Oletko tuhonnut ihmisyytesi masennusmuodilla?

Jos ihmisen tunnusmerkistö on, että on hoikka ja harrastaa seksiä, niin ulkopuolelle taitaa jäädä muutkin kuin masentuneet...

Tuo on joka viidennen valinta.

Mielenkiintoista, että kela korvaa tuon elämäntavan ylläpidon vaikka ensimmäisenä kuukautena aivovauriot voisivat osittain palautua.

Meidän sairaalassa Oulussa kaikki hoitajat syö.

Vierailija kirjoitti:

Meidän sairaalassa Oulussa kaikki hoitajat syö.

Oulun korkeudella pohjoisessa ei nyt ihminen voi asuakaan, onko sinne rakennettu sairaalakin?

Jos vaihtoehdot ovat työkyvyn ja työn menetys, itsemurha tai lääkitys, niin moni valitsee noista sen lääkityksen. Itse olen onneksi saanut terapiaa ja olen sinnitellyt ilman lääkitystä. Tiedän yhden läheiseni kautta, että serotoniinilääkityksestä eroon pääseminen voi aiheuttaa niin pahat sivuoireet, ettei vieroitukseen välttämättä pysty vaan tyytyy loppuelämän kestävään lääkitykseen.

Minä olen tuhonnut ihmisyyteni liikaa vauva avtä lukemalla.

Tunnen kyllä erilaisia mielenterveysongelmaisiksi diagnosoituja. Tiedostan samalla, että siihen ei niin vaan ryhdytä, koska olin joskus itsekin sellainen. Lääkärit kannustavat kaikella tavalla aloittamaan lääkityksen ja ihminen ahdingossaan tarttuu tähän oljenkorteen. Jossain vaiheessa joillekin herää epäilys sen toimivuudesta, mutta se vaiennetaan selittämällä sairauden vaikeudesta ja siitä, että tämä on ihan näyttöön perustuvaa hoitoa.

Joskus potilas kokeilee lopettaa lääkityksensä ja lukee vieroitusoireet sairauden oireiksi. Näin alkaa uusi kierros, jonka jälkeen näkemys loppuelämän sairaudesta vain vahvistuu. Koko aikana ei ole välttämättä oikein missään kohdin hyvä olla, mutta muuttunut sisäinen ja ulkoinen olemus yritetään väkisin hyväksyä hintana sairauden hoitamisesta siitäkin huolimatta, että tilanne ei ole välttämättä vuosiin liikkunut mihinkään ja näköpiirissä häämöttää lähinnä työkyvyttömyyseläke. 

Masennus tuhosi varhaisaikuisuuteni, mutta onneksi löytyi osaava lääkäri, ja citalopramlääkitys. Minut se pelasti, suoraan sanottuna ihan koko elämäni.

"Masennusmuoti"............ Tämä aloitus tuhoaa mun ihmisyyden. Ei s******

Pääsin jo nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle. Sopiva lääkitys kuitenkin löytyi ja nyt olen kovapalkkaisessa työssä, urheilen ja matkustelen.

Vierailija kirjoitti:

Masennus tuhosi varhaisaikuisuuteni, mutta onneksi löytyi osaava lääkäri, ja citalopramlääkitys. Minut se pelasti, suoraan sanottuna ihan koko elämäni.

Oletko muuten nykyään työ- tai opiskelukykyinen? 

Vierailija kirjoitti:

Pääsin jo nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle. Sopiva lääkitys kuitenkin löytyi ja nyt olen kovapalkkaisessa työssä, urheilen ja matkustelen.

Kuulostaa provolta. Työkyvyttömyyseläkeläinen ei voi tehdä kovin monia tunteja kovapalkkaista työtä eläkkeensä lisäksi tai eläke laitetaan hyllylle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsin jo nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle. Sopiva lääkitys kuitenkin löytyi ja nyt olen kovapalkkaisessa työssä, urheilen ja matkustelen.

Kuulostaa provolta. Työkyvyttömyyseläkeläinen ei voi tehdä kovin monia tunteja kovapalkkaista työtä eläkkeensä lisäksi tai eläke laitetaan hyllylle. 

No niinhän tuossa juuri sanotaankin. Oli nuorempana jo työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta nyt on palannut työelämään ja tienaakin kivasti. Ei työkyvyttömyyseläke ole mikään loppuelämän tuomio, vaan siltä pääsee poiskin.

Olen tuhonnut elämäni masennuslääkemuodilla ja lääkkeillä. Olo on moninkertaisesti pahempi tällä polulla.

Masennus oli pientä verrattuna siihen mitä helvettiä nykyisin elämäni on kun lääkkeet tuli mukaan kehiin. Elämäni meni pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaihtoehdot ovat työkyvyn ja työn menetys, itsemurha tai lääkitys, niin moni valitsee noista sen lääkityksen. Itse olen onneksi saanut terapiaa ja olen sinnitellyt ilman lääkitystä. Tiedän yhden läheiseni kautta, että serotoniinilääkityksestä eroon pääseminen voi aiheuttaa niin pahat sivuoireet, ettei vieroitukseen välttämättä pysty vaan tyytyy loppuelämän kestävään lääkitykseen.

Sain ensimmäiset kunnolliset itsemurha-ajatukseni vieroitusoireita kokiessani.

Lääkitys pelasti täälläkin vuosia jatkuneelta ahdistus- ja pakko-oire helvetiltä. Terapia auttoi osaltaan tiettyyn pisteeseen saakka, mutta todennäköisesti aivokemiat sen verran vinksallaan, että lääkitystäkin tarvittiin lopulta.