Turhimmat tuparilahjat?

Leipää ja suolaa on jokin vanha perinne... Ettei talosta vaan pääsisi loppumaan suola eikä leipä.

Kaverillani on aina ollut "ikävä" tapa ostaa tupari-ja synttärilahjoiksi lautanen (ei mitään sarjaa) ja siihen kourallinen karkkeja ja sellofaani päälle. Parittomia lautasia on siis enemmän kuin tarpeeksi...

:) Me saatiin liikennemerkki.. Pojat sitten kännipäissään saaneet hyvän idean matkalla meille..

Liikennemerkkihän oli tosi kallis lahja :)

Viinipulloteline, joka ei ollut yhtään mun tyylinen tai mun makuun.

itse en vie koskaan muuta kuin suolaa ja ruisleipää.

Me muutimme yhteen köyhinä opiskelijoina 20- vuotiaana. Olimme saaneet opiskelija-asuntosäätiöltä tiedon, että saamme asunnon kolmen kuukauden päästä. Meillä oli siis tarkka päivämäärä ja osoite tiedossa silloin. Kerroimme uutisen tietysti molempien vanhemmille heti kun saimme itse tietää asunnosta.

Mä olen kauhean huono pyytämään mitään, joten toivoin, että jospa meidän jomman kumman vanhemmat vaikka kysyisi mitä tarvitaan (meillä ei siis ollut juuri muuta kuin vaatteet ja muutama eriparinen astia valmiina) niin kehdattaisiin vaikka pyytää valkoiset aluslakanat.

Muuttopäivä koitti ja anoppi ja appi tulivat sinne heti seuraavana päivänä vaikka ei oltu kutsuttu. Asunto ammotti puoliautiona, kun ei oltu ehditty tehdä hankintoja paljon. Eipä kyllä ollut rahaakaan. No, anoppi tosiaan tuli apen kanssa ja tokaisi kovaan ääneen, että "toin tuliaiseksi paketin kahvia kun ei mulla oikein muutakaan kaapista löytynyt". Jahas. Kolme kuukautta oli muutto ollut tiedossa, eikö sinä aikana olisi voinut hankkia jotain varta vasten meille. Vaikka vessan käsipyyhkeet, joita niitäkään ei meillä ollut.

Hulluinta tässä on se, että appivanhemmat on näissä verojulkistuksissa aina nimellä mukana, kun heillä on todella kovat vuosiansiot (satoja tuhansia euroja vuodessa). Että ei ainakaan rahasta ole kiinni. Ilmeisesti jotkut ei vaan ajattele yhtään...

Venäjänkielisessä kulttuurissa se tuo onnea uuteen kotiin, siis suolan ja leivän tuominen. Niitä voi tosin pitää pusseissa tai astioissa.

Jos sä et ollut kovin toivottu miniäehdokas?

Mun vanhemmat toimivat suht samalla tavalla kun veljeni muutti yhteen ei-niin-mieluisan tyttöystävän kanssa.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 10:20"]

Muuttopäivä koitti ja anoppi ja appi tulivat sinne heti seuraavana päivänä vaikka ei oltu kutsuttu. Asunto ammotti puoliautiona, kun ei oltu ehditty tehdä hankintoja paljon. Eipä kyllä ollut rahaakaan. No, anoppi tosiaan tuli apen kanssa ja tokaisi kovaan ääneen, että "toin tuliaiseksi paketin kahvia kun ei mulla oikein muutakaan kaapista löytynyt". Jahas. Kolme kuukautta oli muutto ollut tiedossa, eikö sinä aikana olisi voinut hankkia jotain varta vasten meille. Vaikka vessan käsipyyhkeet, joita niitäkään ei meillä ollut.

[/quote]

Leipää ja suolaahan tupari lahjaksi annetaan. Itse vien aina rukiista leipää ja Jozo suolaa.

"Venäjänkielisessä kulttuurissa se tuo onnea uuteen kotiin, siis suolan ja leivän tuominen. Niitä voi tosin pitää pusseissa tai astioissa."

Venäläisessä kulttuurissa annetaan kylläkin vieraalle leipää ja suolaa tervetuliaislahjaksi, eikä viedä uuteen kotiin.

Tämä ketju on yhtä vanha kuin työsuhteeni

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin miehen kanssa yhteen ja johan meillä oli samat kattilat ja muut keittiövälineet kaksin kappalein. Tupareissa niitä tuli moninkertaisesti lisää...

Mä en tajua miten jollakin tulee mieleen ostaa kattiloita yhteen muuttaville aikuisille! Kyllä pitäisi tajuta, että kaikkea kyllä löytyy.

Tiedän erään pariskunnan joka oli asunut jo muutaman vuoden yhdessä kun menivät naimisiin. Saivat häälahjaksi kolme sähkövatkainta. Ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Me saimme 1. tuparilahjoina 2 Finlaysonin oranssi/keltaista (aitoa retroa!!) froteista käsipyyhettä lahjaksi. Nyt 34 vuotta myöhemmin ne on edelleen käytössä!!!

 

Turhaa en muista hirveästi saaneeni, tietty noi "lautanen kynttilöillä tai karkeilla sellofaanissa" on vähän hankalia. Niitä on jo kymmenkunta...

 

Mutta parhaita on puutarhamyymälän tai rautakaupan lahjakortti (asumme okt:ssa), puu, nyt sain synttärilahjaksi saavillisen hevosenlantaa, viini ja ruokalahjat kelpaa meille aina!

Aiheen sivusta on pakko mainita, että muutama vuosi sitten sain äitienpäivälahjaksi traktorikuormallisen hevosenlantaa.

Me saimme koivuklapin, leivän ja kilon suolaa. Oli erikseen sanottu, ettei tarvi tuoda mitään niin yksi pariskunta varasti shown klapi-suola-leipä-perinneperformanssillaan. Siinä sivussa nolaten muut vieraat, jotka pyyntöämme kunnioittaen eivät tuoneet mitään.