Mitä haluaisit äitienpäivälahjaksi?

Päivän ilman kodinhoitovelvoitteita. Yövuorossa olen la-su, eli varmaan saan nukkuakin, mut jos vaikka perhe veis mut illalliselle tms, niin olisin onnellinen.

Lapsilta saan koulun/pk:n askartelut ja hyvä niin. Mieheltä toivoin kahvakuulaa lahjaksi. Tää on vähän vitsi, yksi vuosi toivoin (ja sain) kompostorin ja yksi vuosi kottikärryt. 

Tiedän jo, että saan kaulakorun. Lisäksi sanoin, että brunssi olisi kiva :)

Vierailija kirjoitti:

Iskälle vielä vinkkiä. Sormiväriä vauvan jalkapohjaan ja länttäät jalan jäljen pahviseen korttipohjaan. Ihana muisto ensimmäisestä äitienpäivästä :)

Edelleen ajankohtaista! Kiitos tästä vinkistä!  t: tuore iskä ja eka äiteenpäivä edessä.

Kukkia, kakkua ja kasvohoidon. Hyvässä ravintolassa päivällisen perheen kanssa.

Siinä se. 

Ihaninta olis mennä koko perheen voimin kivaan paikkaan äitienpäivälounaalle. Todennäköisesti mies kokkaa kuitenkin itse, joka sekin on kivaa.

Olemme olleet yhdessä 21 vuotta ja äitikin olen ollut 17 vuotta. Välillä muistetaan enemmän, välillä vähän vähemmän. En jaksa pahoitella mieltäni, kun arjessa muutenkin arvostetaan ja osoitetaan rakkautta. Jos tekee mieli kakkua, voin hyvin leipoa sen itse ;)

Koska jokaisen puoliso on erilainen niin kannattaa pitää korvat ja silmät auki oman puolison mieltymyksistä. Jos hän ei itse tyrkytä mielipiteitään niin johdattele puheenaiheita vaikka mainosten kautta ja kysele vaivihkaa mitä juuri hän haluaa. Yhden suosikki voi olla toisen inhokki.

Hemmotteluloman. Barchelona,Dubai tms. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle riittäisi, jos joku muistaisi, että on äitienpäivä... Onnittelisi, halaisi, olisi iloinen. Toisaalta, lapset ovat niin pieniä, etteivät voi sitä mitenkään ilman pientä apua muistaa tai edes tietää. Silloin olisi hyvä, jos se isä muistaisi muistuttaa. Lapset kyllä haluaisivat askarrella jos heille joku vinkkaisi asiasta. Mutta kun mies ei ole kiinnostunut. Minä en kuitenkaan halua olla se, joka patistaa lapsia muistamaan äitiä.

Kun mulla viimeksi oli synttärit, lasten isä muisti sen kahdeksalta illalla kun ensin oli päivän ihmetellyt puhelujen ja viestien määrää... Kun sitten kertoi lapsille että äidillä on syntymäpäivä, nämä katsoivat suu auki että "eikä ole, eihän täällä ole kakkuja eikä kukaan ole askarrellut kortteja". Niin, äitihän se aina meillä on joka ne kakut leipoo ja jonka kanssa ne kortit askarrellaan. Sitä vaan on turha odottaa että itse tulisi muistetuksi  ;-)

Tuli surullinen oli puolestasi. Onpa miehesi hölmö.

Mitäpä jos kuitenkin nyt poikkeasit tuosta linjastasi, ja sanoisit lapsille viikko ennen äitienpäivää että mitä tehdään äitienpäivänä, se on viikon päästä? Lisäät vielä, että teette vain äidin lasten kesken, että se on teidän oma juttu nyt. Menette jonnekin kahvilaan kakkukahville ja käytte vaikka leffassa, ihan vain sinä ja lapset.

Oppisi ehkä mieskin jotain siitä..

Jos voisin saada mitä tahansa, toivoisin kultaisen filigraanisormuksen mieheltäni. Lapsilta haluaisin vain kortin ja yhdessäoloa. Valitettavasti en ole äiti enkä edes tiedä, tuleeko minusta sellaista. Heh, en edes tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.