Mietin itsemurhaa tosi usein ja nyt alan olla totaalisen väsynyt

Kehitä joku harrastus missä ei voi epäonnistua ja

tee sitä muutama tunti päivässä  :) 

Se auttaa paljon.

Olet masentunut, hakeudu hoitoon. Jos tilanne pitkittyy eheytyminenkin pitkittyy.

Aina voi vetää huumeita ja alkaa kriminaaliksi :D Tai vaihtaa ihan oikeasti maisemia. Suomen kesä ovella --- entisestä tarttee mukanaan kantaa vain oma keho.

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin Soittelepa tonne eka

hae ap apua- masennuslääkeen saat terveyskeskuslääkäriltä- esim. sepram on seullinen- varaa aika heti ma aamuna

- jokaisen elämä on tärkeää- kiitos, että kirjoitit tänne ep! VOIMIA!

Ps huulipunaa, niin se jo auttaa piristymään- miehet kiinnostuu suihkunraikkaista naisista, jotka hoitaa itseään ja ulkonäköään

Sinä olet masentunut. Onko sinulla lääkkeet, käytkö terapiassa? Masentuneena jokainen vastoinkäyminen tuntuu isolta ja ylittämättömältä. Jos olisit kunnossa, pystyisit laittamaan pomosi kritiikinkin oikeaan mittasuhteeseensa.

Elämässä on paljon pieniäkin ilonaiheita, opit kyllä näkemään ne ja nauttimaan niistä kunhan vain pääset masennuksesi kanssa kunnolliseen hoitoon. Olet arvokas, sinun elämäsi on arvokas. Elämällä on ihan varmasti sinulle vielä hyväkin asioita tarjottavanaan. Ei välttämättä juuri sellaisia kuin juuri nyt toivoisit, mutta jotain ihan varmasti!

Jaksamista sinulle!

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 22:16"]

hae ap apua- masennuslääkeen saat terveyskeskuslääkäriltä- esim. sepram on seullinen- varaa aika heti ma aamuna

[/quote]

en käy terapiassa tai syö masennuslääkkeitä. mikään pilleri kun ei voi tuoda minulle itsetuntoa ja minulla on ollut tällainen olo jo viimeisest viisi vuotta. syy ei ole siis vain aivojen kemiassa, vaan elämässäni on kaikki mennyt järjestään pieleen. lapsuus, minä en ole koskaan saavuttanut niitä normaaleja ja yleisiä asioita, kuten edes ensimmäistä parisuhdettä tähänkään ikään asti, enkä ole edes ulkomailla koskaan käynyt, lukion jälkeen jumittauduin ihan kokonaan. tuntuu että monissa asioissa juna meni jo, ja olen tosi kyyninen ja negatiivinen. esimerkiksi kun olen nähnyt vanhempieni parisuhteen ja muutamat lähipiiristä niin usko miehiin on mennyt kokonaan, tai no ylipäätään siihen että kukaan aidosti minuun rakastuisi.

tiedän itsekin miten säälittävältä kuulostan aikuiseksi ihmiseksi, mutta sitähän minä olen... ap.

Kuullostat tosiaan masentuneelta. Kannattaa ottaa terkkariin lääkärille aika ja kertoa nuo samat asiat hänelle. Sitä joskus tuntuu, että kaikilla muilla on niin ja näin hyvin asiat ja oma elämä saattaa tuntua mitättömältä- mutta usko pois, jokaisella meillä on omat ristimme kannettavana( vaikkei se paljon tietysti lohduta). Nuorilla on varsinkin tänäpäivänä ihan varmasti kovemmat paineet kuin esim. sun vanhempien ikäisillä oli.

On paljon erinlaisia yhdistyksiä(poliittisia ja harrastus pohjalta olevia), joihin kannattaa mennä vain mukaan. Katselet vaikka ensin jos et ole kovin suulas tutustumaan, aikansa kun käyt niin niissä kyllä alkaa tutustumaan. 

Ei siellä töissäkään kannata niin vakavasti kritiikkiä ottaa, ehkä se pomo on sellainen päsmääjä- ei ajattele että joku voi ottaa kovasti itseensä. Mun mielestä meidän töissä ei oikeesti kukaan kunnolla tiedä miten pitäis tehdä, kaikki säätää ja sitten kritisoidaan kovaan ääneen, mutta sellaista se on. Ja on sulla ihan samat mahikset opiskelupaikkaan kuin muillakin, pääsykokeisiinhan pitää valmistua huolella. Hei,voimia kovasti sulle.

Masennus voi kestää vuosia, hoitamattomana!:( Uskaltaudu hakemaan apua, sillä et voi menettää mitään!

Tiedän kokemuksesta, kun sinnittelin yli viisi vuotta tajuamatta, että olen vakavasti masentunut. Ainoa lohtu oli se, että mietin ja suunnittelin itsemurhaa koko ajan. Elämä oli mustaa ja elin minuutti kerrallaan. Odotin vain, että pääsin nukkumaan ja toivoin, ettei tarvitsisi herätä!:(

Hae ap apua! Turha kärsiä. Apua on saatavilla. Alkuun se saattaa olla lääkeresepti, koska osalle ne pelkästään auttaa. Mutta, jos et tervehdy niin aletaan miettiä terapiaa tai muita hoitokeinoja.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 21:53"]

Minulla ei yksinkertaisesti ole mitään tai ketään syynä enää elää. Omat vanhemmat ovat potkineet ulos omasta kodista, lapsuus oli rikkonainen, kavereiden kanssa on jäänyt yhteydet aika vähään. Kukaan mies ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut, enkä yhtään ihmettele. Ehkä vanhempien sanojen jälkeen ja koulukiusaamisen ansiosta itsetuntoni on pyöreä 0. Jos kuolisi pois ei tarvitsisi enää tuntea alemmuutta, olla yksin tai stressata, esimerkiksi pääsykokeista. En kuitenkaan pääsisi ja toinen vaihtoehto olisi ulkomaille, mutta en usko että koskaan osaisin opiskella toisella kielellä. Töissäkin tuntuu että jokainen pomon kritiikin sana lyö minut ihan kasaan.. Olen ihan toivoton ihminen joka saralla. :(

[/quote]

Moi. Täällä yksi, joka on jo 30 vuotta miettinyt tätä itsaria... Jotenkin alkaa viimeinkin tuntumaan, että nää ajatukset on vähenemään päin.

Kyynisesti voisi todeta, että tuskin sekään mitään muuttaisi. Luultavasti siellä olisi paskaa luvassa myös kuoleman jälkeen.

Välillä sain suunnatonta helpotusta, kun kuvittelin hyvin intensiivisesti pitäväni pistoolia suussani  ja kokevani sen suunnattoman nautinnon, kun voin pamauttaa paskan pääni tuusan nuuskaksi. 

No eipä tainut paljon lohduttaa... Uskoisin kuitenkin, ettei elämäsi toivotonta ole. Pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni

elämä on

RAKAS keskustelun aloittaja :)

Olet varmasti sellaisessa epäonnistumisten ja masennuksen varjoissa, että todella tarvitset ja ansaitset paljon tukea ja apua itsesi ulkopuolelta, muilta ihmisiltä! Itsemurhaa pohtivana olet vaarassa menettää myös sen hyvän, jota ehkä sittenkin saattaisit saada tässä ainutlaatuisessa elämässäsi - ja vaikka juuri NYT et näin jaksaisi ajatellakaan, ei se tarkoita, etteikö sinullekin voisi käydä hyvin.

Nimittäin masennuksen ja toivottomuuden keskellä salakavalasti oma ihmisarvo unohtuu, vaikka todellisuudessa sinunkaan arvosi ihmisenä ei ole vähentynyt lainkaan: Sinä, juuri sinä, olet RAKAS, ARVOKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen! Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään pärjäämisesi tai pärjäämättömyytesi elämässä! Tämä on sinun ihmisarvosi peruskallio - siihen sinulla on lupa luottaa. Sydämestäni toivon, että tiellesi tulee ihmisiä, jotka vahvistavat sinussa sitä, että olet arvokas, rakas ihminen, jolla on toivoa ja jonka on mahdollista löytää monenlaista hyvää elämässä. Nämä linkit voivat tukea sinua:

kaksi ensimmäistä ovat kriisi- ja neuvontapuhelimia mm. mielenterveyden ongelmissa. Kolmas on keskusteluohjelma masennuksesta ja siitä selviämisestä, mukana mm. psykiatri Leena Korhonen. Neljäs linkki on pieni mutta rohkaiseva video siitä, että ehkä elämä sittenkin voi kantaa väsynyttä ihmistä ja että toivoa sekä rakkautta on. Kaikkea hyvää sinulle!

*Psykiatrian neuvontapuhelin 24h, puh. 09 310 65721
*Valtakunnallinen kriisipuhelin puh.01019 5202

*Keskustelu masennuksesta toipumisesta http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4

*Rohkaiseva video http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4