Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko äidin oltava sitä mieltä, että paras äp-lahja on
10.05.2013 |
lapsen askartelema kortti ja hali?
Mä kyllä petyn, jos en muuta lahjaa saa. Onko niin, että äidin on äitienpäivänäkin oltava marttyyri, joka ei lahjoja tarvii, kun yhteinen aika on tärkeintä. Ihme lässynläätä. Kyllä mä haluun nimenomaan, että mies ja lapsi ovat käyneet hommaamassa mulle ihan oikean lahjan. Ei sen kallis tarvii olla, mutta saavat kuulla kunniansa, jos meinaavat selvitä ilman oikeaa lahjaa.
Kaikkialla saa lukea, kuinka äideille tärkeintä on yhteinen aika. Lapsen askartelema räpellys. Sen semmoset joo. Kyllä mä haluan merkkipäivänä ihan oikean lahjan, sitä yhteistä aikaa ja haleja ja sellasta on ihan tarpeeks arkenakin.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:19"]
Miksi te ihmiset muuten ostatte itse heti kaupasta kaiken, minkä tarvitsette. Eikö tuo nyt ole vähän tylsää. Minusta on kiva lykätä hankintoja, joten sitten kun joku kysyy, tarvitsenko jotain, tiedän heti ehdottaa jotain. Ja lahjaksi saatuna sama tavara on paljon mukavampi kuin itse ostettuna oli sitten kyse kuinka pienestä tavarasta hyvänsä.
[/quote]
No jos huomaan tarvitsevani jotain, niin todellakin se tarve on sellainen että on hankittava se mitä tarvitsee. Tänään esimerkiksi hankin kastelukannun ja pistolapion. Ei minulla ole hirveästi tuollaisia tarpeita, että niiden hankkimisen vetkuttaminen toisi jotain lisäiloa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt tuollaista jostain asiasta haaveilua, ilman että yrittää hankkia sen mitä haluaa. Oli sitten kyseessä iso tai pieni juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:20"]
Mua ärsyttää myös tuo. Äitien pitää olla aina niin kuuliaisen kilttejä. Onhan se totta, että ne lasten tekemät lahjat ovat kivoja ja kun isommiksi kasvavat, niin ainakin mä olen saanut herkullisia ruokalahjojakin. Mutta SILTI, äidit on kaikille tärkeitä, miksi ihmeessä meitä ei "saa" lahjoa kunnolla, vaan toitotetaan suureen ääneen, että joku ryppyinen paperikortti on maailman paras eikä muuta tarvita. Kyllä mä ainakin tarviin. Mitä isompi ja kalliimpi lahja, niin sen parempi. Sehän on vain osoitus siitä, kuinka paljon mua rakastetaan. Jos mies ei pysty muuhun kuin ostamaan kaupasta kukkapuskan ja lasten tekemiin (päiväkodin tätien avustamiin) kortteihin, niin kyllä siinä on arvostus kaukana.
[/quote]
Njooh, äitinä olo ei ole mikään saavutus, kuka tahansa siihen pystyy. Enkä ymmärrä tuota, että lahjan hinta määrittelisi rakkauden määrän.
Nooh, olen varmaan siitä kummallinen otus, etten ymmärrä, miksi pitää edes jotain äitienpäivää (tai isänpäivää) juhlia. Ihan turhia "pyhiä".
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:20"]
Sehän on vain osoitus siitä, kuinka paljon mua rakastetaan. Jos mies ei pysty muuhun kuin ostamaan kaupasta kukkapuskan ja lasten tekemiin (päiväkodin tätien avustamiin) kortteihin, niin kyllä siinä on arvostus kaukana.
[/quote]
Meillä se arvostus on sitä, että mulla on joka aamu kaffe pannussa odottamassa, mies tietää että olen aamu-uninen vetkula. Sitä, että pakkasaamuna autoni lohkolämmittimen pistoke on törkätty kiinni, kun olen sen illalla unohtanut. Siinä enää mitään kalliita paketteja tarvita lisäksi.
Minä en aidosti halua, että minulle käydään pikaisesti ostamassa joku voideputeli tai muu "tarpeellinen" lahja vain koska niin on tapana.
Enemmän lahjalta tuntuu että jokainen perheenjäsen yrittää ja haluaa tehdä äitienpäivästä mukavan yhdessäoloineen.
Minä pyysin äitienpäivälahjaksi mukavan päivän, jolloin ei olla koneilla omissa oloissamme koko aikaa, perhe suunnittelee ja laittaa ruoan (itse en siihen osallistu) ja päivä olisi mukava meille kaikille. Vähän selllainen kesälomapäivä keskellä kevättä..=)
Minunkin on hiukan vaikea lykätä jotain tarvetta siinä toivossa, että joku ehkä joskus kysyisi, mitä haluaisin. Yleensä se tarve on tässä ja nyt, ja aika arkinen juttu. Jotenkin tuntuisi hassulta juoksuttaa toista ihmistä lähiprismaan hakemaan mulle lahjaksi kauhaa tai kumppareita tai neljää säkkiä yleislannoitetta, kun voin vartissa hakea sen itsekin.
Minulle saa ja voi aina ostaa sen saman asian (jos kysytään); suklaata. Tulen siitä aina yhtä iloiseksi, ja lahjan antaja voi sitten itse päättää, paljonko haluaa siihen suklaaseen panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole marttyyri. Mutta siltikään en kaipaa lahjoja. En tarvitse mitään ja minulle riittää mainiosti muistaminen ja onnittelut sekä tietysti lasten askartelemat kortit :)
Meillä ei tavara vain koskaan ole niin tärkeätä kuin toisten huomioiminen. Kuka tahansa meillä onkaan merkkihenkilö, se paras asia on, että hän saa juhlapäivän: katetaan aamiainen kauniisti, syödään parempaa ruokaa, jonka eteen muut ovat nähneet vaivaa jne. Mitä sellainen vaatii, että kävelee kauppaan, lyö rahat tiskiin ja ostaa jotakin "hienoa"? Sekö sitten olisi osoitus rakkaudesta, hah!
En sano, etteikö joku ostettukin lahja voisi olla hyvä huomionosoitus, kun se on hankittu ajatuksella, mutta joku lahjan suuruus tai kalleus ei ainakaan saa minua tuntemaan itseäni rakastetummaksi. Sen sijaan se, kun lapsi kiipeää sänkyyn ylpeänä siitä omasta räpelletystä lahjastaan, se saa minut tuntemaan itseni rakastetuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo olishan se ihanaa jos mies viitsisi sen vertaa että tuon lapsen kanssa askartelisi mutta ei tuu ees korttia tänäkään vuonna.
Oma moka kun en osaa vaatia ehkä, mutta ei tuntuisi samalta jos pitäisi vaatia muistamista. Jos eivät muista niin ei sitten.
Mä koen, että esim. tuon 5v. kuopuksen päiväkodissa tekemä räpellys on ihan OIKEA lahja. Se on rakkaudella tehty ja sen antaminen on lapselle tärkeää. Poika laskee päiviä milloin sen saa minulle antaa. Miten ihmeessä joku kaupasta ostettu lahja on muka oikeampi ja parempi? Voin kuvitella lasten ilmeen jos alkaisin äitienpäivänä vaatia "oikeaa" lahjaa ja siinä sivussa mollaisin käytökselläni heidän antamansa lahjat. Häpeäisin, muuta en sano. En ansaitsis yhtään lahjaa jos noin tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin arvostan sitä, että tuodaan vaikka aamiainen sänkyyn, tehdään kortti, haetaan valkovuokkoja metsästä ja sitten tehdään perheen kanssa jotain yhdessä, enemmän kuin mitään tavaraa ja materiaa! Jos itse tarvitsen jotain, voin sen ostaa. En ikinä voisi kuvitella, että äitienpäiväni kusahtaisi siihen, ettei mies ja lapset ole älynneet ostaa minulle kaupasta jotain lahjaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 lisää, että en mäkään halua mitään sellaista lahjaa mikä on tavaratalosta ekana silmiin löytynyt, vaan se pitää olla mietitty ja mulle sopiva. Se vasta ärsyttääkin, jos lahjaksi tulee jotain turhaa tilpehööriä. Tai jotain arkitavaraa, sitä voin ostaa itsekin kaupasta.
Meillä on mietitty lahjat aina tarkkaan. Lapset saavat joululahjoiksikin aika pitkälle listan mukaan. Ja nyt on kenenkään turha sanoa, että ollaan tosi materialistinen perhe, mä olen meinaan pitkän linjan kotiäiti, joten rakkautta ja huomiota osoitetaan muutenkin kuin tavaralla. Se tavara vain on erittäin positiivinen lisä ja olen sitten muiden mielestä kuinka lapsellinen tahansa, niin mua ainakin harmittaa, jos en saa kunnon lahjaa lasten askartelujen ja paskartelujen lisäksi.
Olen jo 50v äiti ja mummi, lahjoista ei ole mitään jäljellä mutta lasteni askartelemat kortit on tallessa, ihania
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulle on se on itsepuolustusta. En kuitenkaan saa mitään lahjoja,halusin tai en. Kakun minä teen kyllä suosiolla itse tai sitten pyydän ostamaan/ostan. Emme ole hirveän makean ystäviä perheessä kukaan, joten usein meillä on vain simppeli pieni jäätelökakku.
Minä sain kyllä sillon kivoja lahjoja, kun lapset olivat koulussa ja päiväkodissa. Varsinkin toisen pojan ope oli täynnä ideoita: esim. kahvikuppi, jossa oli pojan maalaama kuva oli kiva. Toki koulun budjetilla hankittu kuppi ei ollut priimaa eikä sitten kestänyt käytössä, joten se piti laittaa koriseeksi syrjään. Kerran sain nahkasta tehdyn korun ja se oli kaunis sillä poika on käsistään taitava. Poika oli silloin tokaluokkalainen. Itse istuttetuja kasveja ja kukkia olen saanut lapsilta monta kertaa.
No jotkut saa kiksit siitä tavaran omistamisesta ja saamisesta, toiset vaan ihan oikeasti ei, niin vaikea kuin se joidenkin ehkä onkin uskoa. Mulle kävis lahjaksi melkeinpä paremmin sellainen toimenpide, että veisi näitä entisiä romuja johonkin hukkaan pois. Vähempi ois parempi.
Ap miten voit kutsua lapsen rakkaudella tekemää korttia räpellykeksi????
Minä rakastan lapsilta saamiani rakkauskirjeitä, kortteja ym.
En kaipaa äitienpäivälahjaa. Jotkuthan haluaa lahjan synnärille, koska ovat synnyttäneet lapsen... ei mulle tullut mieleenkään, koska en tiennyt tollaisesta tavasta. Enkä kyllä sen jälkeenkään kaivannut mitään lahjaa.
Oikeesti, ap, jotkut voivat ajatella että lapsi on lahja, puoliso on lahja, perhe on lahja.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 19:46"]
No jotkut saa kiksit siitä tavaran omistamisesta ja saamisesta, toiset vaan ihan oikeasti ei, niin vaikea kuin se joidenkin ehkä onkin uskoa. Mulle kävis lahjaksi melkeinpä paremmin sellainen toimenpide, että veisi näitä entisiä romuja johonkin hukkaan pois. Vähempi ois parempi.
[/quote]
Mullekin kelpais, että mies siivoaisi tuon parvekkeen. On nimittäinn vähitellen täyttänyt sen omilla tavaroillaan niin, että se näyttää romuvarastolta. Ei siellä voi kesäisin oleskellea. Nuo tavarat on vielä isoja ja osa on muuten vain sikin sokin siellä. Verhot laitan eteen kun en kestä.
Voi kun mullakin olis lapsia. Toivottavasti joskus pääsen viettämään äitienpäivää :/
Alue: Aihe vapaa
Mä tykkään kyllä lasten askarteluista ja muista, ovat niin liikkiksiä, mutta lahjaa odotan ehkä enemmänkin mieheltä kuin lapsilta. Ja ei, en ole mieheni äiti, mutta olen hänen lastensa äiti. Itsekin ostan aina miehelle isänpäivälahjan, joten voin ihan suoraan myöntää, että kyllä mua harmittais, jos en saisi muutakin lahjaa kuin lasten värkkäämiä juttuja. Ei sen väliä mitä. Me ostetaan aina synttärilahjat ja joululahjatkin toisillemme, vaikka rahat on yhteiset ja voisimme ostaa myös itse tarvitsemamme. Kuitenkin se lahjan antaminen ja saaminen lämmittää ja on osoitus välittämisestä.