Lue keskustelun säännöt.
En vaan ymmärrä, miksi ihmiset pelkäävät koiraamme niin älyttömän paljon...
06.05.2013 |
Siis alkaa olla jo naurettavaa.. Meillä on aika isokokoinen nuori saksanpaimenkoiranarttu. Koira on hyvin koulutettu ja rakastaa ihmisiä yli kaiken (ärsyttävä puoli, jos näkee jonkun tutun ja TOSI rakkaan ihmisen vaikkapa ulkona alkaa suorastaan kiljumaan.)
Koira ei ole koskaan millään tapaa osoittanut olevansa aggressiivinen ketään tai mitään kohtaan. Meillä on kaksi kaniakin, jotka juoksentelevat vapaana asunnossamme ja yleensä pyörivät koiran lähellä, valvottuna tietenkin.
Kun koiramme oli pentu, kaikki naapurit olivat ihan mielinkielin silittelemässä ja paijaamassa. Tämän takia nyt nuori, mutta aikuisen mitoissa oleva koira luulee, että naapurit pitävät hänestä edelleen > pyrkii aina moikkaamaan yms. saamaan jotain kontaktia.
Eipä naapurit enää tulekaan paijaamaan, vaan kiertävät oikeasti niin kaukaa kuin pystyvät. Jos satun tulemaan rapussa vastaan koirani kanssa, naapurit heittäytyvät lähes littaan seinää vasten ja ohittavat meidät kuin koiraan olisi kiinnitetty pommi.
Samoin pihalla, kaikki vain katsovat hirveän hyisesti, kukaan ei enää moikkaa meitä ja kiertävät varovasti kaukaa.
Monta kertaa kun olen kävellyt lapsiporukan ohi (koira on ihan asiallisesti, ei kiinnitä lapsiin mitään huomiota.) joku äiti tulee ja kiskoo lapsensa pois " Varoppa toi koira on vihainen." no eikä ole...
Eräs kaverini ei uskalla enää tulla käymäänkään, koska pelkää koiraamme.
Mitä hittoa, pitää varmaan laittaa koiralle hattu päähän, jos vaikka näyttäisi vähemmän uhkaavalta?!
Kommentit (37)
Hei, kaikki ihmiset ei vain pidä koirista, ja teidänkin koiran saa kiertää kaukaa jos niin haluaa.
Olet vähän samanlainen kuin meidän naapuri, jolla on kaksi irlanninsusikoiraa. Koirat eivät tosiaan oikeasti tee mitään, mutta isokokoisina ovat vähän uhkaavan oloisia. Varsinkin, kun eivät tottele omistajaansa ja tulevat juosten ja haukkuen kohti. Ole siinä sitten, että joo ei tässä mitään. Omistaja ei tajua, ei mitenkään tajua että se iso koira pelottaa lapsia ja aikuisia ja että sen pitäisi totella. Mutta ei, omistaja jatkaa hokemista että ei se mitään tee, ei se mitään tee. Vastuutonta, sanon minä.
Minä pidän eläimistä, mutta en kaikista. Saksanpaimenkoirat ovat lähellä sydäntäni, mutta ymmärrän oikein hyvin että kaikki eivät ole edes kiinnostuneita koirista eikä tarvitsekaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa vain kouluttaisit sitä koiraasi.
Iso hökeltävä ja päälle hyppivä / kohti juokseva koira ei ole kiva kovinkaan monen mielestä. Ei vaikka koirista muuten pitäisikin.
Siis mikä minun viestissäni oli sellaista, että piti peukuttaa sitä alas??
t: 3
Lähestulkoon kaikki pelkäävät saksanpaimenkoiria. Pentuna ne ovat ok, mutta suureksi kasvettuaan ihmiset alkavat niitä välttelemään, niin se vaan valitettavasti menee. Mulla on tällä hetkellä valkoinen saksanpaimenkoira, jota ihmiset ei tunnista sakemanniksi. Tulevat luokse juttelemaan ja kehumaan kuinka kaunis koira on. Heti kun selviää, että koirani on "pahamaineinen" saksanpaimenkoira, ihastelijat häviävät.
Mulla on ollut myös ns. tavallisen värinen saksanpaimenkoira, sitä ihmiset ihastelivat pentuna, mutta kun se kasvoi aikuiseksi, sitä ruvettiin karttamaan. Saksanpaimenkoira on valitettavasti monen mielessä ns. tappajakoira jota pitää pelätä, käyttäytyi kyseinen yksilö miten hyvänsä.
Pelottaakohan tuo saksanpaimenkoirien "kiljuminen" ihmisiä? Tiedän, että sitä ei ole syytä pelätä, lapsuudenkodin 7 saksanpaimenkoiraa teki ihan samaa ja tiedoksi muille, että ei hyppinyt kohti tai mitään muutakaan vaan "kiljui" ja nosti samalla kuonoa sellaiseen susimaiseen tyyliin ja heilautti merkiksi, että tule nyt tänne. Vaikea selittää, mutta ei se ole mitenkään vihainen ele. :)
Ehkä rodulla vain on huono maine ja jos naapurustossasi on joku joka noita pelkää ja on levitellyt jotain perättömiä juttuja koirasta tai rodusta ylipäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin lapsena paljon koiria, enkä edelleenkään niistä kovin pidä. Ennen kaikkea kaikki hyppimiset, säntäämiset sun muut aiheuttavat ahdistusta. Ja lapsille ei ole turvallista, jos iso koira hyppää päälle, vaikka kuinka olisi kiltti.
Ihmisillä on terve itsesuojeluvaisto. Lisäksi pentukoirat on suloisia, aikuiset eivät enää niinkään. Vähän kuin vauvat, herättävät ihmisissä jotenkin sisäänrakennetusti lämpimiä tunteita ja saavat hymyn kasvoille. Samaa ei voi sanoa enää räkänenäisistä leikki-ikäisistä saati teineistä. Pentukoirat eivät yleensä haise pahalle, mutta isot koirat haisee. Tässä nyt muutama ajatus mikseivät enää rakasta teidän koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 08:56"]
Pelkäsin lapsena paljon koiria, enkä edelleenkään niistä kovin pidä. Ennen kaikkea kaikki hyppimiset, säntäämiset sun muut aiheuttavat ahdistusta. Ja lapsille ei ole turvallista, jos iso koira hyppää päälle, vaikka kuinka olisi kiltti.
[/quote
En tiedä yhtään isoa koiraa joka hyppäisi lapsen päälle (vaikka olisi luonteeltaan aikuisten päälle hyppijä). Isot koirat pitävät lasta lapsena ja käyttäytyvät sen mukaan. Tutun saksanpaimenkoira pentu (10vko) hyppäsi kerran lapsen päälle ja se jäi siihen. Sen sijaan tiedän pieniä koiria jotka kyllä hyppivät meidän 1v ja 2v päälle ja lisäksi yhden joka näykkii ja kyseessä vielä aikuiset koirat.
Luulen, että kyseessä on ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet koiriin. Tai ovat tottuneet pikkuisiin koiriin ja kuvittelevat isojen käyttäytyvän yhtä huonosti.
Parempi katsoa kuin katua.
Ja noi ihmisrakkaat koirathan ovat just pahimpia. Yleensä ne saavat tulla ihan vapaasti päälle ja omistaja vaan nauraa. "Brutus tykkää niin paljon ihmisistä ja haluaa aina nuolla naamaa, tsihhih!" Ja kohta onkin hammas huulesta läpi, vaikka koira ei sitä tarkoittanut.
Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 08:56"]
Pelkäsin lapsena paljon koiria, enkä edelleenkään niistä kovin pidä. Ennen kaikkea kaikki hyppimiset, säntäämiset sun muut aiheuttavat ahdistusta. Ja lapsille ei ole turvallista, jos iso koira hyppää päälle, vaikka kuinka olisi kiltti.
[/quote
En tiedä yhtään isoa koiraa joka hyppäisi lapsen päälle (vaikka olisi luonteeltaan aikuisten päälle hyppijä). Isot koirat pitävät lasta lapsena ja käyttäytyvät sen mukaan. Tutun saksanpaimenkoira pentu (10vko) hyppäsi kerran lapsen päälle ja se jäi siihen. Sen sijaan tiedän pieniä koiria jotka kyllä hyppivät meidän 1v ja 2v päälle ja lisäksi yhden joka näykkii ja kyseessä vielä aikuiset koirat.
Luulen, että kyseessä on ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet koiriin. Tai ovat tottuneet pikkuisiin koiriin ja kuvittelevat isojen käyttäytyvän yhtä huonosti.
[/quote]
En tosiaan ole mikään koira-asiantuntija, mutta eikö sitten muka ole lainkaan isoja koiria, jotka käyttäytyisivät niin "oudosti", että hyppisivät lapsen päälle? Onhan kuitenkin isoja koiria, jotka saattavat vaikka purra aikuista, eikä kai sekään ihan normia ole? Mistä sen voi päälle päin tietää ja ennakoida? Ja tuosta riippumatta en kuitenkaan osaa ajatella, että ihmisen velvollisuuksiin kuuluisi opetella lukemaan koiran kieltä, kyllä ne velvollisuudet enemmän siellä koiranomistajan puolella ovat. Eikä koiran oikeastaan kovin isokaan tarvi olla, kun taaperoa sattuu, jos koira hyppää päälle. Pelkäsin tosiaan lapsena koiria, enkä halua samaa siirtää lapsilleni, mutta oikeasti lapsia tuppaa pelottamaan, kun naapurin keskikokoiset koirat karkaavat meidän pihaan haukkua luskuttamaan, juoksemaan toisten perässä ja hyppimään ainakin aikuisia päin.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 09:06"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 08:56"]
Pelkäsin lapsena paljon koiria, enkä edelleenkään niistä kovin pidä. Ennen kaikkea kaikki hyppimiset, säntäämiset sun muut aiheuttavat ahdistusta. Ja lapsille ei ole turvallista, jos iso koira hyppää päälle, vaikka kuinka olisi kiltti.
[/quote
En tiedä yhtään isoa koiraa joka hyppäisi lapsen päälle (vaikka olisi luonteeltaan aikuisten päälle hyppijä). Isot koirat pitävät lasta lapsena ja käyttäytyvät sen mukaan. Tutun saksanpaimenkoira pentu (10vko) hyppäsi kerran lapsen päälle ja se jäi siihen. Sen sijaan tiedän pieniä koiria jotka kyllä hyppivät meidän 1v ja 2v päälle ja lisäksi yhden joka näykkii ja kyseessä vielä aikuiset koirat.
Luulen, että kyseessä on ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet koiriin. Tai ovat tottuneet pikkuisiin koiriin ja kuvittelevat isojen käyttäytyvän yhtä huonosti.
[/quote]
en tiedä mitä tässä tarkoitetaan isoilla koirilla, mutta itse lasken mm. labbikset ym. noutajat tällaisiksi. Omasta lapsuudestani muistan nämä päälle hyppineet kultaisetnoutajat, ja tuttavien labbis jyrää nykyään omia lapsiani aina kun mennään kylään. Ei välttämättä HYPPÄÄ päälle, mutta juosta koheltaa ympäriinsä ja juoksee suoraan päin. Iso painava koira kaataa näin riehuessaan lapsen.
Ärsyttää kun koira juoksee jo pihalla vastaan niin, että pitää auto pysäyttää ettei aja päälle. Sitten hitaasti valutellen pääsee parkkiin, kun koira kiertää haukkuen autoa. Kun oven avaat, niin se on työntymässä sisään. Haukkuu, hyppii, koheltaa. Kun vieraana käskee menemään pois, ei tasan tottele. Kun kävellään autolta talolle, juoksee ensin edellä taloa kohti - kääntyy ja ryntää taas täysillä päin ja väistää aivan viime hetkellä.
Koira ei ole koskaan satuttanut, mutta se jatkuva varuillaan olo hurtan kanssa on todella rasittavaa. Omistaja ei varmasti edes tajua miten epämiellyttävää on kun niiden koira koheltaa koko ajn ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en pelkää koiria mutta en kyllä tykkääkään niistä. En kaipaa koiria haistelemaan ja kuolaamaan päälleni, saati sitten hyppimään vasten. Siksi yleensä kierrän ne kaukaa. En kaipaa myöskään kotiimme koiria, ei minkään rotuisia.
No minun päälleni on lapsena käynyt saksanpaimenkoira, armeijan työntekijän koulutettu koira. Tämä sattui omassa pihassa, naapurin tuttu koira. Se vain tuli kulman takaa, hyppäsi päälle ja puri. Siitä ja monesta muustakin koirien höntsäilystä mulle on jäänyt sellainen koirakammo, että todellakin kierrän kaikki koirat kaukaa. En halua niitä lähelleni. Minulle on ihan turha lässyttää että ei tämä meidän koira mitään tee, jos se samalla siinä räkyttää, hyppii ympäriinsä, yrittää nuolla jne. Haluan koirat kauas minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun koiranomistajat ymmärtäisivät, että monella ihmisellä on luontainen taipumus suhtautua koiriin hieman varauksellisesti - kysymys ei ole vanhoista traumoista eikä niinkään suorasta pelosta, vaan siitä, että koskaan ei voi olla varma, mitä terävillä hampailla varustettu eläin tekee. Se, minkä omistaja "tietää", ei ole tietoa muille ihmisille.
Siksi on sääntöjä, että koirat pidetään kiinni kaupunkialueella eikä niitä saa päästää pomppimaan kanssaihmisiä vasten. Lapsille on ihan luontevaakin pelätä koiria ja vanhemman oikeus on opettaa heitä kohtaamaan koiria sillä tavalla kuin vanhempi pitää järkevänä.
En käsitä lainkaan, miksi koiranomistajat vähän väliä valittavat, että heidän koiriinsa suhtaudutaan epäluuloisesti. Minusta se on täysin luonnollista käytöstä ihmiseltä ja joskus jopa järkevää.
Kulkeeko koira vapaana vai hihnassa? Irrallaan oleva iso koira saa aina itselläni pelon pintaan. Pentukoiralle uskoisin pärjääväni tiukassa paikassa, aikuiselle en. Jos ei ole todella tuttu koira, mieluummin kierrän kauempaa kun otan riskejä. En voi tietää, että esim teillä kanit saavat vipeltää rauhassa (mikä on todella hienoa!). Olen vastuussa omasta turvallisuudestani enkä voi uskoa jokaista, joka väittää meidän mussun olevan kiltti.
Olisi myös mukavaa jos koiran omistaja huomatessaan jonkun pelkäävän koiraansa (esim naapuri, johon toistuvasti törmää) vastaantullessaan ohittaisi niin, että jää itse koiran ja kyseisen ihmisen väliin. Nimenomaan niin, että koira kulkee vierellä eikä haahuile ympäriinsä.
Uliseva koira ärsyttää jo itsessään todella paljon naapureita ja aiheuttaa närää. Lisäksi tuo innokkuus ei välttämättä tunnu mukavalta, harvempi tykkää ihmisistäkään jotka ovat yli-innokkaita. Valitettavan usein omistaja ei ymmärrä, että muilla ei ole samaa rakkaussuhdetta eläimeen kun itsellä. Koskee muuten myös useita vanhempia lapsineen. "Tervehtiminen" hyppimällä, kohti juokseminen, edellä mainittu koheltaminen ym ei ole mieluista kaikille.
Itsekin kartan koirakoteja, koska en pidä siitä miten heti ovella hypitään päälle, housut sotketaan kuolalla nuuskimalla haaroväliä ja ruokaa kerjätessä jne.
Ja kyllä, olen rakastanut muutamaa koiraa todella paljon vaikka en itse ole sellaisen kanssa kotia jakanut. Nämä koirat oli koulutettu ja omistajansa ottivat huomioon sen, että oman väen kanssa koira voi touhuta toisella tavalla kun vieraamman.
Kerran työmatkalla oli äiti tyttärensä kanssa ulkoiluttamassa koiraa puistoalueella, eli ei aidattu, vaan paljon puita. Oli tosi pimeää ja yhtäkkiä koira hyppäs päälleni niin että tassut olivat olkapäillä. Pelästyin tietenkin aivan hirveästi ja omistaja vaan huuteli ei se tee mitään. Vasta junassa tajusin että koira oli kynsillä tehnyt untuvatakkiini kivat repeämät ja takkia ei voinut enää käyttää. Höyhensato oli melkoinen koko päivän.
Tämän jälkeen ole ollut vapaaehtoisesti missään tekemisissä koirien kanssa. En pidä koirista, en pidä niiden omistajien "ei tee mitään" -käytöksestä. Helsingissä näkee aivan liikaa vapaana olevia koiria, joiden omistajat pitävät itseään lain yläpuolella.
En myöskään mene paijaamaan koiria, eli käyttäydyn kun niitä ei olisi olemassakaan. Ei ole koiranomistajan vika etten pidä koirista.
Ystävälläni on iso koira, hyvin kiltti vieraille ja kova huutamaan ulkopuolisille. Heillä kerran koiranvahti peruutti viime hetkenä, oli todella epätoivoinen kun joutui minullekin soittamaan. Kävin 3 pv aikana heidän koiraansa ulkoiluttamassa 3 krt päivässä, vain ja ainoastaan minimin . Sain mielettömät tuliaiset ja lupasin olla yhtä hankalasti suostuteltavissa seuraavallakin kerralla.
Jos on pakko, olen tekemisissä, muuten ei kiitos.
Valitettavaa on, että tiettyjen rotujen koiria tosi monet pelkää tai pitää arvaamattomina, ja saksanpaimenkoira on yksi niistä roduista. Onhan se tavallaan väärin että jos on narun päässä vaikka pieni valkoinen westie joka tahtoo moikata, rapsuttajia löytyy, mutta yhtä kiltti tai kiltimpi sakemanni saa kohtelukseen tuota kaukaa kiertämistä. Mutta eipä sille oikein mitään voi, ja siksi minusta on parempi jo aika nuorena opettaa iso koira siihen ettei vastaantulijoita oletusarvoisesti lähestytä tai tervehditä, vaan vain eri käskyllä (jos se toinen ihminen ilmaisee että häntä saa moikata).
Jos haluaa koiran jota useimmat pitävät söpönä ja kilttinä kannattaa ottaa jokin pikku puudeli tms. Suhtaudun itsekin varauksella saksanpaimenkoiriin. Ne ovat isoja ja minusta muistuttavat sutta. Lisäksi asun hieman levottomalla alueella, jossa huumehörhöt yms. ottavat saksanpaimenkoiria, dogo argentinoja ja pitbulleja egon jatkeeksi. He opettavat koirat vain hyökkäämään ihmisten ja toisten koirien kimppuun. Itselläni on kääpiörotu, jota monet ihmiset tulevat rapsuttelemaan ja paijaamaan. Se on mulle ok mutta en koskaan päästä koiraani vieraiden ihmisten luo, elleivät vastaantulijat tee itse aloitetta. Koskaan ei tiedä kuka vastaantulija pelkää koiria ja kuka haluaa jäädä juttelemaan.
En tiedä yhtään isoa koiraa joka hyppäisi lapsen päälle (vaikka olisi luonteeltaan aikuisten päälle hyppijä). Isot koirat pitävät lasta lapsena ja käyttäytyvät sen mukaan. Tutun saksanpaimenkoira pentu (10vko) hyppäsi kerran lapsen päälle ja se jäi siihen. Sen sijaan tiedän pieniä koiria jotka kyllä hyppivät meidän 1v ja 2v päälle ja lisäksi yhden joka näykkii ja kyseessä vielä aikuiset koirat.
Luulen, että kyseessä on ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet koiriin. Tai ovat tottuneet pikkuisiin koiriin ja kuvittelevat isojen käyttäytyvän yhtä huonosti.
[/quote]
Ai et tiedä, no tuuppa käymään meidän kulmilla. Oltiin autoon menossa oman omakotitalomme pihassa, kun kulman takaa säntäsi iso, valkoinen koira, en tiedä rotua mutta saksanpaimenkoiraa isompi, ja hyppäsi meidän 5v päälle niin, että tämä kumahti selälleen kiveykselle. Onneksi oli pipo päässä. Sitten kuuluukin sellainen hento piipittävä miehen ääni, että "ei saa hyppiä, tulepa takaisin". Talutushihna oli äijän oman kaulan ympärillä (mitähän hyötyä siitäkin on?). Karjaisin sitten että se saatanan rakki hihnaan ja heti, ollaan kaupunkialueella, niin siihen sitten piipitystä, että "se on niin kiltti, ei tee kellekkään mitään". Lapsi makaa maassa ja itkee kun päähän sattui ja vaatteet tietty ihan kurassa niiden tassujen jäljiltä. No sitten meidän 8v totesi vakavana sille miehelle että "etkö ymmärrä, joku ajaa tuon koiran päälle autolla, jos se tuolla lailla täällä tiellä juoksentelee". Seuraavalla kerralla oli naru koiran kaulan ympärillä kun meidän talon ohittivat.. tosin ei ole heitä viime viikoina näkynyt, oiskohan murre saanut roska-auton jo niskaansa jossain? Toivottavasti.
Selvästi jotakin pelottavaa on tapahtunut. En itsekään tykkää "ylirakastavista" koirista.