Totaaliyh ja vapaat

Mikä on totaaliyh??? Sellainenko jolla ei ole ketään minne viedä lapsensa koskaan?? Ihan kamalaa jos ei ole muita ihmiskontakteja ollenkaan ja on itsessäkin kyllä vikaa sitten. 

Mitä tarkoitat vapaapäivällä? Aikaa täysin ilman lapsia? Itse olen avioliitossa lasten (3kpl) isän kanssa ja ihan ilman lapsia olen viimeeksi ollut kaksi ja puoli vuotta sitten yhden viikonlopun. Ja kaksistaan lasten isän kanssa liikenteessä puoli vuotta sitten yhden illan, sekin miehen työedustusmeno.

Olin totaali-yh 10 vuotta kolmelle lapselle ja kyllä se oli raskasta aikaa. Juuri tuo yksinäisyys IHAN kaikessa. Nautin kyllä lapsistani ja elämästämme, mutta joskus kaipasin toista ihmistä juttukaveriksi niin että fyysisesti sattui. Onneksi oli pari oikein hyvää ystävää, jotka viettivät kanssani kotoisia saunailtoja tyttöjen kesken. Onneksi oli mummuka, jonne sain lapsia yön yli silloin tällöin.

Kyllä niin olisi voinut elää pakon edessä, mutta oli se kieltämättä taivaallista, kun vihdoin löysin oikean miehen. Yhtäkkiä joku oli tiskannut tai tehnyt ruuan. Joku muu nauratti muksuja ja leikitti pihalla. Joku muu piti huolta myös minusta. Muistan vieläkin joka päivä, että asiat voisivat olla tyystin toisin. Olen onnellinen uusperheestämme jo kymmenettä vuotta.

Niin ja jos totaali-yksinhuoltajuus ihmetyttää ilmiönä, niin lasten isä alkoholisoitui eikä kyennyt huolehtimaan enää itsestääkään. Kuoli myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 10:00"]

En meinaa jaksaa. Olen 2 lapsen (kouluikäisiä) totaaliyh ilman omaa aikaa ja elämää. Viimeksi sain 2 vapaapäivää helmikuun lopussa. Muuten olen ja elän aina lasten kautta tai lapsille :( . Tukiverkot tosi huonot. Kuinka kauan tällaista oikeasti jaksaa???

[/quote]

Onko kunnalla/kaupungillasi mitään aputoimia olemassa? Tiedän että tässä kunnassa on, mutta se pitää erikseen pyytää sosiaalitoimistosta eikä sitä suuremmin mainosteta missään.

Toinen mitä voisit hakea, ehkä tänä vuonna hakuaika jo mennyt, on ne tuetut lomat. Toki niihinkin mennään osaan lasten kanssa, mutta lomilla on lapsille järjestettyjä juttuja, ja sinä saisit olla aikuisten kanssa jne.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 11:38"]

Mitä tarkoitat vapaapäivällä? Aikaa täysin ilman lapsia? Itse olen avioliitossa lasten (3kpl) isän kanssa ja ihan ilman lapsia olen viimeeksi ollut kaksi ja puoli vuotta sitten yhden viikonlopun. Ja kaksistaan lasten isän kanssa liikenteessä puoli vuotta sitten yhden illan, sekin miehen työedustusmeno.

[/quote]

Tiedän että on vaikeaa uskoa, mutta tuo ei ole sama asia. Sinä olet lapsistasi vastuussa yhdessä toisen aikuisen kanssa, sinulla on joku joka jakaa arjen ja lasten tapahtumat.

Olen myös totaali yh. Lapsi eskari-ikäinen. Viimeksi oli yhden päivän vapaa vuosi sitten. Se olikin ensimmäinen kerta. En koe mitenkään tarpeelliseksi saada vapaata omista lapsesta, vaikka rankkaa onkin välillä olla yksin. Lapsi on kuitenkin vain hetken lapsi. Tuskin kymmen vuoden päästä enää haluaa minun kanssa lähetä uimaan, Linnanmäellä, Korkeasaareen jne. Aika menee todella nopeasti nyt elän lapselle ja muutaman vuoden päästä minulla sitten onkin liikaa omaa aikaa.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2013 klo 12:53"]Olen myös totaali yh. Lapsi eskari-ikäinen. Viimeksi oli yhden päivän vapaa vuosi sitten. Se olikin ensimmäinen kerta. En koe mitenkään tarpeelliseksi saada vapaata omista lapsesta, vaikka rankkaa onkin välillä olla yksin. Lapsi on kuitenkin vain hetken lapsi. Tuskin kymmen vuoden päästä enää haluaa minun kanssa lähetä uimaan, Linnanmäellä, Korkeasaareen jne. Aika menee todella nopeasti nyt elän lapselle ja muutaman vuoden päästä minulla sitten onkin liikaa omaa aikaa.[/quote]

Hienoa, kun tunnet noin. Toiset saattavat kuitenkin väsyä eri tavalla. Lapsia saattaa olla monta, muuta elämää ja kontakteja ei jurikaan ole -tai päinvastoin esimerkiksi  vuorotyö vie kakki mehut perheen pyörittämisen ja rahapulan ohella. Joillakin on myls pikkuisia lapsia, erityislapsia, tiukille vetäviä murrosikäisiä, terveysongemia.

Jos tuntee tarvitsevansa lepoa, unta, hengähdystaukoa, aikaa olla vain yksin tai edes harrastaa joskus, se ei tee vanhemmasta huonoa. Voimavarojaan ja omaa jaksamistaan vaaliva vanhempi jaksaa antaa enemmän kuin lopenuupunut marttyyri.

Tiedän tunteen, mulla 2,8-v lapsi ja vapaata ei ole ollut ikinä edes hetkeäkään..

Tarvitsetko koko päivän vapaan vai riittäisikö useammin tunti jos toinenkin? Lapset kuitenkin jo kouluikäisiä, pääsetkö yksin lenkille, ostoksille, jonnekin?

Olen itse eskarilaisen totaali-yh. Saan vaapaailtoja, kun kummit hoitavat lasta (olen käynyt baarissa, ruokaravintolassa, teatterissa ja jopa risteilyllä). Ei kovin usein.

Ja olen odottanut, että pääsisin ilman lastenvahtia vaikka lenkille ta vaateostoksille, kun lapsi pärjäisi joskus kotona yksinkin (tai kavereiden kanssa). Luulin, että vähitellen koululaisen kanssa se onnistuisi. Raskasta suunnitella aina se oma hetki, tai raahata lapsi sinne ruokakauppaan, ostoskeskukseen äidin vaatesovituksiin, kaikille asioille mukaan :(

Rakastan tehdä asioita yhdessä lapsen kanssa. Mutta aina. lapsen harrastuksiin vienti ja haku on vain minun vastuullani, iltapesut, ruoanlaitot jne. jne., kotikin pitäisi pitää siistinä, vaatteet hankkia ja huoltaa. AINA. Tämä siis niille, jotka eivät ehkä huomaa, että joskus se puolisokin tekee jotain ja ihmettelette tätäoman ajan toivetta ;)

Saan käytyä yksin asioilla jne, mutta ehkä raskainta olla aina vastuussa. Eikä ole ketään kenen kanssa jakaa asioita. Ja se, että tosiaan IHAN KAIKEN saa tehdä yksin. Ja olla aina pelkästään äiti.

AP

up

Minä olen totaaliyh 7v., 8v. ja 10v. lapsille. Tätä on nyt takana 6 vuotta.

En ole kaivannut mitään omaa aikaa. Joskus alussa tuntui kyllä aika härdelliltä ja olit kädet täynnä työtä, mutta sitä oppi jotenkin organisoimaan niin, että hommat pystyi silloinkin hoitamaan.

Multa on kyllä tivattu monelta taholta, että mun tarttis saada omaa aikaa ja miksen vie lapsia jonnekin hoitoon vaikka viikonlopuksi. Eipä ole kuin yksi paikka minne viedä ja sitäkään paikkaa en tahdo kuormittaa. He kyllä itse pyytävät lapsia muutaman kerran vuodessa sinne yöksi. Enempää en kyllä ole tarvinnutkaan, enkä odottanut. Noikin yökyläilyt menee mulla semmoiseen hohhailuun, etten oikein tiedä mitä tekisin silloin.

Mulla on paljon ystäviä, joiden kanssa jakaa asioita, ihan hömppääkin ja asiallistakin, mitä vaan maan ja taivaan väliltä voi heidän kanssaan vatvoa. En koe olevani mitenkään yksin tai yksinäinen.

Jokainen tietysti tavallaan ja jokainen kokee asiat eri tavalla.

Mulle tää on mun elämä. Ei mikään suoriutuminen jostain tai, että lapset ois joku erillinen yksikkö joka pitäis hoidella joka päivä jotenkin, vaan he ovat mun perhe ja mun elämä on tässä. Mä elän lasten kanssa lapsiperhe-elämää, mikä ei mitenkään ihmeellisen vaikeaa ole.

Mulla kolme lasta, kaksi päiväkoti-ikäistä ja yksi tokaluokkalainen.

Olen ollut viimeksi joulukuussa vapaalla yhden yön yli, ja kyllä sen jälkeen huomasi taas miten jaksaa ihan eri tavalla!

Kai tätä kestää, kun ei muutakaan voi. Mutta kyllä haaveilen tosi kovasti omasta ajasta, että pääsisi joskus edes lenkille.

Tsemppiä kaikille, nautitaan kuitenkin lapsistamme :)

olen ollut totaali-yh nyt 7 vuotta.

Kyllä siitä selviää, vuosi vuodelta helpottaa :)

Jos asut Helsingissä ja lapset ovat vielä pieniä, otathan yhteyttä lapsiperheiden kotipalveluun tai varhainen tuki -nimikkeellä myös voi löytyä. Voit soittaa kotipalvelun ohjaajalle ja keskustella hänen kanssaan. Apua saat, tarvitset ja ansaitset.

Mä nuistan tuon ajan, olin tosi katkera kun en ikinä päässyt mihinkään vuosi vuoden perään. Ne eivät olleet helppoja vuosia.

Nyt lapseni on jo teinejä, nyt on aikaa niin paljon kun vain haluaa, joten muistakaa että aikansa kutankin, kyllä ne lapset siitä kasvaa vaikka joskus tuntuukin ikuisuudelta.

Pystytkö järjestämään harrastuksiin kimppakyytejä, lapsille yökyläilyjä kavereille? Minäkin ajattelen, että kouluikäisten kanssa pitäisi olla helpompaa.

Muistutan lisäksi, että myös parisuhteessa olevilla on pikkulapsivaiheessa hyvin vähän omaa aikaa - erityisesti jos lapsia on useampia. En ole ollut ihan itsekseni ja yksin nyt vuoteen. En edes kampaajalla. Mies osallistuu arkeen hyvin, mutta lasten harrastusten takia aina joku lapsi jää kotiin. Meillä siis lapset 7v, 5v ja 2v. Kaksi vanhempaa harrastavat kumpikin kahta harrastusta, joten kuskausta löytyy. Toinen jää sitten pienimmän kanssa kotiin. 

Ero on tietysti suuri siinä, että on joku, joka tietää, mitä tämä arki on ja jakaa sen kanssani, vaikka emme pääsekään nauttimaan esim. kahden keskisestä ajasta. Siskoni on totaaliyh, ja vaikka hänen elämänsä vaikuttaa monella tapaa helpommalta kuin meidän (yksi lapsi, joka yökyläilee isovanhemmilla kerran kuussa ja meillä kerran kuussa), niin suurin ero on siinä, että kukaan muu ei jaa sitä vastuuta, ei kuuntele niitä kiukutteluja, ei iloitse lapsen oppimista asioista jne. Se yksinoleminen on musertavaa.

Onnistuisiko niin, että saisit hatarasta tukiverkostasi löydettyä ihmisiä, jotka hoitaisivat lapsia esim. kerran kuussa? Yritä löytää tukiverkkoa lastesi kavereiden vanhemmista. Pyydä kavereita yökylään ja näin saat vastavuoroisuutta, kun lapset käyvät yökyläilemässä kavereillaan. Entä seurakunnan leirit? On viikonloppuleirejä ja kesäisin pidempiäkin leirejä? Palkatut hoitajat?

Mä olen myös kahden totaaliyh, mutta mulla on sellainen onni etten edes kaipaa minkäänlaista vapaata lapsista. Eivät ole olleet koskaan muuten hoidossa kuin työpäivinä päivähoidossa, enkä kaipaisikaan sellaista. Olen sellainen koti-ihminen etten välitä missään käydä muutenkaan. Joten jos lapset johonkin hoitoon saisin vaikka viikonlopuksi, niin sittne istuisin kotona yksin ikävöimässä lapsia.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 20:10"]

Mä olen myös kahden totaaliyh, mutta mulla on sellainen onni etten edes kaipaa minkäänlaista vapaata lapsista. Eivät ole olleet koskaan muuten hoidossa kuin työpäivinä päivähoidossa, enkä kaipaisikaan sellaista. Olen sellainen koti-ihminen etten välitä missään käydä muutenkaan. Joten jos lapset johonkin hoitoon saisin vaikka viikonlopuksi, niin sittne istuisin kotona yksin ikävöimässä lapsia.

[/quote]

Etkö oikeasti toivo koskaan, että pääsisit uimaan tai yksin kauppaan että voisit sovittaa vaatteita rauhassa tai mitään?

Se kolmen yh, joka on vilpittömän kade :)

Mitkä muut syyt kuin kuolema tekee ihmisestä totaaliyhärin? Levitikö jalkas kulkujätkälle?