissa käydään vaan pakosta! On rohkeaa kieltäytyä, jos se siltä tuntuu
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 21:25"]
Muakin kiinnostaa kaikkien erikoisten ihmisten taustat. Jos anoppi on kylmäkiskoinen ja introvertti, siihen voi löytyä syy jostain lapsuudesta tai nuoruudesta. Toki osa syntyy sellasina jääkalikka hanurissa tyyppeinä, mutta yleensä luonne on sellanen joka syntyy ympäristön muokkaamana.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 18:51"]
Ihmisten käytökselle on yleensä joku selitys.
Millainen anoppisi isä on tai on ollut? Onko anoppisi elänyt lapsuutensa kolmestaan isän ja äidin kanssa? Onko häntä kiusattu kotona tai koulussa?
[/quote]
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 09:28"]
On naurettavaa yrittää diagnosoida jotakin ihmistä jonkun toisen sanomisten perusteella. Voihan olla että anoppi oikeassa seurassa on mitä hauskin ja lämpimin ihminen, mutta ei vaan halua asettua miniän hänelle asettamaan muottiin. Saattaa jopa syvästi inhota miniää ja pysyä etäällä, ettei tule koskaan vaan sanottua niitä aitoja ajatuksia miniästä julki. On myös mahdollista että ap:n mies tietää tämän ja on vaan ap:ta lohduttaakseen keksinyt tarinan kylmästä äidistä.
Ja ihan tosi sukujuhlat ovat monelle ihmiselle kärsimyksiä, joissa käydään vaan pakosta! On rohkeaa kieltäytyä, jos se siltä tuntuu
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 21:25"]
Muakin kiinnostaa kaikkien erikoisten ihmisten taustat. Jos anoppi on kylmäkiskoinen ja introvertti, siihen voi löytyä syy jostain lapsuudesta tai nuoruudesta. Toki osa syntyy sellasina jääkalikka hanurissa tyyppeinä, mutta yleensä luonne on sellanen joka syntyy ympäristön muokkaamana.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 18:51"]
Ihmisten käytökselle on yleensä joku selitys.
Millainen anoppisi isä on tai on ollut? Onko anoppisi elänyt lapsuutensa kolmestaan isän ja äidin kanssa? Onko häntä kiusattu kotona tai koulussa?
[/quote]
[/quote]
[/quote]
Ja mitä sitten, vaikka olisikin kylmä ihminen, eikä ole välittänyt lapsista. Olisi ap tyytyväinen, ettei anoppi tehnyt aborttia, kun tuli raskaaksi. Hoisi miehen kuitenkin aikuiseksi.
Mun anoppi on skitsofreenikko ja todella sairas. Ei tulisi silti mieleenikään vinkua, että ei olisi saanut lapsia tehdä ja miksi ei auta meitä ja pidä yhteyttä. Hänellä on ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin.
Ja todella, ne mummot on hommansa hoitaneet. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu omasta elämästänne.
Mihin tästä keskustelusta unohtuivat vaarit ja isoisät?
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 11:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 11:14"]
Lopettakaa se keinotekoisuus anopin suhteen. Olisi tosi tukalaa, jos teennäisesti kohdellaan hyvin ja rakastavasti, kun ajatellaan muuta. Hyväksykää tilanne, mummot ovat erilaisia.
[/quote]
Hohhoi taas kerran.
No sama juttu toimii sitten tietysti myös toisinpäin eikö totta? Eli miniöiden kannattaa tosiaan vihdoinkin lopettaa se keinotekoisuus ja teennäinen ystävällisyys anoppia kohtaan, se kun näköjään aina tulkitaan ilkeydeksi ja kaksinaamaisuudeksi.
Jos anoppi kohtelee miniäänsä hyvin ja "rakastavasti", se on ainoastaan esittämistä: anoppi ajattelee automaattisesti miniästään aina jotakin aivan muuta. Olisi tosi tukalaa olla tekemisissä anopin kanssa, joka on näennäisen ystävällinen, mutta ilmeisesti kuitenkin aina selän takana aivan erilainen.
Miniöiden kannattaa hyväksyä siis tilanne jo alusta asti: anopin kanssa ei kannata (eikä edes ole mahdollista) yrittää rakentaa toimivaa, läheistä suhdetta. Anopin kanssa on tukala olla tekemisissä ja siksi välit kannattaa katkaista täydellisesti. Lasten juhliin (kaste, syntymäpäivät, valmistujaiset, jne) ei anoppia kannata ainakaan missään nimessä pyytää! Sehän tämänkin ketjun mukaan on miniän synneistä suurin. (Ja minä typerys kun olen aina luullut sen olevan vain normaalia kohteliaisuutta.)
Anoppien kannattaa hyväksyä tilanne, miniät ovat erilaisia!
[/quote]
Vaikuttaa siltä, että ymmärrät tahallasi väärin. Tai sitten sinulle kaikki ihmissuhteet ovat näytelmää jota esitetään jollekulle. Jos näin on, niin olen tosi pahoillani. Osaatko kuvitella, että jollekin toiselle rehellisyys ja teeskentelemättömyys on välttämätön perusta hyvälle ihmissuhteelle?
Jos miniällä ei ole muuta tarjota kuin teennäistä ystävällisyyttä, niin ehkä tosiaan kannattaa miettiä senkin lopettamista mutta se on jokaisen oma päätös. Jos joku haluaa pitää yllä kulisseja, niin se hänelle suotakoon. Jos ei halua, niin sitten ei halua.