Tiedätkö lasta, joka olisi kuollut vanhempiensa vastuuttomuuden seurauksena?
Kommentit (44)
Lapsella krooninen sairaus ja siihen oleva lääke on nestemäistä. Kun tyttö oli n.2v annoin hänelle iltalääkettä ja huomasin mitan olevan rikkinäinen. Lääkepullo jäi lapsen käsien ulottuville (olimme kumpikin keittiössä) käänsin " vain" selkäni ottaakseni kaapista uuden mitan ja siinä samassa hetkessä lapsi joi lääkepullosta!!!
Soitin hätäkeskukseen ja samalla mittailin paljonko pullosta on suunilleen juotu. Yritin pitää lasta tajuissaan ja onneksi se onnistui suht hyvin. Paikalle tuli lääkärihelikopteri, palolaitoksen porukkaa ja anbulanssi, eli heti kerralla suurempi määrä.
Tämä kaikki siis perheessä jossa ollaan äärimmäisen taarkkoja (ainakin yritetään) erityisesti lääkkeiden, pesuaineiden jne. kanssa) MUTTA aina se ei riitä:o(
Onneksi selvittiin säikähdyksellä, sitä syyllisyyttä että jotain vakavampaa olisi tapahtunut en olisi kestänyt!!!
Ensihoidonlääkäri sanoi, että sikäli on harmi kun lääkkeet tehdään nykyään niin hyvän makuisiksi, että lapset niitä juovat/herkästi.
Toisaalta, nyt helteiden aikana, kun käytiin uimarannalla. Ihmettelin kun vedessä oli n.40-50 pientälasta ja meitä aikuisia oli 3 (itse olin lapseni kanssa kaksin uimassa)!!! Mietin, että luottaako toiset vanhemmat siihen, että heidän lapsistaan huolehditaan, vai ajattelivatko että tarvittaessa kerkeävät rannalta hätiin, jos jotain sattuu?
Mitäs sitten kun teidän loistavasta hoidosta, huolenpidosta ja minuutintarkasta valvonnasta huolimatta lapsenne sairastuu syöpään tms. vakavaan sairauteen?
Tässä puhuttiin vanhempien HUOLIMATTOMUUDESTA johtuneista kuolemantapauksista! Eihän sairautta tms. voi mitenkään estää, mutta ei se tarkoita sitä, että voidaan elää kuin pellossa, koska kaikkihan me joskus kuollaan. TOTTAKAI hyvästä hoidosta huolimatta lapsi voi sairastua, mutta ei se tarkoita, että vanhempien pitäisi jättää lapset oman onnensa nojaan.
Eli siis miltä tuntuisi kun muut tulisivat päivittelemään, että imetit varmaan liian vähän tai liian kauan, olette syöneet liian terveellistä tai epäterveelistä ruokaa, olette asuneet alueella missä on liikaa ympäristösaasteita ym. Eikö kaikki ym. asiatkin ole sellaisia, jotka te täydelliset äidit pystytte ottamaan huomioon elämässänne?!
Teen kuitenkin parhaani, ettei tarvitse jälkikäteen jossitella. Yritän antaa lapsilleni vapauksia vain iän suomissa rajoissa enkä esimerkiksi laske uimataidotonta lasta veden ääressä silmistäni. En myöskään anna lapseni istua autossa ilman turvaistuinta, en anna lapsen kävellä parkkipaikalla ilman, että hän pitää kädestä kiinni, en säilytä tulitikkuja, lääkkeitä tai vahvoja pesuaineita lapsen ulottuvilla ja pistorasioissa on lapsisuojat. Kouluiässä vapaudet sitten lisääntyvät merkittävästi, mutta alle kouluikäisen tekemisistä minä kyllä olen tietoinen.
Jos näistä huolimatta jotain sattuu, niin sitten sattuu, olen ainakin yrittänyt! Lapseltani murtui jalka kiipeilytelineeltä pudotessa, vaikka olin vieressä seisomassa. En saanut lasta kiinni, mutta yritin kuitenkin! Olin kuitenkin valvomassa, ettei lapsi kiipeä sellaisiin paikkoihin, joista pudotessaan hän olisi hengenvaarassa. Jos lapsi olisi juuttunut johonkin tukehtumisvaarassa, niin olisin ollut niin lähellä, että olisin saanut lapsen hengen pelastettua.
mutta kun lapsi kulkee esim. koulumatkansa joskus yksi voi se jäädä vaikka auton alle. Ei kaikkea voi estää vaikka vaikutustahan vanhemmilla on.
lasteni tieltä, JOTTA mahdollisen onnettumuuden sattuessa TIEDÄN että olen tehnyt kaikkeni enkä syyllistä itseäni.
En ole hysteerikko, vaan varovainen. Joku tosin voi pitää minua hysteerisenä, mutta en välitä siitä YHTÄÄN, lapset ovat tärkeämpiä.
Useimmat hukkumistapaukset (pieni lapsi hukkunut rantaveteen) ovat seurausta vanhempien huolimatomuudesta. Kun lapsi kuolee tapaturmaisesti, on se turhan usein johtunut vanhempien huolimattomuudesta. Lasta ei jätetä valvomatta rannalle, ei autotalliin leikkimään, kun isi korjaa autoa, ei yksin teräaseiden/myrkyllisten aineiden/tulentekovälineiden kanssa jne.
ja onnettomuuksia sattuu. Valitettavasti.
vauva kärsi oikeesti aliravitsemuksesta , olikohan Kuopiossa?
Oli taantunut kehityksessä ja mitä kaikkea... ei nyt ihan vielä kuollut,
kun onneksi puututtiin asiaan ja lapsi otettiin huostaan. Oli kuitenkin kestänyt useamman kuukauden se kaltoin kohtelu. Ihme tapaus
Errare humanum est. Ja muuten se kalikka voi kalahtaa teidänkin nilkkaanne...joku päivä kun luulette olleenne täydellisiä voi jotain odottamatonta tapahtua. Ja jos se on vielä sinun syysi??? Kuinka selviät siitä ja mitähän täällä sinusta kirjoitellaan...mitähän sinusta ajatellaan sen jälkeen???????
Vihaan näitä aloituksia!!!!
ja hyvähän se on asioista puhua, jos vaikka joku ottaisi onkeensa. Typeriä sellaiset vanhemmat, jotka eivät sulje pois mahdollisia vaaratekijöitä. Eri asia ovat onnettomuudet, joita ei voi estää. Typerintä on kuvitella lastaan fiksummaksi, kuin tämä on.
tiedän kaksi samanlaista tapausta.
Tai toki voi, mutta silloin lapsi on lepositeissä sairaalassa ja sillä on vahti viidessä vuorossa. Tietenkin on hyvä yrittää parhaansa lapsen vahtimisessa, mutta silloinkin voi käydä vaikka niin, että lapsi herää yöllä, putoaa sängystä ja kuolee. Ei vain ole mahdollista pitää lasta koko ajan silmissään, vaikka kuinka yrittäisi. Turha siis jälkikäteen viisastella niillä onnettomuuksilla, mitä voi sattua kenelle tahansa.
Ettei kullanmuru vaan vahingossakaan saa pöpöjä mistään. No sai ja kuoli, kun ei ollut vastustuskykyä!
Kun maailmassa kuitenkin tapahtuu pahoja asioita ja niiden olemassaoloa ei voi kieltää, niin ne täytyy ulkoistaa, muuttaa ajatuksissaan sellaisiksi, että ne eivät voisi tapahtua itselle. Siksi juuri naiset pitkään ajattelivat, että raiskaus on naisen oma vika, koska hän on toiminut jotenkin väärin. Ja kun itse ei toimi sillä tavalla " väärin" , mitään kamalaa ei voi tapahtua.
Sama juttu näissä lasten onnettomuuksissa ja sairastumisissa. Niille on pakko löytää joku syy, jota omasta elämästä ei löydy, silloin voi todeta, että minulle ei voi käydä näin. Siinä samalla tulee ajaneeksi katujyrällä niiden yli, joille on käynyt, mutta se on pieni hinta omasta mielenrauhasta. Asiat sitten vääntyvät niin, että vain krapulaisten lapset hukkuvat, lapsen syöpä johtuu siitä, että äiti tupakoi raskaanaollessaan jne jne. Surullista, mutta ylläpitää niiden mielenterveyttä, jotka eivät epävarmuutta kestä, mikä taas on hyvin inhimillinen piirre.
Mutsi palstailla jollain ihme palstalla ja uskoi kaikki älyvapaat neuvot ja niksit mitä siellä annettiin...
silloin kun kerron että lapseni on sairas, on monilla ollut juuri jouku" poltitko raskausaikana" tai muu vastaava. Samaten kaupungilla on juoruiltu mun esim ryypänneen raskaana ollessa, yksi tuttu juorusi että lapsen sairaus on mun syytä koska söin antibiootteja raskausaikana jne...
Vierailija:
Kun maailmassa kuitenkin tapahtuu pahoja asioita ja niiden olemassaoloa ei voi kieltää, niin ne täytyy ulkoistaa, muuttaa ajatuksissaan sellaisiksi, että ne eivät voisi tapahtua itselle. Siksi juuri naiset pitkään ajattelivat, että raiskaus on naisen oma vika, koska hän on toiminut jotenkin väärin. Ja kun itse ei toimi sillä tavalla " väärin" , mitään kamalaa ei voi tapahtua.
Sama juttu näissä lasten onnettomuuksissa ja sairastumisissa. Niille on pakko löytää joku syy, jota omasta elämästä ei löydy, silloin voi todeta, että minulle ei voi käydä näin. Siinä samalla tulee ajaneeksi katujyrällä niiden yli, joille on käynyt, mutta se on pieni hinta omasta mielenrauhasta. Asiat sitten vääntyvät niin, että vain krapulaisten lapset hukkuvat, lapsen syöpä johtuu siitä, että äiti tupakoi raskaanaollessaan jne jne. Surullista, mutta ylläpitää niiden mielenterveyttä, jotka eivät epävarmuutta kestä, mikä taas on hyvin inhimillinen piirre.
joka oli isovanhempiensa hoidossa. Lapsi oli kai päässyt jotenkin ulos ovesta ja mennyt rantaan ja hukkunut sinne. Kyllä se on huolimattomuutta jos jätetään ovet niin huonosti kiinni että lapsi pääsee ulos ja vielä kun ei kyse ole edes omasta lapsesta!
Kyllä on kumma kun ei enempää tosiaan satu. Eräät tuttuni antoivat 3,5-v poikansa pyöräillä yksin kylällä jossa vilkas liikenne ja vieressä valtatie. Kumma ettei mitään ole koskaan sattunut.