Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies latistaa meidän elämää

Vierailija
29.04.2013 |

Mies on hirveän passiivinen ja negatiivinen luonne, iän myötä mennyt koko ajan enemmän isänsä kaltaiseksi jurrittajaksi. Käy työssä ja muuta ei huvittaisikaan. Ottaa ruokaa lautasella ja tuijottaa lautastaan kun syö, perheen kanssa jutteleminen ei oikein luonnistu. Kun yritän keksiä yhteistä puuhaa perheelle (meillä pienet lapset), mies joko ei innostu tai sitten on "ihan sama" eli että kun jotain tehtävä niin ok sitten, mutta mieluummin se olisi itsekseen. Lukisi tai katseli telkkaria. Tuntuu, että se latistaa koko elämämme, on kuin kivireki tyylillään. Lapset vaativat paljon, ovat energisiä ja jos joutuvat vaan olemaan kotona ilman mitään ohjelmaa niin kiukkuilevat, riehuvat, kitisevät.. mutta kun vie uimahalliin, opettaa uusia juttuja, mitä vaan niin ovat heti iloisia ja aurinkoisia. Enhän minäkään noihin itseni takia mene, miten kiva olisi heittäytyä omaan maailmaan ja lukea hyviä kirjoja tai katsella leffoja, mutta kun perhe on niin pitäisi asennoitua sen mukaiseen elämään. Harmittaa niin valtavasti tuo miehen tyyli. Sitten se tekee, mutta ei iloitse, tekee kaiken jähmeästi ja huomioi negatiiviset asiat. Surullista.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
30.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisiko vielä kokemuksia tai ajatuksia?

Vierailija
2/7 |
29.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pyh osta sille jotain elämänilon oppaita ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
29.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntuu, että huonommaksi menee vaikka miten elämänasenteeta puhun. Sanoin sille yksi päivä, että pitäs varata vissiin vanhainkotipaikka sulle niin menisit jurrittamaan muitten pappojen kanssa. Mun mies alle 40 kuitenkin vielä.. eikä sillä mitään hormoniongelmia tms ole, yleinen tyyli vaan. Harmittaa, ennen kaikkea lasten takia! Surullisena kuuntelin kun tuttavaperheen isä puhui että viikonloppuna voisivat sitä ja tätä, hän katsoi että olisi joku lastenkonsertti. Miten ihana tilanne, kun perheessä isäkin keksii ja innostuu - ei meillä vaan :( Miten siinä olisi jo riittävästi että jaksaa aina lasten kanssa, mutta kun pitää vielä päälle kiskoa tuota kivirekeäkin.

Vierailija
4/7 |
29.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika samanlaista meillä. Lähtee joskus mukaan, mutta tunnelma on jotenkin kireä. Hermostuu jos lapset ei leiki sellaisia leikkejä kuin haluaa (esimerkki puistosta) ja yrittää saada vaihtamaan johonkin toiseen paikkaan vaikka kiipeilemään, ettei tylsisty. Jos taas ollaan mökillä niin innostuu rakentelemaan lapsille kaikkea ja kotona myös. Olen tullut siihen tulokseen, että osaa paremmin sitten, kun lapset ovat isompia ja voi tehdä niiden kanssa jotain missä itse pääsee kunnolla osallistumaan. Esim jotain vaellusta, veneilyä, rakentelua. Tai ainakin näin toivon. :)

Vierailija
5/7 |
29.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi latistaa:)? Mukavuutta han kaipaa:) Kokeile:)

Vierailija
6/7 |
29.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 21:06"]

Miksi latistaa:)? Mukavuutta han kaipaa:) Kokeile:)

[/quote

Tarkoitat mitä? Häntä ei huvita mikään perheen kanssa, haluisi vaan olla itsekseen ja rauhassa omiin juttuihinsa keskittyen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
29.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 21:03"]

Aika samanlaista meillä. Lähtee joskus mukaan, mutta tunnelma on jotenkin kireä. Hermostuu jos lapset ei leiki sellaisia leikkejä kuin haluaa (esimerkki puistosta) ja yrittää saada vaihtamaan johonkin toiseen paikkaan vaikka kiipeilemään, ettei tylsisty. Jos taas ollaan mökillä niin innostuu rakentelemaan lapsille kaikkea ja kotona myös. Olen tullut siihen tulokseen, että osaa paremmin sitten, kun lapset ovat isompia ja voi tehdä niiden kanssa jotain missä itse pääsee kunnolla osallistumaan. Esim jotain vaellusta, veneilyä, rakentelua. Tai ainakin näin toivon. :)

[/quote]

Minusta tuntuu, että vauvaikäiset oli miehelle tosi hankalia kun ei jaksanut itkeskelyä, syöttelyä tms. vaivautumista, mutta tuollainen 1-2v miehestä ok kun jo helpompi ja voi vaan puolihuolimattomasti lukea jotain ankkakirjaa ja pitää polvella. Ei tarvitse jutella kummempia, eikä lapsi vielä kysele vaikeita. Nyt taas meillä kun vanhin lähestyy eskaria niin aina vaan tulee enemmän hankaluutta hänen ja miehen välille: sen ikäinen osaa jo kyseenalaistaa, vaatia, pistää vastaan. Haluaisi järkeviä juttuja aikuisen kanssa. Ja mies kun ei jaksaisi vaivautua, ei taas mene oikein yhteen lapsen kanssa. Herkästi saattaa kivahtaa lapselle, että älä ärsytä siinä tai rauhoitu ja leiki itsksesi tms. Tulee paha mieli. Voi kun mies keksisi yhteistä puuhaa lapsen kanssa, sellaista mikä sopisi molemmille.