On todella vaikeaa tehdä terveellistä, halpaa ruokaa jota koko perhe söisi! Helpompi ostaa se jauhelihapaketti ja pussi makaronia

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samankaltainen ongelma. Mies on hyvin nirso ja on opettanut samat tavat pojalleenkin. Syövät mieluiten lihaa ja kanaa. Eivät syö kasvisruokia tai kalaa, jotka puolestaan ovat minun suosikkini. Ainoa lisuke, joka kelpaa on riisi. Ei perunaa, pastaa tai mitään muuta. Kasviksista eivät syö juuri mitään paitsi joitain hedelmiä, joten en voi edes lisätä esimerkiksi kesäkurpitsaa tai parsakaalia ruokaan. Jos teen jotain toista ruokaa, mies jättää kokonaan syömättä ja poika nirsoilee. Olen sanonut suoraan miehelle, että ole hyvä ja kokkaa itse, jos halut syödä jotain muuta kuin kanaa ja riisiä. Minä yritän saada tarpeeksi kasviksia lounaalla.

Kas kun et huomannut seurusteluaikoina moista kummaa ruokavaliota. Miten tommosella edes pysyy hengissä? 

Kasvisten piilottaminen ruokaan on vihonviimeinen juttu. Meillä uppoaa kasvikset ja vihannekset, mutta ne pitää olla selkeästi esillä ja siten, että jokainen voi makunsa mukaan ottaa sitä mistä tykkää. Hyvin tekee kauppansa esim. paprika, kukkakaali ja porkkana, mutta kaikki pitää meillä olla raakana. Jossain muussa perheessä tuohon auttaa se että tekee uunijuureksia ja maustaa ne. Mutta piilottelua en suosittele.

En allekirjoita myöskään sitä, että lapsi tottuu kun pienestä lähtien tarjotaan. Oma lapseni ei todellakaan syö parsakaalia tai sitruunapastaa, mutta kummasti hänelle maistui heti ensisuupalalta kuha ja mäti (joista kummastakaan en itse pidä).

Nyt kun lapset ovat jo teinejä, olen kylmästi siirtynyt siihen, että teen sellaista ruokaa, josta itse pidän ja johon on varaa. Kerran viikossa on keittopäivä (eilen oli hernekeittoa, viime viikolla kaalikeitto), kerran viikossa kasvisruokapäivä, kerran tai kaksi viikossa jämäruokapäivä, jolloin teen edellisten päivien ruuantähteiden jatkeeksi esimerkiksi keitettyä pastaa ja pannulla paistettuja kasviksia. Kerran viikossa on perinneruokapäivä, eli jotain 70/80-luvulta tuttua ruokaa, sunnuntaina se oli nakkikastiketta ja keitettyjä perunoita. Kerran viikossa on liharuokapäivä, esimerkiksi paistettua kassleria. Kerran viikossa kanaa (jota en itse syö, mutta syön sitten jotain muuta jääkaapista löytyvää, esimerkiksi kasvisruuan jämät). Kalaa on satunnaisesti, nyt pakkasessa on useampi lohifile ja muikkuja, joten jonkin aikaa on kerran viikossa ainakin kalaruoka. Yleensä kerran viikossa on sieniruoka, usein se saattaa olla ihan paistettuja sieniä ja perunamuusia.

EN piilota mitään kasviksia, tavallista keltaista kurpitsaa lukuunottamatta, ja se ei oikeasti ole piilotettua: suikaloin sitä pannulle lihan kanssa ja se "sulaa" sinne, lähinnä siis saostaa lientä. Se ei maistu juuri miltään. Keitoissa kasviksia on runsaasti, mutta ne ovat ihan reiluina palasina. Porkkanaa, lanttua, (kesä)kurpitsaa, herneitä, kaalisuikaleita, vihreitä papuja, punajuuria, mangoldin varsia jne. Jos teen kasvissosekeittoa, niin silloin kerron, mitä siihen laitan (esimerkiksi valkosipulia, porkkanaa, kurpitsaa, perunaa). Bolognese-kastikkeeseen uppoaa reilusti kasviksia myös, ja olen kertonut, mitä kaikkea siinä on (valkosipuli, tomaatti, porkkana, lanttu, punajuuri).

Kasvislisäkkeenä meillä on usein pannulla paistettuja kasviksia, joko kesäkurpitsaa+paprikaa tai munakoisoa+paprikaa, kaalia tms. Uunijuureksia menee paljon, ja etenkin kesällä uunivihanneksia, eli kesäkurpitsaa, munakoisoa ja tomaatteja. Nämä vaihtelevat paljon vuodenajasta riippuen, ja siitä, mitä on ollut kaupoissa tarjouksessa/alennettuna.

Keitettyjä lisäkkeitä on parsakaali, herneet ja maissi. Tuoreet, kypsentämättömät kasvikset maistuvat kyllä, eli porkkana, lanttu, kaalisuikaleet, kurkku, tomaatti, jne.

Maustan ruuan melkein makuni mukaan, eli chiliä lisään omalle lautaselleni. Jos ruoka ei maistu, niin voi ihan itse tehdä sitten jotain muuta. Teinipojat syövät lähes kaikkea (yksi ei syö kalaa, yksi ei lasagnea jne), mies on ainoa, joka happamana vetää lihapiirakkaa ja makkaraa, kun me muut syödään vaikka kasvispitoista katkarapuwokkia hapanimeläkastikkeella ja lasinuudeleilla (katkaravut eivät ole kalaa, sanoo se kalasta kieltäytyvä teini). Miehellä on trehaloosi-intoleranssi, joten en laita sieniä ruokiin, joita hän syö.

Ei ole pojilta enää pitkään aikaan tullut kommenttia, että miksi tällaista ruokaa. Välillä sanovat, että voisiko meillä olla vaikka sushia, hernkeittoa, makaronilaatikkoa tms. mitä nyt haluavat, ja teen sitä sitten sopivassa välissä. Poronkäristyksestä olen joutunut sanomaan, että sitä meillä on vaan erityisinä juhlapäivinä (esimerkiksi yhden pojan syntymäpäiväruokana, kun on lempiruokaa), aito poro kun maksaa useita kymppejä kilo.

Silloin kun siitä vielä kehtasivat sanoa, niin vastasin, että minä tienaan rahat ruokaan, minä ostan ne ruuat, minä sen ruuan kokkaan, ja minä sitä syönkin, niin minä silloin voin myös päättää, että mitä meillä syödään. (mies siis ostaa itse lihapiirakat ja makkarat, mitä puputtaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysjyvämakaroneja ja raasta pari porkkanaa jauhelihan sekaan. Erilaisia salaatteja lisäksi. Makaroonilaatikko on ihan perusruokaa eikä mitään tappavaa myrkkyä. Peruskotiruualla ei liho paitsi jos sitä vetää ämpärikaupalla.

 

Täysjyvä ei tee makaronista yhtään kummempaa.

Vertaa makaronia ja täysjyvämakaronia Finelistä. Kyllä siinä on enemmän ravintoaineita.

        voivoi tyhmyreitä nauttikaa pöydän antimista

Tomaattinen lihamakaroonilaatikko jossa on raastettua porkkanaa. Purkki tai tölkki tomaatissa on kuulemma runsaammin lykopeenia kuin tuoreissa. Ja porkkana on terveellistä.