Keskustellessa jotkut eivät pysy aiheessa vaan suoltavat yhteen pötköön tajunnan virtaa

Aivot toimivat eri tavalla kuin Teillä?

Tarkoitatko "keskustelua", joka on oikeasti tuon henkilön monologi?

Itselläni on usein väsyneenä tai pitkään yksin olleena tuollainen tapa ja se on varmasti kuulijalle rasittavaa, mutta sinänsä ymmärrettävää. Tuohon liittyvät myös vakavasti traumatisoineet kokemukset ja niiden psyykettä kuormittava vaikutus,eli ' monologi' tai tajunnanvirtana pulppuava puhe ei ole toisten kiusaksi, itselläni ainakaan,tarkoitettu. Sosiaaliset tilanteet nyt eivät vain ole kaikille niin helppoja,siksipä itsekkin keskityn vain niihin muutamaan minut pidemmältä ajalta tuntevaan ihmiseen mitä sosiaalisiin suhteisiin tulee ja he ovat ymmärtäneet minua monesti paremmin kuin minä itse. Yksinäiset ja liiankin syvällisesti pohtivat ihmiset yleensä suoltavat paljon tajunnanvirtaa, pahoittelut siitä teille,jotka koette sen rasittavana,mutta voisitteko esim. ottaa keskustelut tämäntyyppisten ihmisten kanssa siltä kantilta,että ehkä toinen kokee helpottavana kun saa ulos mielestään ehkä teille merkityksettömiä,mutta puhujalle itselleen tärkeitä juttuja? Ja jos aiheet lentävät ihan liian kauas alkuperäisestä puheenaiheesta, voisittehan vaikka itse palata siihen sanomalla esim. " entäs se,mistä äsken puhuttiin.."? - itselläni ainakin alkuperäinen asia jo ehtii unohtua,kun tulee niin monta asiaa mieleen yhtäaikaa :-D

Palaa aiheeseen. Se on lopulta tärkeintä. Ellet aisti, että siitä ei haluta puhua. Mutta miksipä ei kirjoista. Voiko johtaa henkilökohtaiseen?

Miten voi muutossa hävitä kirja?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on usein väsyneenä tai pitkään yksin olleena tuollainen tapa ja se on varmasti kuulijalle rasittavaa, mutta sinänsä ymmärrettävää. Tuohon liittyvät myös vakavasti traumatisoineet kokemukset ja niiden psyykettä kuormittava vaikutus,eli ' monologi' tai tajunnanvirtana pulppuava puhe ei ole toisten kiusaksi, itselläni ainakaan,tarkoitettu. Sosiaaliset tilanteet nyt eivät vain ole kaikille niin helppoja,siksipä itsekkin keskityn vain niihin muutamaan minut pidemmältä ajalta tuntevaan ihmiseen mitä sosiaalisiin suhteisiin tulee ja he ovat ymmärtäneet minua monesti paremmin kuin minä itse. Yksinäiset ja liiankin syvällisesti pohtivat ihmiset yleensä suoltavat paljon tajunnanvirtaa, pahoittelut siitä teille,jotka koette sen rasittavana,mutta voisitteko esim. ottaa keskustelut tämäntyyppisten ihmisten kanssa siltä kantilta,että ehkä toinen kokee helpottavana kun saa ulos mielestään ehkä teille merkityksettömiä,mutta puhujalle itselleen tärkeitä juttuja? Ja jos aiheet lentävät ihan liian kauas alkuperäisestä puheenaiheesta, voisittehan vaikka itse palata siihen sanomalla esim. " entäs se,mistä äsken puhuttiin.."? - itselläni ainakin alkuperäinen asia jo ehtii unohtua,kun tulee niin monta asiaa mieleen yhtäaikaa :-D

Edes kommenttia ei jaksa lukea. Millainen mahtaa olla livenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on usein väsyneenä tai pitkään yksin olleena tuollainen tapa ja se on varmasti kuulijalle rasittavaa, mutta sinänsä ymmärrettävää. Tuohon liittyvät myös vakavasti traumatisoineet kokemukset ja niiden psyykettä kuormittava vaikutus,eli ' monologi' tai tajunnanvirtana pulppuava puhe ei ole toisten kiusaksi, itselläni ainakaan,tarkoitettu. Sosiaaliset tilanteet nyt eivät vain ole kaikille niin helppoja,siksipä itsekkin keskityn vain niihin muutamaan minut pidemmältä ajalta tuntevaan ihmiseen mitä sosiaalisiin suhteisiin tulee ja he ovat ymmärtäneet minua monesti paremmin kuin minä itse. Yksinäiset ja liiankin syvällisesti pohtivat ihmiset yleensä suoltavat paljon tajunnanvirtaa, pahoittelut siitä teille,jotka koette sen rasittavana,mutta voisitteko esim. ottaa keskustelut tämäntyyppisten ihmisten kanssa siltä kantilta,että ehkä toinen kokee helpottavana kun saa ulos mielestään ehkä teille merkityksettömiä,mutta puhujalle itselleen tärkeitä juttuja? Ja jos aiheet lentävät ihan liian kauas alkuperäisestä puheenaiheesta, voisittehan vaikka itse palata siihen sanomalla esim. " entäs se,mistä äsken puhuttiin.."? - itselläni ainakin alkuperäinen asia jo ehtii unohtua,kun tulee niin monta asiaa mieleen yhtäaikaa :-D

Edes kommenttia ei jaksa lukea. Millainen mahtaa olla livenä?

Sinun kommentisi kyllä jaksoi lukea,niin lyhyt ja mitäänsanomaton se oli. Koska kommenttini, joka liittyi aloitukseen toisin kuin omasi,kuitenkin sai sinut kysymään,millainen mahdan olla livenä, syntyi --reaktio---. Onnittelut siitä, se lienee sinulle harvinainen kokemus.

Nuo sentään taitavat olla harmittomia pölvästejä. On paljon muitakin jotka eivät osaa keskustella. Esim pätijät. Pätijä aloittaa jonkin aiheen, vaikkapa "näitkö eilen sen leffan X? Mitä pidit?" Toinen vastaa jotain, sanoo jotain pientä harmitonta mitä siitä leffasta tulee mieleen. Pätijä heti sanoo "eipäs! sä olet väärässä! minä sanon miten se oikeasti on..." Niin sitten pätijä kertoo mikä on "oikea mielipide" siitä elokuvasta. Seuraavaksi pätijä aloittaa jonkin toisen aiheen. Mitä hyvänsä toinen vastaakin, pätijän pitää taas jyrätä ja kertoa oikea mielipide.

Pätijöiden kanssa ei voi tulla toimeen, ei voi tehdä yhtään mitään.

Nuo aloittajan mainitsemat suoltajat taas... heidän kanssaan vissiin voi kyllä jonkin verran tehdä asioita. Ihan normaaleita asioita ihan normaaliin tapaan. He eivät ole pahoja tai itsekkäitä tai törkeitä tms. Keskusteleminen vain on vaikeaa, he ovat kömpelöitä sosiaalisesti.

Keskusteleminen on yliarvostettua. Hiljainen yhteiselo on ihanaa. Pätijän kanssa se ei ole mahdollista. Suoltajan kanssa se onnistuu.

Pärjäisikö ap ihan konkreettisessa väännössä mitenkään?

Siis vaparihäkissä vaikkapa?

Siitähän tässä on lopulta kyse. Että kuka pärjää ja kuka ei pärjää.

Sen näkee hauiksen koosta sen.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on usein väsyneenä tai pitkään yksin olleena tuollainen tapa ja se on varmasti kuulijalle rasittavaa, mutta sinänsä ymmärrettävää. Tuohon liittyvät myös vakavasti traumatisoineet kokemukset ja niiden psyykettä kuormittava vaikutus,eli ' monologi' tai tajunnanvirtana pulppuava puhe ei ole toisten kiusaksi, itselläni ainakaan,tarkoitettu. Sosiaaliset tilanteet nyt eivät vain ole kaikille niin helppoja,siksipä itsekkin keskityn vain niihin muutamaan minut pidemmältä ajalta tuntevaan ihmiseen mitä sosiaalisiin suhteisiin tulee ja he ovat ymmärtäneet minua monesti paremmin kuin minä itse. Yksinäiset ja liiankin syvällisesti pohtivat ihmiset yleensä suoltavat paljon tajunnanvirtaa, pahoittelut siitä teille,jotka koette sen rasittavana,mutta voisitteko esim. ottaa keskustelut tämäntyyppisten ihmisten kanssa siltä kantilta,että ehkä toinen kokee helpottavana kun saa ulos mielestään ehkä teille merkityksettömiä,mutta puhujalle itselleen tärkeitä juttuja? Ja jos aiheet lentävät ihan liian kauas alkuperäisestä puheenaiheesta, voisittehan vaikka itse palata siihen sanomalla esim. " entäs se,mistä äsken puhuttiin.."? - itselläni ainakin alkuperäinen asia jo ehtii unohtua,kun tulee niin monta asiaa mieleen yhtäaikaa :-D

Kyllä se on raskasta kuunneltavaa. Jos sattuu saamaan puheenvuoron niin henkilö on noin 10 sek. fokusoitunut ja sitten taas alkaa aivan loputon aiheesta toiseen siirtyvä löpinä. Ja tuossa esimerkissäni kyse oli horoskooppimerkin luonnekuvauksesta, joka hänellä oli eräässä kirjassa. Eli neutraali asia.

AP

Oma exäni oli samanlainen, mutta sitten onneksi muutettiin erilleen ja sen jälkeenhän siitä tietenkin kaikenlaisten vaikeuksien jälkeen seurasi ero .. 

Haluatko kuulla miten erottiin ..

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Pärjäisikö ap ihan konkreettisessa väännössä mitenkään?

Siis vaparihäkissä vaikkapa?

Siitähän tässä on lopulta kyse. Että kuka pärjää ja kuka ei pärjää.

Sen näkee hauiksen koosta sen.

Onko kaikki muumit laaksossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjäisikö ap ihan konkreettisessa väännössä mitenkään?

Siis vaparihäkissä vaikkapa?

Siitähän tässä on lopulta kyse. Että kuka pärjää ja kuka ei pärjää.

Sen näkee hauiksen koosta sen.

Onko kaikki muumit laaksossa?

Tämä keskustelu EI KOSKE muumeja. Uskokaa jo !!!! ARGHHH!H!!

Ap:n ystävä,

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on usein väsyneenä tai pitkään yksin olleena tuollainen tapa ja se on varmasti kuulijalle rasittavaa, mutta sinänsä ymmärrettävää. Tuohon liittyvät myös vakavasti traumatisoineet kokemukset ja niiden psyykettä kuormittava vaikutus,eli ' monologi' tai tajunnanvirtana pulppuava puhe ei ole toisten kiusaksi, itselläni ainakaan,tarkoitettu. Sosiaaliset tilanteet nyt eivät vain ole kaikille niin helppoja,siksipä itsekkin keskityn vain niihin muutamaan minut pidemmältä ajalta tuntevaan ihmiseen mitä sosiaalisiin suhteisiin tulee ja he ovat ymmärtäneet minua monesti paremmin kuin minä itse. Yksinäiset ja liiankin syvällisesti pohtivat ihmiset yleensä suoltavat paljon tajunnanvirtaa, pahoittelut siitä teille,jotka koette sen rasittavana,mutta voisitteko esim. ottaa keskustelut tämäntyyppisten ihmisten kanssa siltä kantilta,että ehkä toinen kokee helpottavana kun saa ulos mielestään ehkä teille merkityksettömiä,mutta puhujalle itselleen tärkeitä juttuja? Ja jos aiheet lentävät ihan liian kauas alkuperäisestä puheenaiheesta, voisittehan vaikka itse palata siihen sanomalla esim. " entäs se,mistä äsken puhuttiin.."? - itselläni ainakin alkuperäinen asia jo ehtii unohtua,kun tulee niin monta asiaa mieleen yhtäaikaa :-D

Ihan ystävällisesti suosittelen, että opettelet käyttämään kappalejakoja ja välilyöntiä pilkun ja pisteen jälkeen. Olisi pikkuisen helppolukuisempaa.

ilmeisesti eivät osaa lukea muiden kasvoja kovinkaan hyvin, koska muuten näkisivät ärsytyksen ja osaisivat enemmin tai myöhemin yhdistää puheripuliinsa.

Sama ei toi täällä tai muutenkaan kirjoittaessa kun en näe kasvoja. Eikä siten hajuakaan miten kukaan reagoi.

Täällä netissä ollaan kaikki psykopaatteja.

Mulla on ADHD ja teen just tuota. Jos haluan sanoa, että ostin kaupasta maitoa, aloitan tarinan sillä, että minulle tuli mieleen yhtä kirjaa Rooman historiasta lukiessani, että olisipa hauska syödä pannukakkuja ja sitten muistin, että meillähän on maito loppu ja vaikka en edes oikeasti halunnut pannukakkuja, niin silti ostin maitoa. Ja se toimii myös toiseen suuntaan eli maidon ostamisesta tuli mieleen, että...

Jotenkin minusta on vaan tärkeä kertoa, mikä johti siihen ajatukseen. Ja sitten siitä ajatuksesta tulee mieleen toisia ajatuksia, jotka haluan kertoa.

Minulla myös nousee äänenvoimakkuus huomattavasti, jos puhun jostain asiasta, josta olen tosi innoissani.

Vierailija kirjoitti:

Oma exäni oli samanlainen, mutta sitten onneksi muutettiin erilleen ja sen jälkeenhän siitä tietenkin kaikenlaisten vaikeuksien jälkeen seurasi ero .. 

Haluatko kuulla miten erottiin ..

Zinc

Joo

Joo, monologit on kamalia, ei niitä jaksa kuunnella, todellakin vain väsyy.

Mutta en myöskään pidä sellaisista "oppikirjamaisen kaavamaisista" keskusteluista tyyliin "sinä sanot jotain, minä sanon jotain, sinä sanot jotain, minä sanon jotain,...". Monet ihmiset jatkavat tuollaista tuntikausia putkeen. Minulla on tälläinen villi teoria: tuollainen keskustelu sopii vain tunteiden järjestelemiseen. Eli ei tuollaisella keskustelulla mitään todellista asiaa käsitellä, ei mitään informaatiota järjestellä. Tunteet noin voi järjestellä - jos on sellainen ihminen jolla tunteet toimivat tuolla lailla ja jos ei todellakaan ole oppinut mitään muutakaan tapaa tunteiden järjestelyyn. Aikamoisen hidasta ja tehotonta tunteiden järjestelyä jos pitää tuntikausia jonkun kanssa kasvotusten jutustella.

Minua tuollainen jutustelu vain väsyttää, aivan turhanpäiväistä. Itselläni tunteet eivät toimi noin. Sanojen puhumisella ei ole yhteyttä tunteisiini. Tunnetasolla minulle on aivan sama mitä joku sanoo - se ei tunteisiini vaikuta. Tätä eivät yltiösosiaaliset tuntikausia jutustelijat voi ikinä ymmärtää tai hyväksyä.

Minä pidän mielelläni keskustelun minimissään. En pyri sanoillani vaikuttamaan muiden tunteisiin. Sanoilla voi välittää toiselle ihmiselle informaatiota. Mutta jotta se toimisi niin pitää ensin miettiä mitä meinaa sanoa eikä vain ryhtyä pitkään jaarittelevaan monologiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on usein väsyneenä tai pitkään yksin olleena tuollainen tapa ja se on varmasti kuulijalle rasittavaa, mutta sinänsä ymmärrettävää. Tuohon liittyvät myös vakavasti traumatisoineet kokemukset ja niiden psyykettä kuormittava vaikutus,eli ' monologi' tai tajunnanvirtana pulppuava puhe ei ole toisten kiusaksi, itselläni ainakaan,tarkoitettu. Sosiaaliset tilanteet nyt eivät vain ole kaikille niin helppoja,siksipä itsekkin keskityn vain niihin muutamaan minut pidemmältä ajalta tuntevaan ihmiseen mitä sosiaalisiin suhteisiin tulee ja he ovat ymmärtäneet minua monesti paremmin kuin minä itse. Yksinäiset ja liiankin syvällisesti pohtivat ihmiset yleensä suoltavat paljon tajunnanvirtaa, pahoittelut siitä teille,jotka koette sen rasittavana,mutta voisitteko esim. ottaa keskustelut tämäntyyppisten ihmisten kanssa siltä kantilta,että ehkä toinen kokee helpottavana kun saa ulos mielestään ehkä teille merkityksettömiä,mutta puhujalle itselleen tärkeitä juttuja? Ja jos aiheet lentävät ihan liian kauas alkuperäisestä puheenaiheesta, voisittehan vaikka itse palata siihen sanomalla esim. " entäs se,mistä äsken puhuttiin.."? - itselläni ainakin alkuperäinen asia jo ehtii unohtua,kun tulee niin monta asiaa mieleen yhtäaikaa :-D

Ihan ystävällisesti suosittelen, että opettelet käyttämään kappalejakoja ja välilyöntiä pilkun ja pisteen jälkeen. Olisi pikkuisen helppolukuisempaa.

Mikäli. Tämä. Kappalejako-asia. On. Sinulle. Tai. Muille. Selkokirjoja. Tarvitseville. Ongelma. Niin. Neuvoisin. Kääntymään. Esim. Pääministerimme. Tai. 50 000. Tuhatta. Euroa. Veronmaksajien. Eli. Sinun. Ja. Minun. Verorahoja. Käyttäneen. Kulmunin.Puoleen.

Ne meistä,jotka ymmärtävät lukemansa vähemmälläkin vaivalla,kommentoikoot.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ADHD ja teen just tuota. Jos haluan sanoa, että ostin kaupasta maitoa, aloitan tarinan sillä, että minulle tuli mieleen yhtä kirjaa Rooman historiasta lukiessani, että olisipa hauska syödä pannukakkuja ja sitten muistin, että meillähän on maito loppu ja vaikka en edes oikeasti halunnut pannukakkuja, niin silti ostin maitoa. Ja se toimii myös toiseen suuntaan eli maidon ostamisesta tuli mieleen, että...

Jotenkin minusta on vaan tärkeä kertoa, mikä johti siihen ajatukseen. Ja sitten siitä ajatuksesta tulee mieleen toisia ajatuksia, jotka haluan kertoa.

Minulla myös nousee äänenvoimakkuus huomattavasti, jos puhun jostain asiasta, josta olen tosi innoissani.

On ainakin kahdenlaisia ihmisiä:

1. Ihmiset joilla ajatukset on pitkinä ketjuina, kaikki littyy kaikeen. Hitaat teoreettiset ihmiset.

2. Ihmiset joilla kaikki ajatukset ovat yksittäisiä, minkäänlaisia kokonaisuuksia heidän aivoissaan ei ole, kaikki on heidän aivoissaan erillistä. Nopeat käytännölliset sosiaaliset ihmiset.