Naisten ylpeys ja nyrpeys?

Niin, tuota juuri minakin kysyn. Milla perusteella voidaan pitaa ylpeana ja nyrpeana ihmista, jota ei lainkaan tunneta? Sitten ryhdytaan kayttaytymaan huonosti hanta kohtaan, sitten huomataan, etta kayttaydyttiin huonosti, mutta silloin vahinkoa on jo syntynyt, sitten keksitaan outoja ratkaisumalleja tilanteeseen.

Tiedan tallaisen tapauksen. Nainen oli nuori ja kaunis, hyvin ahdistunut ja hankalassa tilanteessa. Sai osakseen vihaa, jollaista on vaikea naista kohtasan lansimaissa kuvitella.

Ja nyt kun tilanne vietiin liian pitkalle, halutaan korjata se kuitenkaan selkeasti selittamatta miten halutaan se tehda ja mita on mielessa. Tuo "ylpea" nainen vain ymmartaa ja ymmartaa (kuitenkaan ymmartamatta) perhe-elamansa ja avioliittonsa kustannuksella. Niin ylpea han on.

Helsinkiin syntyminen on paha asia. Sitä ei saa kertoa muissa kaupungeissa, ellei ole valmis kuuntelemaan saarnaa siitä kuinka helsinkiläiset ei ymmärrä, että kehä 3-n ulkopuolella asuu myös ihmisiä. Jos on syntynyt Helsingissä ja tykkää omasta kaupungistaan, on ylpeä. Jos on syntynyt Asikkalassa, ja tykkää omasta kaupungistaan, ylpeys määritetään muilla kriteereillä, esim sillä mitä sieltä suustaan päästää ulos.

Ja miksi juuri naisia haukutaan ylpeiksi? Samaa ihmetellyt itsekin. Aivan kuin olisi oletus, että naisten tulisi aina hymyillä ja olla mielin kielin jokaiselle vastaantulevalle, ikään kuin pyydellen anteeksi olemassaoloaan. Miehistä taas ei oleteta samaa, heitä pidettäisiin varmaan vajakkeina jos käyttäityisivät noin.

Mä olen tosi väsynyt elämääni. Jotenkin ei enää jaksa elää. En hymyile, koetan selviytyä elossa. Tämä koetaan ylpeydeksi.