Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuli kutsu miehen kummitytön yo-juhliin, en halua mennä.
14.05.2013 |
En vain valitettavasti pääse yli siitä etten ole saanut hommattua mitään ammattia enkä töitä oppimisvaikeuksien takia. Miehen mielestä meidän kaikkien pitää mennä eikä tajua että itkeskelen sitten taas monta viikkoa. On turha käskeä mennä psykologille kävin siellä yli 20v mutta ei se auttanut koska en tule ikinä pystymään hyväksymään itseäni tällaisena. Mitä teen?
Kommentit (24)
Syytön se kummityttö siihen on. Ja mitä itseen käpertyminen auttaa? Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
Mummoni ei käynyt kouluja eikä tehnyt päivääkään ns. rehellistä työtä, vaan eli elämänsä päätoimisena kotirouvana. Ja yhtä sydämellistä ja anteliasta ihmistä saa etsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut vuosikausia kotiäiti. Nyt viimeisen vuoden mua on alkanut vaivaamaan tämä, että alan olemaan kohta keski-ikäinen eikä mulla ole ammattia eikä tietoakaan mitä tekisin työkseni. Olen aikoinaan opiskellut ja ollut töissäkin, mutta niistä ei ole enää mitään hyötyä. Suuret juhlat tulossa ja mua oikeasti vituttaa, kun ihmiset pitävät mua täytenä luuserina, joka vain makoilee kotona miehen rahoilla.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:20"]
Jos et halua mennä, et mene. Mies menee.
Mutta noi syyt oli kyllä ihan turhia.
Hanki ammatti! Siis ei niihin ylioppilasjuhliin mennessä, mutta ylipäätään.
[/quote]
No kuule olen yrittänyt tuetustikkin ja kovasti opiskelemalla hommata ammatin ei vaan onnistu. Pääsisin varmasti eläkkeelle jos vaan hakisin. Eikä mies suostu yksin menemnään.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:22"]
Mä olen ollut vuosikausia kotiäiti. Nyt viimeisen vuoden mua on alkanut vaivaamaan tämä, että alan olemaan kohta keski-ikäinen eikä mulla ole ammattia eikä tietoakaan mitä tekisin työkseni. Olen aikoinaan opiskellut ja ollut töissäkin, mutta niistä ei ole enää mitään hyötyä. Suuret juhlat tulossa ja mua oikeasti vituttaa, kun ihmiset pitävät mua täytenä luuserina, joka vain makoilee kotona miehen rahoilla.
[/quote]
Mulla se kun ihmiset ei tajua kuinka just pari vuotta yritin tosissaan opiskella,kävin tukiopetuksessa, luin öisin ja viikonloppusin silti en pärjännyt. Lisäksi olen muutenkin hidas tarkoitan sitä että jos joku kertoo vitsin tai sarkasmia yms saatan möläyttää mitä vaan ja tajuta sen jutun vasta 5 minuuttia myöhemmin kun tilanne jo ohi.
Minä minä minä minä...
Luuletko, että joku tosissaan on sinun koulutuksestasi kiinnostunut? Ihmiset tulevat juhlimaan uutta ylioppilasta ja pitämään hauskaa. Ryhdistäydy ja mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:28"]
Minä minä minä minä...
Luuletko, että joku tosissaan on sinun koulutuksestasi kiinnostunut? Ihmiset tulevat juhlimaan uutta ylioppilasta ja pitämään hauskaa. Ryhdistäydy ja mene.
[/quote]
No eivät ole kiinnostuneita minusta mutta et tajua kuinka minua masentaa se että toiset saa koulunsa käytyä ja mentyä elämässä eteenpäin ja itselläni ei ole mitään.
Hei!
Varmasti ammatin opiskelu onnistuu. Nykyisin on hyviä vaihtoehtoja oppimisvaikeuksista kärsiville, mm. oppisopimus ja erityisammattikoulut. Kehitysvammaisetkin voivat opiskella itselleen ammatin. Rohkeasti vain selvittämään! Esim. työkkäristä voisit kysellä pääsisitkö ammatinvalinnaohjaukseen.
Mitä juhliin tulee niin ymmärrän sua hyvin. Meillä on erityislapsi, ja juhlat on välillä todella raskaita. Itsellä on tunne, että kaikki sukulaiset on niin täydellisiä täydellisine lapsineen :( Vaikka eihän se niin ole. Jokaisella on omat ongelmansa. Onko tämä kummityttö kuinka läheinen, pahastuuko jos et mene? Jos on kaukaisempi sukulainen/tuttava, niin sitten keksit jonkun tekosyyn etkä mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:23"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:20"]
Jos et halua mennä, et mene. Mies menee.
Mutta noi syyt oli kyllä ihan turhia.
Hanki ammatti! Siis ei niihin ylioppilasjuhliin mennessä, mutta ylipäätään.
[/quote]
No kuule olen yrittänyt tuetustikkin ja kovasti opiskelemalla hommata ammatin ei vaan onnistu. Pääsisin varmasti eläkkeelle jos vaan hakisin. Eikä mies suostu yksin menemnään.
[/quote]
Voi sinua. Minulla on oppimisvaikeuksista kärsivä nuori. Nykyään on niin kova kilailu työpaikoista, että ei taida nuorella olla mahdollisuuksia työpaikkaan aikuisena. Olen aina ajatellut, että olkoot sitten niin. Kunhan eläisi onnellisena, se riittää. Maailmassa on paljon sellaista, mitä hyvää voi tehdä, ilman, että saa palkkaa ja arvostusta.
Niin sinäkin varmaan olet tehnyt paljon sellaista. Arvosta itseäsi. Maailmassa on aina sellaisia, jotka katsoo nokanvartta pitkin, olet sitten mitä tahansa.
Mene rohkeasti juhliin ja ole ylpeä itsestäsi, että olet selvinnyt näinkin pitkälle.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:25"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:22"]
Mä olen ollut vuosikausia kotiäiti. Nyt viimeisen vuoden mua on alkanut vaivaamaan tämä, että alan olemaan kohta keski-ikäinen eikä mulla ole ammattia eikä tietoakaan mitä tekisin työkseni. Olen aikoinaan opiskellut ja ollut töissäkin, mutta niistä ei ole enää mitään hyötyä. Suuret juhlat tulossa ja mua oikeasti vituttaa, kun ihmiset pitävät mua täytenä luuserina, joka vain makoilee kotona miehen rahoilla.
[/quote]
Mulla se kun ihmiset ei tajua kuinka just pari vuotta yritin tosissaan opiskella,kävin tukiopetuksessa, luin öisin ja viikonloppusin silti en pärjännyt. Lisäksi olen muutenkin hidas tarkoitan sitä että jos joku kertoo vitsin tai sarkasmia yms saatan möläyttää mitä vaan ja tajuta sen jutun vasta 5 minuuttia myöhemmin kun tilanne jo ohi.
[/quote]
Kuuntele tarkkaavan näköisesti, hymyile ja nyökkäile niin menet täydestä :)
Ja AP voisi ajatella asiaa kummityttönsä kautta, eli olla iloinen ja ylpeä hänen saavutuksestaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaisiko opiskeluvaikeudetkin johtua siitä että luovutat heti jos tuntuu vähän hankalalta?
Otat nyt vaan itseäsi niskasta kiinni ja käyt kunnioittamassa nuorta ylioppilasta.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:32"]
Hei!
Varmasti ammatin opiskelu onnistuu. Nykyisin on hyviä vaihtoehtoja oppimisvaikeuksista kärsiville, mm. oppisopimus ja erityisammattikoulut. Kehitysvammaisetkin voivat opiskella itselleen ammatin. Rohkeasti vain selvittämään! Esim. työkkäristä voisit kysellä pääsisitkö ammatinvalinnaohjaukseen.
Mitä juhliin tulee niin ymmärrän sua hyvin. Meillä on erityislapsi, ja juhlat on välillä todella raskaita. Itsellä on tunne, että kaikki sukulaiset on niin täydellisiä täydellisine lapsineen :( Vaikka eihän se niin ole. Jokaisella on omat ongelmansa. Onko tämä kummityttö kuinka läheinen, pahastuuko jos et mene? Jos on kaukaisempi sukulainen/tuttava, niin sitten keksit jonkun tekosyyn etkä mene.
[/quote]
Valitettavasti tuo ammatin opiskelu ei onnistu. Yritin juuri tuetusti toimistopuolen merkonomin tutkintoa sitä suositeltiin työkkäristäkin koska mulla paljon ja monenlaisia fyysisiä sairauksia etten voi fyysistä työtä enkä alaa opiskella. En pärjännyt tuossa koulutuksessa vaikka kuinka yritin. Ammatinvalintapsykologilla olen usein käynyt mutta he ovat nostaneet kätensä pystyyn kun eivät tiedä mitä tehdä.
Mies haluaa että koko perhe menee vaikka ei tuo tyttö niin läheinen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan kysele yo-juhlien vierailta että no onkos sulla se valkolakki tai korkeakoulututkinto. Juhlat tuskin kaatuvat siihen jos sinä et sinne mene, mutta oman itsesi takia sinun kannattaisi tajuta etteivät muut ihmiset ajattele sinua ja koulutustasi ollenkaan, ainakaan siinä määrin kuin sinä itse.
Minä pelkäsin ennen sosiaalisia tilanteita, koska keskityin niin paljon itseeni (mitä sanon, miltä näytän). Sitten tajusin että jos kaikki keskittyvät omaan itseensä edes neljäsosan siitä mitä minä, ei kukaan välitä siitä miltä minä näytän tai mitä teen (jos en nyt pöydällä ala tanssia), ja olen kaikille yhdentekevä. Se oli suuri helpotus. Olla yksi vain.
Keskipisteenä ei olla muuta kuin omissa juhlissa, toisten juhlissa hukkuu kivasti massaan ja voi nauttia menosta.
Mä en nyt ymmärrä. Jos mies on pelkästään kummi, mikä pakko sun on sinne mennä. Ja kai aikuinen mies voi sinne ilman sua mennä.
Mutta ongelma on lähinnä sun huono itsetunto. Eli juhlista viis, tee jotain sen asian eteen. Et sä ihan toivoton voi olla kun tännekkin kirjoitat ihan ymmärrettävästi.
Koita hakea vaikka joku oppisopimuspaikka.
Tiedän, on vaikeata näinä aikoina saada opiskelupaikkaa tai sitä oppisopimuspaikkaa. Mutta se on vaikeata ilman oppimisvaikeuksiakin, sulla on sentään joku syy mihin vedota jos et pääse.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:35"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:23"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 08:20"]
Jos et halua mennä, et mene. Mies menee.
Mutta noi syyt oli kyllä ihan turhia.
Hanki ammatti! Siis ei niihin ylioppilasjuhliin mennessä, mutta ylipäätään.
[/quote]
No kuule olen yrittänyt tuetustikkin ja kovasti opiskelemalla hommata ammatin ei vaan onnistu. Pääsisin varmasti eläkkeelle jos vaan hakisin. Eikä mies suostu yksin menemnään.
[/quote]
Voi sinua. Minulla on oppimisvaikeuksista kärsivä nuori. Nykyään on niin kova kilailu työpaikoista, että ei taida nuorella olla mahdollisuuksia työpaikkaan aikuisena. Olen aina ajatellut, että olkoot sitten niin. Kunhan eläisi onnellisena, se riittää. Maailmassa on paljon sellaista, mitä hyvää voi tehdä, ilman, että saa palkkaa ja arvostusta.
Niin sinäkin varmaan olet tehnyt paljon sellaista. Arvosta itseäsi. Maailmassa on aina sellaisia, jotka katsoo nokanvartta pitkin, olet sitten mitä tahansa.
Mene rohkeasti juhliin ja ole ylpeä itsestäsi, että olet selvinnyt näinkin pitkälle.
[/quote]
Voi käy niin sääliksi nuortasi. Muistan niin elävästi itseni nuorena silloin tämä ei niin haitannut koska eihän kellään ollut esim. rahaa kun ne muut opiskeli silloin yms. nyt 40v kaikilla on omaisuutta itselläni ei ole kuin mies ja lapsi. Suosittelen ettei nuoresi hommaa perhettä koska tämä vaikuttaa niin kaikkeen,monesti on masentunut, yhden tuloilla kaikki on kituuttamista yms.
Mies haluaa repiä sut vaikka väkisin sosiaaliseen elämään. Tavallaan ymmärrän häntä hyvin. Mä itse olen tyhmä eikä opiskelut ole koskaan sujuneet hyvin, toki ammatin sain aikoinaan, mutta tuntuu, että joka vuosi on tyhmentänyt mua rutkasti. Jopa tiettyjen lautapelien ohjeiden ymmärtäminen on välillä vaikeaa. Mulle pitää näyttää kädestä pitäen kaikki mitä teen ja saatan unohtaa sen viikon päästä ja olla taas aloitustilanteessa. Se on niin noloa olla tyhmä. Mä toivoisin olevani niin tyhmä etten tajua sitä. Ja kyllä ne ihmiset puhuvat kaikista. Mäkin olen miehen suvun puolelta ihan täys luuseri, joka vain elää miehen siivellä. Oman puolen suku taas ihmettelee miten mä voin olla näin laiska etten mene töihin.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen,
Jokainen elämä on tärkeä...
Joskus täytyy vaan ryhdistäytyä ja unohtaa ne omat halut mennä tai olla menemättä.
Osallistutte juhliin, vaikka piipahtamalla siellä juomassa kahvikupposet. Enemmän puhetta voi aiheuttaa se, ettette menisi.
Tiedän että on pakko mennä mutta tuntuu että tällä palstalla niinkuin live-elämässäkin kukaan ei tajua millaista on elää tällaista elämää? että tuollaiset tilanteet on raskaita,nostavat katkeruutta esiin ja masentavat ja että se itkettää päiviä jälkeenpäin.
Alue: Aihe vapaa
Jos et halua mennä, et mene. Mies menee.
Mutta noi syyt oli kyllä ihan turhia.
Hanki ammatti! Siis ei niihin ylioppilasjuhliin mennessä, mutta ylipäätään.