Lue keskustelun säännöt.
Olen huolestunut ja ahdistunut 10-vuotiaasta pojastani!
07.07.2020 |
Hänellä on vain yksi ystävä, jota voi tavata vapaa-ajalla. Koulussa väittää olevan muidenkin kanssa, mutta jostain syystä näitä kavereita ei voi kysyä vapaa-ajan juttuihin. Olen sanonut, että voin kysyä heidän vanhemmiltaan, mutta en kuulema saa. Tuntuu, että tämä on jonkinlainen paine myös poikani ainoalle ystävälle, koska hänellä taas on muitakin kavereita, joiden kanssa leikkii pihalla jne. Poikani ei ole yhdessäkään whatsapp-ryhmässä mukana.
On kovin kiinni minussa. Haluaa nukkua vieressäni. Noh, haluaa olla vain minun kanssa. Ja pelaisi päivät pitkät ipadia jos vain saisi.
Koulu menee kyllä hyvin, mutta eihän siitä ole mitään hyötyä, jos sosiaaliset suhteet on mitä on.
Tämä on raskasta minullekin, koska joudun jatkuvasti keksimään tekemistä isolle pojalle.
Kommentit (16)
Aloita joku harrastus hänelle, missä on kivaa tekemistä ja oppii tutustumaan uusiin kavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita joku harrastus hänelle, missä on kivaa tekemistä ja oppii tutustumaan uusiin kavereihin.
Niinpä, tätä olenkin hänelle ehdottanut. Mutta hän ei susotu lähtemään mihinkään. Siis ei oikeasti suostu! Olisin valmis viemään ja maksamaan mihin tahansa, mutta ei käy.
Älä tee asiasta liian isoa numeroa. Jos poikasi on tyytyväinen yhteen kaveriin, anna olla. Voi olla että on luonteeltaan introvertti? ettei halua edes isoa kaveripiiriä. Hyväksy lapsi sellaisena kuin on. Nauti hetkistä hänen kanssaan, jos muuten haluaa käydä ulkona niin käykää yhdessä jossain kivassa paikassa.
Luultavasti kiusataan koulussa tai muiden poikien keskuudessa.
Sä et valitettavasti voi hoitaa 10-vuotiaan kaverisuhteita. Lapsesi joutuu naurunalaiseksi, jos sellaista yrität. Rohkaise, muta älä puutu enempää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika on samanlainen. Ihmisten on helppo sanoa, että keksikää joku harrastus, väkisinkö raahaan pojan harrastukseen, jos hän ei itse halua.
En osaa neuvoa mitään. Sanon vaan että voimia sullekin ap! Toivotaan, että meidän pojat saisi hyvän elämän. Ei siihen paljoa tarvi, kiva työ ja joku jota rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 10-vuotias ole vielä iso...
Meillä kanssa pojilla vähän kavereita. Ollaan tosin introvertteja kaikki.
Onko pojallasi harrastuksia? Sähly, partio yms.
Pääasia, että koulu menee hyvin. Poikasi saattaa olla enemmän tiedemiestyyppiä ja tavallinen sählääminen kaveriporukassa on vierasta.
Aloita jokin sun ja pojan yhteinen harrastus, jossa on myös pojalle samanikäisiä kavereita. Tuttava sai poikansa aktivoitua taekwondoon, kun meni itse mukaan ja seuraavan kauden poika menikin jo yksin ja tutustui muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani vasta menee kouluun, mutta muuten kuulostaa samalta. Toivon, että viimeistään nörttipiireistä hän löytää aikanaan omanlaista seuraa, jos ei sitä ennen. Välillä kyllä huolettaa.
Mites olisi koira? Pieni sellainen. Poikasi voisi lenkittää koiraa yms. Ja kyllähän koirasta on seuraakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä et valitettavasti voi hoitaa 10-vuotiaan kaverisuhteita. Lapsesi joutuu naurunalaiseksi, jos sellaista yrität. Rohkaise, muta älä puutu enempää
Ei pidä paikkaansa. 10-vuotiaat on vielä pieniä, tarvitsevat ohjausta, ja muutenkin siinä iässä että tottelevat vielä suht kiltisti auktoriteetteja.
Itse olin ala-asteikäisenä syrjitty ja kiusattu, ja ainoa mitä odotin, oli että joku huomaisi tuskan ja yksinäisyyden jota kävin hiljaisesti lävitse. Olen todella kiitollinen äidilleni, joka lopulta kielloistani ja peloistani huolimatta soitti opettajille ja muille vanhemmille. Ei tapahtunutkaan mitään pahaa, vaan minut otettiin jatkossa paremmin huomioon. en nyt mihinkään ydin porukkaan päässyt, mutta mukaan paremmin kuitenkin. Olisin luultavasti pudonnut melkoiseen kaivoon ilman tätä väliintuloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autat poikaasi parhaiten olemalla läsnä ja herkkänä hänen viesteilleen, mutta osoittamalla häneen luottamusta ja hyväksymällä hänet sellaisena kuin hän on. Jos jotain vakavampaa olisikin meneillään, murehtimalla ja painostamalla et sitä saa korjattua, vaan ainoastaan karkotat hänet luotasi ja aiheutat hänelle itsetunto-ongelmia.
Jos koulu sujuu mutkitta ja lapsi viihtyy koulussa eika lasta kiusata, niin älä murehdi. Jotkut meistä ovat sosiaalisempia kuin toiset. Toki lasta voi rohkaista tapaamaan ikaisiaan, voisitte vaikka osallistua tapahtumiin ja rientoihin jossa muitakin lapsia ja vanhempia.
apua?