Lue keskustelun säännöt.
Poikakaveri ”asuu” meillä, kokemuksia
07.07.2020 |
Miten olette asian ratkaisseet? 17 vuotiaan tyttömme 19-vuotias poikakaveri käytännössä asuu meillä. Öitä viettää meillä 4-6 viikossa, joten erittäin usein syö meillä mm. Viikonloppuisin kaksi lämmintä ruokaa päivässä, välipalat, aamupalat jne. Se vielä menee joten kuten, mutta se mikä minua vaivaa on se, että ”pariskunta” myös saunoo meillä 3-5 krt/vko, ja vesi- lämmityslaskut muutenkin suuret. Olen tästä sanonut, mutta ei mitään vaikutusta, kun miehen mielestä kaikki OK, kun eihän sitä nyt voi sanoa, kun jollekin voi tulla paha mieli. Eniten minua tässä kyrsii se, että itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja tuloni eivät ole kovin suuret, ja joudun kuitenkin puolet maksamaan ruokalaskuista ja em. Kulutuslaskuista. Poikakaverin vanhemmat hyvissä hankkeissa, uudehko iso talo jne., mutta siellä pariskunta viettää aikaa. 1-2pvä/kk. Olen yrittänyt sanoa, että olkaa sielläkin välillä ja saunokaa sielläkin. Perustellut tytölleni asian, mutta ei. En viitsisi montaa vuotta ylimääräistä henkeä elättää. Tätä siis jatkunu jo vuoden.. Vinkkejä, kiitos.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Eikö todellakaan edes omaa ruokalautasta vie pöydästä? vaan jättää sinun korjattavaksi, voi halleluja mikä hemmoteltu kakara! Nyt menet sinne vanhempien juttusillle ja pyydät rahaa pojan ylläpitoon, tai saavat olla pojan luona.
No ehkäpä tähän ei kannata niitä poikakaverin vanhempia sotkea. Jos asiasta jo keskusteltu ja mies vesittää yritykset, hän maksaa pojan kulut. Jos miehen mielestä kohta itsenäistyville nuorille voi opettaa taloudenpidosta niin sitten nuoripari käy vähintään välillä kaupassa - ja siivoaa ainakin omat jälkensä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oikeesti, jos meillä olisi tuollainen tilanne, sanoisin pojalle, montako yötä voi olla viikossa meillä. En ottaisi epävirallista alivuokralaista kotiini.
Noin nuorille vielä tosiaan pitää puhua suoraan, mitä on mielessä. Voit sanoa asiasi ihan hyvässä hengessä esim. pyytää korjaamaan pyödän. Ja sanoa pojalle suoraan, että maksaa omia ruokiaan. Kehota heitä käymään kaupassa, siivoamaan... Ja sanot, että haluat jakaa kuluja. Kyllä fiksujen nuorten Luulisi silloin ymmärtävän. Mutta sitten eivät tee tikkua ristiin, jos mököttää hiljaa. Luulisi, että pian muuttaisivat jo omaan asuntoon.
Parin vuoden päästä rukoillaan että voi kun pariskunta tulisi joskus edes käymään syömässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki ongelma pitää ratkaista, mutta kannattaa olla myös iloinen siitä että nuoret selvästi viihtyvät teillä.
Nyt on tärkeä tehdä realiteetit selväksi, eli puhu nuorille selkeästi rahasta ja kerro, mitä edellytät heiltä. Jos pariskunta tosiaan viettää koko viikonlopun teillä, mitä jos heidän osuutenaan olisi vaikka tehdä kaikille toinen päivän ateria (luonnollisesti myös suunnitella ateria ja käydä kaupassa)?
Tässä on nyt iso riski, että jos ja kun nuoret vuoden, parin päästä muuttavat yhteen, poika olettaa, että teidän tyttönne hoitaa kaikki kotityöt, jotka te nyt teette nuorten puolesta. Ennenkin asiat ovat vain hoituneet, jääkaappiin on maagisesti ilmestynyt ruokaa ja pöytään kunnon aterioita monta kertaa päivässä, tiskit ovat kadonneet ja pölyt kävelleet itsekseen menemään. Jos tällä hetkellä poika elää täysihoidossa tyttönsä luona, miksi hän ikinä luopuisi tästä saavutetusta edusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vastaava tilanne, muttei ole tullut mieleenkään marmattaa näiden täällä olosta. Kiva poika ja viihtyy.
Molemmat ovat lukiolaisia ja ymmärtävät puhetta. Joskus pyydän, että voitteko käydä kaupassa ostamassa: sitä ja tätä. Tarviitteko rahaa? Poika aina vastaa, ei tarvita. Kysellyt sitten tytöltä jälkeenpäin, että kuka ne ostokset oikeasti maksoi.. poikahan se.
Meidän työleirimökillä tuo poika oli aivan vertaansa vailla. Innokas touhuamaan. Saivat välillä huiliakin, kun en mäkään kehtaa näitä koko ajan hyppyyttää. Myös tytär on tehnyt osansa. Nyt jopa innokkaammin kuin ennen. Silloin se piti käskeä, nyt hän kyselee, että voisko tehdä.
Tästä huolimatta he ovat aika fifty-fifty myös pojan kotona. Etenkin nyt kesällä, siellä missä on tyhjä kämppä siellä kortteeraavat. Vain kerran tytär pyysi rahaa.. heillä oli vuosipäivä ja halusi vähän parempaa ruokaa laittaa. Sitä ennen kotona siivos.. niin ja usein täällä on ruoka valmiina kun töistä tullut.
Meillä on myös paljon parin muun teinin kavereita. Syövät, juovat ja saunovat tietenkin siinä missä muukin väki. Kunhan jättävät paikat siivoon kuntoon ja käyttäytyvät.
Ei tää rahasta saa olla kiinni, ettei lapset voisi vieraitaan kestitä. Onneksi ei ole sun ja mun rahat. Vaan yhteinen talous.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne, muttei ole tullut mieleenkään marmattaa näiden täällä olosta. Kiva poika ja viihtyy.
Molemmat ovat lukiolaisia ja ymmärtävät puhetta. Joskus pyydän, että voitteko käydä kaupassa ostamassa: sitä ja tätä. Tarviitteko rahaa? Poika aina vastaa, ei tarvita. Kysellyt sitten tytöltä jälkeenpäin, että kuka ne ostokset oikeasti maksoi.. poikahan se.
Meidän työleirimökillä tuo poika oli aivan vertaansa vailla. Innokas touhuamaan. Saivat välillä huiliakin, kun en mäkään kehtaa näitä koko ajan hyppyyttää. Myös tytär on tehnyt osansa. Nyt jopa innokkaammin kuin ennen. Silloin se piti käskeä, nyt hän kyselee, että voisko tehdä.
Tästä huolimatta he ovat aika fifty-fifty myös pojan kotona. Etenkin nyt kesällä, siellä missä on tyhjä kämppä siellä kortteeraavat. Vain kerran tytär pyysi rahaa.. heillä oli vuosipäivä ja halusi vähän parempaa ruokaa laittaa. Sitä ennen kotona siivos.. niin ja usein täällä on ruoka valmiina kun töistä tullut.
Meillä on myös paljon parin muun teinin kavereita. Syövät, juovat ja saunovat tietenkin siinä missä muukin väki. Kunhan jättävät paikat siivoon kuntoon ja käyttäytyvät.
Ei tää rahasta saa olla kiinni, ettei lapset voisi vieraitaan kestitä. Onneksi ei ole sun ja mun rahat. Vaan yhteinen talous.
Eihän toi oo millään tavalla sama tilanne kuin ap:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin ihan ystävälliseen sävyyn sille klopille että tämä ei ole mikään hyväntekeväisyysmaja ja jos syöt juot ja saunot niin maksat kans.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne, muttei ole tullut mieleenkään marmattaa näiden täällä olosta. Kiva poika ja viihtyy.
Molemmat ovat lukiolaisia ja ymmärtävät puhetta. Joskus pyydän, että voitteko käydä kaupassa ostamassa: sitä ja tätä. Tarviitteko rahaa? Poika aina vastaa, ei tarvita. Kysellyt sitten tytöltä jälkeenpäin, että kuka ne ostokset oikeasti maksoi.. poikahan se.
Meidän työleirimökillä tuo poika oli aivan vertaansa vailla. Innokas touhuamaan. Saivat välillä huiliakin, kun en mäkään kehtaa näitä koko ajan hyppyyttää. Myös tytär on tehnyt osansa. Nyt jopa innokkaammin kuin ennen. Silloin se piti käskeä, nyt hän kyselee, että voisko tehdä.
Tästä huolimatta he ovat aika fifty-fifty myös pojan kotona. Etenkin nyt kesällä, siellä missä on tyhjä kämppä siellä kortteeraavat. Vain kerran tytär pyysi rahaa.. heillä oli vuosipäivä ja halusi vähän parempaa ruokaa laittaa. Sitä ennen kotona siivos.. niin ja usein täällä on ruoka valmiina kun töistä tullut.
Meillä on myös paljon parin muun teinin kavereita. Syövät, juovat ja saunovat tietenkin siinä missä muukin väki. Kunhan jättävät paikat siivoon kuntoon ja käyttäytyvät.
Ei tää rahasta saa olla kiinni, ettei lapset voisi vieraitaan kestitä. Onneksi ei ole sun ja mun rahat. Vaan yhteinen talous.
Eihän toi oo millään tavalla sama tilanne kuin ap:lla.
No ei ole ei. Väittikö että olisi? Osin on kyllä silti sama lähtökohta. Mutta kyllä tuosta voisi ottaa kokeiltavaksi myös ap asioita, joita itse tekee nyt toisin. Esim. tuo että pyytäisi käymään kaupassa. Ehkäpä poika kävisikin jos pyytäisi ja asia helpottuisi siltä osin.
Tekisin pojasta piian/rengin. Tekisi ruoat, siivoaisi, pyykkäisi jne., ruokapalkalla. Varmaan joutuisi kotonaankin jotain tekemään.