Lue keskustelun säännöt.
Mummo joka ei halua olla mummo? :(
15.05.2013 |
Näin meillä. Kyseessä siis on mieheni äiti, joka ei selvästikään halua olla mummo eikä sen puoleen oikein äiti saati anoppikaan.
Pahalta tuntuu. Pari kertaa vuodessa nähdään, silloinkin ne ollaan aina me jotka käydään kylässä. Tunnelma on aina kuin ventovieraassa paikassa, lapsetkin vierastavat ihmistä, joka on kylmä kuin jääpuikko ja käpertynyt itseensä kuin simpukka. Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoista, kun anoppini vielä elossaoleva äiti (isomummo) taas on aivan ihana ja lämmin, halaileva ja rakastava ihminen.
Turha on tätä äitiä/mummoa kutsua kylään tai juhliin, ei tunnu mummoa kiinnostavan. Jättää AINA tulematta, selityksenä joku utopistinen tekosyy jos edes vaivautuu ilmoittamaan. Niillä harvoilla kerroilla kun mummo on vaivautunut pikavierailulleen (tapahtunut ehkä 3 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana) ollaan aina yritetty kohdella häntä mahdollisimman lämpimästi ja rakastavasti, että hänellä olisi tunne, että kuuluu meidän perheyhteisöömme. Turhaahan se on ollut. Minkäänlaista vastavuoroisuutta ei tunnu tämä ihminen tuntevan.
Ollaankohan me ainoita? Lähipiiri tuntuu olevan täynnä rakastavia mummeleita ja mammoja, jotka osallistuvat jälkipolvien elämään monilla tavoilla.
Kommentit (282)
Rahat kelpaa,muuten ei. Hei hei t mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 16:03"]
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[/quote]
Ai meinaat tosissaan, että asioista puhumalla, onhgelmien ja epäkohtien esilletuomisella ei maailmaa muuteta :D? Luuletko sinä, että kaikki asenteet muuttuvat hetkessä tai eivät muutu ollenkaan? Kuten joku täällä sanoi, ammattilaistenkin mielestä välinpitämättömyys ei ole normaalia omien lasten tai lastelasten kohdalla. Se ei ole normaalia, eikä hyväksyttävää, silti tämmöisiä ihmisiä on. Huvittavinta tässä keskustelussa on se, että jotkut tunnevammaiset yrittävät saada hyväksyntää ja normaaliuden tunnustamista omalle tunnevammalleen.
[/quote]
Olen tässä ketjussa jo esittänyt ajatuksen: Asioiden ymmärtäminen muuttaa ne (ei omani, olisiko Jiddu Krishnamurtin alunperin)
Ja tässä vielä lähes sana asia toisin sanoin, rukouksen muodossa:
"anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ymmärrystä ja viisautta elämääsi :)
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen ei muuta mitään, se ei tee pahasta asiasta hyvää eikä hyvästä asiasta pahaa. Toki ymmärtäminen voi tuoda tyyneyttä, mutta onkin jokaisen oma asia eritellä ne asiat, joihin haluaa vaikuttaa. Minä haluan vaikuttaa omilla mielipiteilläni vallallaolevaan itsekeskeisyyden ja itserakkauden ihannointiin, en voisi elää itseni kanssa jos vain hiljaa hyväksyisin asian. Samoin vaikutan mielipiteen ilmaisulla omalta osaltani moniin muihinkin asioihin. En odota, että asiat muuttuvat silmänräpäyksessä, mutta vaikenemalla mitkään asiat eivät ainakaan koskaan muutu. Jos kukaan ei koskaan aukaise suutaan vallalla olevista epäkohdista, ei tule mahdollisuuttakaan ajatella asioista toisin.
[/quote]
Asioiden ymmärtäminen muutta ne. Mutta toisia ihmisiä ei voi muuttaa, heidän on ensin ITSE ymmärrettävä.
Ja vaikka kuinka piestään suuta (tai näppistä) epäkohdista, asiat eivät muutu ellei lukija ymmärrä. MOT...:)
[/quote]
Asioita ei voi ymmärtää kuulematta monia eri näkökulmia. Jos kuulemme vain yhden ainoan totuuden, ei kukaan koskaan osaisi kyseenalaistaa eikä yhteiskunta muuttuisi. Mikään ei koskaan muutu, jos kukaan ei puhu tai tee aktiivisesti asian eteen töitä. En ole sellainen ihminen, että kaikista maailman asioista, joita pidän epäoikeudenmukaisena, pidän vain suuni supussa ja oletan, että jossain joku maagisesti ymmärtäisi jotain. Tietenkään en voi pakottaa ketään muuttumaan, mutta kukaan ei muutu jos ei anneta vaihtoehtoa tai vaihtoehtoista ajattelumallia. Lukija joko ymmärtää tai on ymmärtämättä, hiljaisuudesta kukaan ei voi ymmärtää mitään.
[/quote]
Pitkälti olen siis samaa mieltä, mutta väitän kuitenkin, että hiljaisuudessa voi syntyä ne suurimmat oivallukset:
[/quote]
Hiljaisuuden avulla ei lopetettu orjuutta, hiljaisuuden avulla ei saatu naisille äänioikeutta, hiljaisuuden avulla emme olisi heränneet siihen tosiasiaan, että tällä kulutusjuhlalla tuhoamme itsemme ja maapallomme. Hiljaisuuden avulla emme tietäisi, että Israelissa perhe saa tappaa tyttärensä, jos tämä raiskataan. Hiljaisuuden avulla emme tietäisi Syyrian kriisistä, natsi Saksasta, P-Koreasta, Stalinista ja Leninistä. Hiljaisuus on myöntymisen merkki, hiljaisuudella hyväksymme kaiken mitä ympärillä tapahtuu eikä hiljaisuuden avulla mikään koskaan muutu. Ei parisuhteessa eikä elämässä. Pitää sanoa ääneen se, minkä haluaa muuttuvan ja minkä kokee epäoikeudenmukaiseksi. Muut eivät ole ajatustenlukijoita.
[/quote]
Tämä ei nyt sinulle aukene, mutta pointtini oli se, ettei ulkoa käskemällä mielipiteet muutu, oivalluksen pitää tapahtua omassa päässä. Toki tietoa saadaan seuraamalla mitä ympärillä tapahtuu ja kuuntelemalla muita ja muilla tavoin informaatiota keräämällä. Mutta se, että tiedotetaan esim. raiskauksista, sodista tai nälänhädästä, ei vielä muuta mitään. Tarvitaan se omakohtainen oivallus. Ja ratkaisut em. ongelmiin syntyvät (jos ylipäätään syntyvät) hiljaisen ajatustyön tuloksena.