Lue keskustelun säännöt.
En voi hankkia koiraa, koska asun yksin.
11.05.2013 |
Pitäisi olla joka päivä kotona. Töitten jälkeen ei voisi jäädä kaupungille asioille tai iltamenoihin. Rajoittaisi harrastuksia.
Miesystävälle ei voisi jäädä yöksi (koiraa en viitsisi bussilla + junalla kuljetella).
Herättävä aamulla suht aikaisin.
Haluaisin koiran, tykkään koirista ja saisin varmasti enemmän liikuntaa.
Kommentit (11)
Ihan vastuullisesti ajateltu. Koira ei todellakaan ole lelu. Lupauduin hoitamaan ylitsepäsemättömissä tilanteissa kaverini koiraa. Niitä tilanteita oli koko ajan. Sitten ystäväni suuttui kun koira oli meillä jälleen yökylässä ja yön pimeydessä uroskoiramme oli naksauttanut hänen narttunsa tiineeksi. Olimme toki erottaneet koirat toisistaan, mutta ovelina kavereina olivat päässeet karkuun toistensa luo.
Ei tarvinnut enää toimia koiranhoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se menevälle sinkulle tosiaan sovi. Minä olen sinkku ja minulla on kaksikin koiraa, mutta minä olen muutenkin semmoinen kotihiirulainen, joka en käy kotoa muualla kuin töissä ja ruokakaupassa.
Ei koiran takia kyllä aikaisin herättävä ole. Minä olen tosi aamu-uninen ja viikonloppuisin nukun puolillepäivin. Koirat myös. Auto on kyllä hyvä olla jos on koira, on tosiaan varmasti hankala kuskailla julkisilla. Ja tosiaan työpäivinä harrastettavat kodin ulkopuoliset harrastukset ja työn jälkeen menot voi ihan suoraan kyllä unohtaa, täysi työpäivä + matkat on sekin koiralle jo pitkä yksinoloaika.
Vastuullisesti ajateltu, kunpa useampi tajuaisi tuon.
En tajua ihmisiä, jotka uhraavat elämästään 15 vuotta koiralle. He joutuvat luopumaan vaikka mistä koiran takia. Ei suoraan töistä koskaan minnekään -> kotiin koiran luo. Ei spontaaneja reissuja -> koira. Ei pitkiä ulkomaanmatkoja, ei vierailuja ystävien luo, ei ravintolasta jatkoille kavereiden luo, ei koskaan mitään spontaania tekemistä, aina vaan -> koira, koira, koira.
Mä olen myös yksinasuva sinkku, ja mulla on kaksi koiraa. Kaksi siksi, että yhden kanssa koin jatkuvia tunnontuskia siitä, että se koira on yksin kotona.
Mä käyn koulussa täyspäiväisesti, ja koulun jälkeen osa-aikatöissä n. 3päivänä viikossa. Eli viikossa tulee kolme päivää, jolloin olen pois kotoota 7.30-21.00 välisen ajan. Koirat pärjäävät tuon ajan keskenäänkin nyt aikuisena, ja joskus olen joutunut jättämäänkin. Usein mun äiti kuitenkin haluaa käydä lenkittämässä ne, ja peuhaamassa niiden kanssa, joskus hakee heille kylään. Mun äiti asuu lähellä ja sen oma koira kuoli, niin tykkää lenkittää mun koiria noina päivinä. Mutta joskus on niitäkin tilanteita, että äiti ei pääse, ja koirat vaan on pakko pitää keskenään koko päivän. Sitten äkkiä pissalle kun tulen kotiin, ja paljon huomiota loppu ilta. Mutta nämä tilanteet on vain silloin, kun on oikesti pakko, ja huonoa omaatuntoa siitä poden. Ei tulisi mieleenikään että koulun jälkeen lähtisin kavereiden kanssa shoppailemaan tms. vaan aina suoraan kotiin kun on mahdollista.
Kyllähän se näin parikymppisenä sinkkuna on aika rajoittavaa, kavereita käytännössä ei ikinä näe viikolla, harjoin viikonloppuisinkaan. Harrastuksia ei voi edes ajatella. Mutta kyllä noi koirat on sen arvoisia, vaikka paljon rajoittavatkin. Mutta pitää tietää millainen on luonteeltaan, mä viihdyn kotona ihan hyvin, ja monesti tulen mielummin kotiin koirien luokse suoraan töistä/koulusta, kun menisin esim. terassille istumaan kavereiden kanssa. Mutta aina välilä on niitä hetkiä, että oikesti vituttaa kun kaikki muut voi mennä ja itse nysvään kotona koirien kanssa.
CTRL + Q to Enable/Disable GoPhoto.it
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 17:36"]
En tajua ihmisiä, jotka uhraavat elämästään 15 vuotta koiralle. He joutuvat luopumaan vaikka mistä koiran takia. Ei suoraan töistä koskaan minnekään -> kotiin koiran luo. Ei spontaaneja reissuja -> koira. Ei pitkiä ulkomaanmatkoja, ei vierailuja ystävien luo, ei ravintolasta jatkoille kavereiden luo, ei koskaan mitään spontaania tekemistä, aina vaan -> koira, koira, koira.
[/quote]
Mulle ainakaan nuo ei ole mikään uhraus, en olisi kiinnostunut mistään noista asioista vaikkei minulla olisi koiriakaan. Sitten istuisin yksin kotona ilman koiria. Ei tosiaan sellaisen ihmisen kannata koiraa ottaakaan jota kiinnostaa kovasti kaikenlainen meneminen, mutta kun ei kaikkia kiinnosta.
t.4
Ap: Jos töihin pitää ehtiä klo 8, matkaan menee tunnin verran, niin on herättävä tosi aikaisin lenkittämään koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on hyvä systeemi, eli sukulaisen koira meillä hoidossa aina muutaman kuukauden vuodesta. Silloin rajoitamme kaikki menot koiran mukaan ja viemme sitä ulos neljä kertaa päivässä. Rakastamme koiraa kuin omaamme ja koira viihtyy hyvin. Aina kun se lähtee on vähän aikaa tosi haikea olo, mutta sitten voidaan rauhassa mennä ja kulkea. Nytkin tiedämme, että syksyllä koira taas tulee pariksi kuukaudeksi meille, mikä on ihanaa, mutta ennen sitä kesällä voimme rauhassa matkustella.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 17:36"]
En tajua ihmisiä, jotka uhraavat elämästään 15 vuotta koiralle. He joutuvat luopumaan vaikka mistä koiran takia. Ei suoraan töistä koskaan minnekään -> kotiin koiran luo. Ei spontaaneja reissuja -> koira. Ei pitkiä ulkomaanmatkoja, ei vierailuja ystävien luo, ei ravintolasta jatkoille kavereiden luo, ei koskaan mitään spontaania tekemistä, aina vaan -> koira, koira, koira.
[/quote]Samaahan voisi sanoa lapsista, eikö totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2013 klo 18:39"]
Ap: Jos töihin pitää ehtiä klo 8, matkaan menee tunnin verran, niin on herättävä tosi aikaisin lenkittämään koiraa.
[/quote]
mä ainakin teen aamulla vain vartin pissatuslenkin, sitten vasta työpäivän jälkeen pIdempi lenkki.
No, niin se vaan on, että koira on sitova ja vaativa lemmikki, eikä sen hoitaminen ole aina helppoa silloinkaan, kun asuu parisuhteessa rivarissa, saati sitten jos se pitäisi hoitaa yksin.