Minkä ikäisenä "lapsi" on kypsä muuttamaan kotoa?

meillä saa olla niin pitkään kuin haluaa. esikoinen lähti 18 v opiskelemaan, seuraava 19 v vielä kotona.

Ei ole olemassa mitään ikää, että on kypsä, se on jokaisella omanlaisensa.

Toivoisin, että omani muuttaisivat 18-20 veenä, tosin tuo esikoinen taitaa lähteä nyt syksyllä jo lukion vuoksi...

Kypsyys omillaan asumiseen kehittyy, kun asuu omillaan. Jos asuu teinielämää äidin ja isän hoivissa 25-vuotiaana, ei se siitä kypsyydeksi itsestään muutu.

Meillä sopiva ikä on siinä 20-vuotiaana, kun paikkakuntaa täytyy vaihtaa opiskelujen vuoksi. Silloin on käyty lukio ja armeija. Nuoremmalla tosin taitaa venyä vuodella, sillä pääsykoekirjat eivät oikein näytä innostavan. Toivottavasti ensi talven aikana oma ala kirkastuu.

Aikaisintaan täysi-ikäisenä ja sellaisena, että on kykenevä hoitamaan arjen perusasioita edes jotenkuten. Ei, ei tarvitse olla taitava kokki ja himosiivoaja, mutta perustaidot pitää olla hanskassa, samoin sellaista arkista maalaisjärkeä, että rahat eivät ole jatkuvasti loppu ja osaa ennakoida tarpeitaan.

JA

Lisäksi kannattaa miettiä sitä järkevyyttä. Jos esim. (kuten me) asuu tilavassa kodissa stadissa, onko mitään järkeä opiskeluaikana hommata omaa ja kallista vuokrakämppää, jos kotona voi asua ilmaiseksi ja välit ovat hyvät vanhempiinsa. Minä ainakin äitinä suon tuollaisen oikein mielelläni lapsilleni, muuttakoot sitten omilleen, kun on duuni, ja palkka vuokran maksamiseen. Ei tuo siis ole minulle mikään "yli kaksikymppisenä kotona asuva on säälittävä luuseri" -tyyppinen typerä juttu...

Riippuu nuoresta itsestään ja hänen elämäntilanteestaan. Itse olin 20 kun muutin kotoa ja se oli varmaan huonoin ratkaisu ikinä. Muuten ehkä olinkin ihan kypsä ja valmis muuttamaan, mutta äitini oli kuollut pari kuukautta aikaisemmin, joten olisi ehkä kannattanut antaa itselleen aikaa toipua siitä. Mutta kun sitä asiaa ei osannut käsitellä sitten millään ja vähän sitten pakenin koko surua muuttamalla senhetkisen poikaystävän kanssa yhteen ja toivoin, että rakkaus ja parisuhde parantaa haavat. No ei se sitten ihan noin mennytkään.

Mä olin 17 kun lähdin koulun vuoksi toiselle paikkakunnalle. Muutin suoraan poikakaverin luokse ja kaikki on edelleen loistavasti! Nimim. Onnelisesti naimisissa

Minimissään 16, korkeintaan 20.

Sitten kun on aikuinen! Eli 25 -vuotiaana, kun aivot ovat täysin kehittyneet. 

itse olin 16 kun muutin kotoa ja koskaan ei ongelmia ollut. Osasin tehdä ruokaa, huolehtia rahoista ja siivota. Kävin kiltisti koulua päivisin.

Se, että joku selviää hengissä ja suht terveenäkin 16-vuotiaana yksin, ei ole silti ideaali. Ihan lain mukaankin vanhemmilla on huoltovelvollisuus kunnes lapsi on 18-vuotias.

Toivon, että 18v tienoilla löytyisi hyvä asuntola/hoitokoti

Riippuu lapsesta. Esikoinen muutti juuri 20v täytettyään kun valmistui ammattiin ja sai työpaikan. Nuoremmalla voi kestää kauemmin, koska 20v on vasta käynyt lukion ja armeijan, joilla ei vielä töitä saa eikä elä. 20v muutanut höpötti jo 16 vuotiaana omasta asunnosta, mutta ei mielestäni ollut vielä kypsä, niin pienet on vielä epärealistisia.

Itse muutin 17v. mutta toivoisin, että omat lapset asuisivat kotona hiukan kauemmin.  Ja varmaan asuvatkin, koska enää ei ole mahdollista elättää itseään töissäkäymällä niin kuin omana aikanani oli.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 15:53"]

Itse muutin 17v. mutta toivoisin, että omat lapset asuisivat kotona hiukan kauemmin.  Ja varmaan asuvatkin, koska enää ei ole mahdollista elättää itseään töissäkäymällä niin kuin omana aikanani oli.

[/quote]

Paskaa.

Mikä on paskaa? Se että joutuu asumaan vielä vanhempien kanssa, vai?

Jotkut jo 12 vuotiaina.

Ttoiset taas ei vielä 80 vuotiainakaan, vaikka ovatkin muuttaneet jo paljon aikaisemmin ja ovat jo isovanhempia.

Siinä vaiheessa kun on lukion (ja armeijan) käynyt ja päässyt opiskelemaan. Jos haluaa, niin toki voi opiskellessakin kotona asua, mutta tuskin haluavat. Varmaan voisi olla kypsempi aikaisemminkin, siis että pärjäisi, mutta miksi ihmeessä muuttaisi? En pitä sitä järkevänä.En pitänyt itse sen ikäisenä enkä nyt.