Jotkut naiset sanovat, etteivät "tarvitse mitään",

Kuka nainen nyt muka haluaa ulkomaanmatkoja ja timantteja, jos voi saada lapsen tekemän kortinkin? Sehän olis loukkaus kaikkia äitejä kohtaan, jos esim. äitienpäivälahjaksi tulisi joku kallis ja ehkä yllätyksellinenkin lahja. Ei, äidit eivät tykkää sellaisista lahjoista, he eivät tarvitse mitään. Maksimissaan Siwan kukkapuskan saa ostaa.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:55"]

Mun äiti sanoo aina ettei "tarvitse mitään". Sitten kun hänelle hankkii äitienpäiväksi jotakin, näyttää nyrpeätä naamaa kun ei sattunutkaan sitä mistä tykkää tai haluaa. Paskamaista ostaa lahja sellaiselle ihmiselle. Miksi ei voi oikeasti sanoa mitä haluaa saada tai sitten naama pokerilla ottaa lahja vastaa vaikka ei tykkääkään? Miksi?

[/quote]

Mun äiti on samanlainen, ja olen ratkaissut ongelman sillä, että ostan joka vuosi kukkia, en muuta. Mutta ostan sitten vähän arvokkaamman asetelman, jolloin se tuntuu enemmän lahjalta. En tiedä, mitä hän ensimmäisellä kerralla oli siitä mieltä, mutta nyt vuosien jälkeen hän tietää saavansa sellaisen, eikä odota muuta.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 20:09"]

Kuka nainen nyt muka haluaa ulkomaanmatkoja ja timantteja, jos voi saada lapsen tekemän kortinkin? Sehän olis loukkaus kaikkia äitejä kohtaan, jos esim. äitienpäivälahjaksi tulisi joku kallis ja ehkä yllätyksellinenkin lahja. Ei, äidit eivät tykkää sellaisista lahjoista, he eivät tarvitse mitään. Maksimissaan Siwan kukkapuskan saa ostaa.

[/quote]

Pilkkaa vain, mutta minä en halua saastuttaa maailmaa matkailulla, enkä osaa ollenkaan arvostaa kallista timanttia hienommaksi kuin jotakin edullista korua, joka on minusta kaunis. Kukat ovat aina kauniita, ostettuna mistä vain. Tai poimittuina.

Lapsen tekemä kortti on ainutlaatuinen, paljon arvokkaampi kuin mikään timantti, ainakin minulle.

Joillekin tavara on tärkeätä, ja sen tavaran hinta. Toisille taas ei.

Ainakin minä sanon että en tarvitse mitään, koska ne haluan eivät ole mitään tarpeellisia.

Kyllä minulle kelpaisi 3000€ nojatuoli, 500€ valaisin, 1000€ matkalahjakortti jne , mutta kahdelta opiskelevata nuorelta aikuiselta toivon mieluummin valkovuokkoja ja itsetehtyä korttia, sillä välillä on kuitenkin nuorison elämää sponssattava, saati omaa äitienpäivälahjaa tai yleensä mitään lahjaa, lähes yhtä köyhiä ovat muutkin minulle lahjaa ostavat.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 20:00"]

Huomasin, että aloitukseni on saanut negatiivisia peukkuja. Onko se oikeasti joku hyvän äidin ja puolison merkki, jos ei tarvitse mitään? Tässäkin kun vastauksia lukee, moni kertoo ikäänkuin sivulauseessa niistä todellisista toiveistaan - tärkeitä nekin ovat. Oikeastaan en tarkoita aloituksellani pelkästään materiaalisia lahjoja, vaan kaikkea sellaista, mikä on rakkaudella mietititty toista varten. Olisi kurjaa jäädä muistamatta esim. äitienpäivänä. ap

[/quote]

No, minä en ole vastatessani ajatellut, että tässä tosissaan puhutaan hyvän äidin tai puolison tuntomerkeistä. Ne ovat ihan jossain muualla kuin lahjojen saamisessa tai saamattomuudessa.

Sitten se toisen huomioiminen, sitä on tai sitä ei ole, ja jos sitä ei ole, ei sitä millään merkkipäivälahjalla kuitata. Jos sitä taas on, en minä ainakaan mieti etukäteen, millä tavalla minua pitäisi huomioida, ja mitä minä tarvitsen, vaan otan sen vastaan sellaisena kuin se tulee ja iloitsen siitä. En todellakaan ymmärtänyt aloituksesta, että olisi kyse siitä, että naista ei tarvitsisi merkkipäivänä huomioida lainkaan.

Minä ainakin tarjoan vaimolleni seksiä. Se riittänee.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 20:27"]

Minä ainakin tarjoan vaimolleni seksiä. Se riittänee.

[/quote]

Toisaalta oikein hyvä lahja joo, mut monelle naiselle ei kyl riitä.. :)

Seksi on parasta. Se ei jää nurkkiin pyörimään eikä maksa, kuin vaivan. On palkitsevaa ja yhteistä, ei lihota.

Ei kukkia, ei suklaata ei kauneuspaskaa kiitos :)

En minäkään keksinyt mitään kun mies kyseli lahjatoivetta. Mulla on jo kaikki mitä tarvitsen, koruja enemmän kuin ehdin pitää, kaappi täynnä kivoja vaatteita, kenkiä ja laukkuja, loma buukattuna, kirjoja pino odottamassa lukemista. Ei kai sitä väkisellä tarvitse haalia lisää tavaraa nurkkiin, kyllä mulle riittää lasten lahjat ja kakkukahvit sänkyyn paremmin kuin hyvin.  Eri juttu jos olisi vaikka joku kiva juttu kiikarissa, mutta juuri nyt kun ei vaan satu olemaan.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 20:45"]

En minäkään keksinyt mitään kun mies kyseli lahjatoivetta. Mulla on jo kaikki mitä tarvitsen, koruja enemmän kuin ehdin pitää, kaappi täynnä kivoja vaatteita, kenkiä ja laukkuja, loma buukattuna, kirjoja pino odottamassa lukemista. Ei kai sitä väkisellä tarvitse haalia lisää tavaraa nurkkiin, kyllä mulle riittää lasten lahjat ja kakkukahvit sänkyyn paremmin kuin hyvin.  Eri juttu jos olisi vaikka joku kiva juttu kiikarissa, mutta juuri nyt kun ei vaan satu olemaan.

[/quote]

Eli liukuvoidetta ja peppuseksiä on tiedossa...

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 20:09"]

Kuka nainen nyt muka haluaa ulkomaanmatkoja ja timantteja, jos voi saada lapsen tekemän kortinkin? Sehän olis loukkaus kaikkia äitejä kohtaan, jos esim. äitienpäivälahjaksi tulisi joku kallis ja ehkä yllätyksellinenkin lahja. Ei, äidit eivät tykkää sellaisista lahjoista, he eivät tarvitse mitään. Maksimissaan Siwan kukkapuskan saa ostaa.

[/quote]

Mä olen kieltänyt korujen oston. Mulla on tietyt korut joista pidän ja loput makaa laatikossa. Ja mua harmittaa kun on parin tonnin edestä kultaa ja timantteja joilla ei tee mitään...

Äitienpäiväksi saan perheeltä täyden ylöspidon, nuorimmaiselta kortin, ehkä myös jonkin kukan piharuukkuun (saa ostaa prismasta tai kylän puutarhamyymälästä). Jos olisi olllut pakko nimetä joku lahjatoive olisin voinut haluta kotiasun eli hupparin ja collegehousut:)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 20:09"]

Kuka nainen nyt muka haluaa ulkomaanmatkoja ja timantteja, jos voi saada lapsen tekemän kortinkin? Sehän olis loukkaus kaikkia äitejä kohtaan, jos esim. äitienpäivälahjaksi tulisi joku kallis ja ehkä yllätyksellinenkin lahja. Ei, äidit eivät tykkää sellaisista lahjoista, he eivät tarvitse mitään. Maksimissaan Siwan kukkapuskan saa ostaa.

[/quote]

Mä olen kieltänyt korujen oston. Mulla on tietyt korut joista pidän ja loput makaa laatikossa. Ja mua harmittaa kun on parin tonnin edestä kultaa ja timantteja joilla ei tee mitään...

Äitienpäiväksi saan perheeltä täyden ylöspidon, nuorimmaiselta kortin, ehkä myös jonkin kukan piharuukkuun (saa ostaa prismasta tai kylän puutarhamyymälästä). Jos olisi olllut pakko nimetä joku lahjatoive olisin voinut haluta kotiasun eli hupparin ja collegehousut:)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 20:00"]

Huomasin, että aloitukseni on saanut negatiivisia peukkuja. Onko se oikeasti joku hyvän äidin ja puolison merkki, jos ei tarvitse mitään? Tässäkin kun vastauksia lukee, moni kertoo ikäänkuin sivulauseessa niistä todellisista toiveistaan - tärkeitä nekin ovat. Oikeastaan en tarkoita aloituksellani pelkästään materiaalisia lahjoja, vaan kaikkea sellaista, mikä on rakkaudella mietititty toista varten. Olisi kurjaa jäädä muistamatta esim. äitienpäivänä. ap

[/quote]

Ei, se ei ole hyvän äidin tai puolison merkki, se on merkki siitä että ei tarvitse mitään. Miten tätä on niin vaikea käsittää? Kun tosiaan ihan oikeasti on jo kaikkea, mitä voi kuvitella haluavansa ja enemmänkin. En edes itse osaisi ostaa itselleni juuri nyt mitään.

En minäkään tarvitse mitään, mutta minust aon ollut ihana saada

-kukkia

-lapsen tekemä kortti

-mieheltä kortti, että rouva makaa tämän päivän, perhe passaa ja palvelee

-uuden sykemittarin

-pihalle kerran tehtynä tilataideteos, missä oli kynttilöitä ja lumiukkoja ja keskelle oli aseteltu teksti "rakastan sinua"

Nämä kaikki ovat olleet sellaista,mitä en ole tarvinnut, mutta ovat olleet ihania. Ei kai lahjaksi annetakaan sellaista, mitä tarvitsee.

Ikävimpiä ovat naiset, jotka vikisee, ettei tarvi mitään ja sitten murjotetaan, kun ei saa mitään. Tai sitten jos saa jotain, niin sitten maristaan siitä, että ei olis tarvinnut.

Minusta on aina ihana saada juttuja,mitä en tarvitse.

minä en tarvitsisi kuin tyttären, niin minulla olisi ihan kaikki mitä tarvitsisin. Vaikka ei minulla paljoa asioita ole, mutta muut asiat eivät merkkaa minulle mitään. (siis ne mitä en omista)

No, mä ainakin yritän ajatella, että minulla on jo kaikkea. Uuden haluaminen vain tekee hulluksi. tottakai keksisin vaikka mitä mitä minulta puuttuu, mutta en halua miettiä sellaisia. Kuulostaa jeesustelulta, mutta näin ajattelen ja tähän pyrin. Kaapit täynnä tavaraa jo ennestään.

Mä kyllä keksisin vaikka mitä juttuja mitä haluaisin ja tarvitsisin, uusista keittiöveitsistä lähtien. Ei siis mitään kovin erikoisia juttuja vaan ihan käyttötavaroita joita haluaisin uusia. Eniten minua ilahduttaisi kuitenkin jos joku antaisi lahjaksi käynnin hierojalla ja vahtisi lastani sen ajan. Oikeastaan tätäkin enemmän arvostaisin sitä, että joku sanoisi vahtivansa lastani sen aikaa että käyn hammaslääkärillä. Siellä käyntiä on ollut pakko siirtää ja siirtää kun ei ole ketään joka huolehtisi 1,5v:stä sen ajan, eikä toista voi oikein kärryihinsäkään köyttää siellä käynnin ajaksi. Pidän koko ajan sormet ristissä ettei hampaat ala särkemään tms ja tämän hetkinen ongelma jonka takia pitäisi käynnille päästä ei pahenisi vaan pystyn edelleen elämään sen kanssa ajoittaisten särkylääkkeitten syönnin ohella.

No, minun ei kyllä tarvitse sanoa kellekään etten tarvitse mitään, eikä sen puoleen tarvitse kertoa sitäkään että tarvitsen. Ei ole ollut pitkään aikaan yhtään ketään joka olisi moista kysynyt, tai saati antanut jotain lahjaa kysymättäkään. Lapsen isä ei ollut koskaan lahjoja antavaa tyyppiä ja nykyään hän ei ole enää edes kuvioissa että voisi pyytää antamaan lahjaa tai edes hoitamaan lasta.

Te joilta joku edes kysyy, niin myöntäkää ihmeessä jos tarvitsette jotain tai on jotain mistä ilahtuisitte. Luulisi nyt jokaisella olevan jotain ilon aihetta, vaikka sitten se suklaalevy tai tietty erikoiskahvi tms. Ihan sama vaikka olisi sellainen minkä voi itse helposti hakea lähikaupastakin. Minä antaisin paljon siitä että saisin lahjan joltakulta, ihan minkä tahansa.

Minä en osta mitään tai anna mitään muuta, kuin halauksen. Sellainen mies minä olen. Olen ISÄNTÄ.

mummoni sanoi aina noin. ymmärsin sen niin että hänen kaappinsa olivat täynnä yöpaitoja ja paitoja loppuelämäksi.

jos jotain lahjaa niin hyvä ateria on jokaiselle tarpeellinen ja paras lahja. romua ja krääsää ja kemikaaleja ja muita myrkkyjä saa halvallakin mutta ei kiitos, no joo, kyllä tuoksut ja uudet alusvaatteet kuluvat ja tulee käytettyä, en tosin pyydä mitään mutta jos mies kysyy toivetta, toive on aina sama.

No, en tarvitse "kaikkea". Vuosi vuodelta toivon yhä vähemmän materiaa ympärilleni. Jostain kivasta matkasta tai hemmottelusta en kyllä kieltäytyisi, mutta turha tavara on pelkkä rasite. Ja tosiasia on se, että mitä pidemmälle ihminen kasvaa henkisesti, sen vähemmän hän tarvitsee, vaan hän alkaa nähdä sen mitä on, ja mistä nauttia. Ja sekään ei usein ole materiaa.