Äitini tapa ”auttaa” on huomautella ja huokailla
Että on ostettu vääränlainen talo ja siksi on sotkuista, että ei saisi olla työuraa jos on lapsia, että itse olen tyrinyt tämän ja tuon ja sen ja siksi on noin ja näin.
Teki jopa listan mikä kaikki on huonosti hoidettu (maustehyllyllä vanhaa oreganoa ja kirppisvaatteita on liikaa) jne
IKINÄ ei kiitä, kehu tai kannusta.
Puuttuu aivan kaikkeen.
Sitten itkee sukulaisille kun emme halua olla tekemisissä. On se kumma tosiaan.
Kommentit (11)
Otan osaa. Mun äitini on samanlainen kriitikko, kaivaa esiin vain negatiivisia puolia eikä epäröi kertoa niitä. Nyt ihmettelee, kun en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, koska hän ei ole tehnyt mitään väärin.
Vierailija kirjoitti:
ikäs
42.
Muutin kotoa 18-vuotiaana jo kesken lukion. Suurin syy tuo äitini rajattomuus.
Ei hänestä sitten oikein mummoksikaan ole.
Ei tuota nalkutusta kukaan jaksa kuunnella!
Mun isosiskoni. Pätee ja päsmäröi lasteni kasvatuksessa. Neuvoi, ohjasi, kyttäsi, tunki väliin jne
Lopulta sanoin että EN HALUA kasvattaa lapsiani kuten hän.
Helvettihän siitä nousi.
Vierailija kirjoitti:
Mun isosiskoni. Pätee ja päsmäröi lasteni kasvatuksessa. Neuvoi, ohjasi, kyttäsi, tunki väliin jne
Lopulta sanoin että EN HALUA kasvattaa lapsiani kuten hän.
Helvettihän siitä nousi.
Hänellä ei ilmeisesti ole mitään saavutuksia, pelkästään lapset. Sellaiset käyttäytyvät noin. Hän ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isosiskoni. Pätee ja päsmäröi lasteni kasvatuksessa. Neuvoi, ohjasi, kyttäsi, tunki väliin jne
Lopulta sanoin että EN HALUA kasvattaa lapsiani kuten hän.
Helvettihän siitä nousi.
Hänellä ei ilmeisesti ole mitään saavutuksia, pelkästään lapset. Sellaiset käyttäytyvät noin. Hän ei ole mitään.
Yksi lapsi joka kapaloitu täysin avuttomaksi. Mitään ei voi tehdä, ei uskalla, ei jaksa jne.
Varsinkin tuo vanhentunut oregano vie täyteen turmioon.
Omatkin vanhemmat säälittää. Koko elämä on heilläkin mennyt huolehtiessa juuri tuollaisista: vanhentuneista oreganoista. Valittamista, huutoa, pelkoa, ahdistusta.
Usein mietin, että mitä elämän tuhlausta!
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Mun äitini on samanlainen kriitikko, kaivaa esiin vain negatiivisia puolia eikä epäröi kertoa niitä. Nyt ihmettelee, kun en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, koska hän ei ole tehnyt mitään väärin.
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin tuo vanhentunut oregano vie täyteen turmioon.
Omatkin vanhemmat säälittää. Koko elämä on heilläkin mennyt huolehtiessa juuri tuollaisista: vanhentuneista oreganoista. Valittamista, huutoa, pelkoa, ahdistusta.
Usein mietin, että mitä elämän tuhlausta!
En myöskään edelleenkään ymmärrä mitä pahaa oli siinä ettå myin eteenpäin niitä vaatteita jotka kahdelta omalta lapselta jäi yli.
Äitini ei esim ymmärtänyt ollenkaan että yhdellä ainoalla haalarilla ei välttämättä selviä tai wttå tumppuja on enemmät kuin yhdet.
Päiväkoti haluaa varavaatteet, veimmw mökille omat saappaat ja kurikset jne.
Ja iso osa oli sitäpaitsi jo käytettynä ostettua.
Itse koin sen arjen luksukseksi että tiedi aina että varalla oli kuivaa ja puhdasta eikä yks ainoo mahdollinen vaatekerta.
Ap
Näitä riittää. Hyvän tarkoittajia. Mietin joskus, miten pahalta tuntuisikaan, jos he eivät ihan hyvällä olisi liikkeellä.