teinit on maailman ärsyttävimpiä

No mitä itse kelasit teininä? Teinit ovat fiksuja ja älykkäitä 🙄

Entäs jos joskus ihan oikeasti pysähtyisit kuuntelemaan heitä?

Oikeasti hemmetin hyviä tyyppejä. Niillä on paljon asiaa ja tärkeetä asiaa onkin.

Voi kun ne ei ole vaan sua viihdyttääkseen, vaan erillisiä yksilöitä joilla on oma elämä!

Keskity omaa elämääsi. Lue vaikka kirjaa.

Vanhukset on maailman ärsyttävimpiä! Hapannaamaisia, ilkeitä, mäkättäviä kyyliä.

Omat teininu ovat kivoja. Esikoisen kanssa on kyllä ollut viileät välit, mutta armeija on nyt kasvattanut ja ei niin hermostu kaikesta. Hyvää teki myös hänen muutto omilleen ennen armeijaa.

Silti jokaisen on oltava teini tullakseen aikuiseksi. Sinäkään et ole tästä poikkeus, etkä yhtään vähemmän ärsyttävä.

Mulle tää lasten teini-ikä on ollut sitä parasta aikaa, vaikka etukäteen sitä pelkäsin kun esikoinen on aina ollut melkoinen tuittupää. Ja on toki ollut teininäkin, välillä ihan epätoivoon saakka, mutta vastapainona sitten on ollut tosi hauskoja aikoja, kiinnostavia keskusteluja ja sitä murrosikäisten yleistä höpsöyttä ja liikuttavuutta. Voittaa vauva- ja pikkulapsivuodet mennen tullen. :D

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos joskus ihan oikeasti pysähtyisit kuuntelemaan heitä?

Oikeasti hemmetin hyviä tyyppejä. Niillä on paljon asiaa ja tärkeetä asiaa onkin.

Huutelevat ja kiroilevat kaupassa.

Ihania tyyppejä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos joskus ihan oikeasti pysähtyisit kuuntelemaan heitä?

Oikeasti hemmetin hyviä tyyppejä. Niillä on paljon asiaa ja tärkeetä asiaa onkin.

Huutelevat ja kiroilevat kaupassa.

Ihania tyyppejä kyllä.

Tämä. Yhtäkään järkevää sanaa ei näiden suusta kuule, joten se siitä tärkeestä asiasta.

Kylläpä naurattaa makeasti nuo teinien edessä matelevat kaveri-aikuiset :D

Täällä aloittaja. Kiitos kommenteistanne. Yritän kyllä kovasti ymmärtää omaani, mutta on kovin hiljaista tyttöä välillä ja sitten kun yrittää auttaa ja ymmärtää niin mikään ei riitä. Äidistä ainakin tuntuu.

Toki on älykäs ja fiksu nuori. Tunne-elämä on ehkä se kohta, jota on välillä vaikea ymmärtää.

Menin omat teinivuodet syvältä sukeltaen, tiedän kyllä. Mulla ei ollut äitiä tukemassa ja itse yritän olla läsnäoleva äiti ja silti joskus tuntuu, että ei riitä. En ole kaveriäiti myöskään, se ei ole rakkautta.

Miten niin? Tykkään älyttömästi teineistäni, huumorintajuisia, mukavaa ja oivaltavaa seuraa. Ahkeriakin vielä kaiken lisäksi. Voin kuvitella kuinka nyyhkytän ikävääni kun ensimmäinen lentää pesästä.