Totaalisen PASKA fiilis!

Tänä aamuna töihin lähtiessä tuli vilkaistua peiliin töihin lähtiessä ja totesin, että olis varmaan syytä hankkia jotain uutta vaatekaappiin. Niinpä sitten ruokatunnilloa erehdyin poikkeamaan vaatekauppaan ja ihan sovituskoppiin asti. Kyllä taas todellisuus lävähti päin näköä, painoa on tullut lisää ja ihan liikaa. Melkein tippa silmässä lähdin kaupasta ulos, ei todella huvita ostaa yhtään vaatekappaletta kun mikään ei näytä päällä hyvältä. Olotila on ihan yhtä p... kuin vaa'an lukematkin.Mistä hemmetistä sitä tempasis energiaa ottaa itseään niskasta kiinni kun nipin napin voimat riittää selvitä työ- ja perhehärdellin pyörityksestä päivästä toiseen?!? Liikuntaa kaipaan todella, mutta mun tapauksessa liikunnan harrastaminen tarkoittaa yöaikaan harrastamista, lasten harrastukset vie totaalisesti kaiken vapaa-ajan. Ja mies tietysti valmentaa, joten mulle jää pienimpien lasten hoito työaikojen ulkopuolella. Voihan helkkari mikä suo! Pitäiskö tosiaan ilmoittaa että nyt loppuu valmennushommat ukolta että mäkin pääsen huolehtimaan itestäni? Siinä vaan menee vetäjä harrastuksesta muiltakin kuin omilta lapsilta.

Kukaan muuhan mulle ei tule tarjoamaan mahdollisuutta liikkumiseen, mutta miten ihmeessä voikin olla niin vaikeeta olla edes vähän itsekäs tässä perheen ajankäyttöasiassa? Miten te muut ootte vastaavan ongelman ratkaiseet?