Muita joilla hiljainen mies?
Omani on tosi hiljainen. Ei puhu ollessamme kahdestaan, eikä puhu myöskään seurassa. Kollegoiden kanssa puhuu ilmeisesti vilkkaimmin, ja sekin on (minun mielestäni) junttimaista ja tyhjänpäiväistä vitsailua ja alatyylistä kielenkäyttöä. Perusluonteeltaan mieheni on rauhallinen, kiltti, huomaavainen ja herkkä. Mutta mistään ei puhu. Ei tunteista, ei päivän uutisista, ei kuulumisistaan...
Toki meillä on sellaista perus-vuorovaikutusta, mutta mies ei juuri koskaan aloita puhumaan mistään, vastailee lähinnä lyhyesti kysymyksiini. Kohteliaisuudesta kyselee miten minun päiväni on mennyt.
Kateellisena katson esim. ravintolassa pareja, jotka puhuvat kuin papupadat. Haluaisin itsekin sellaista elämää, koska olen puhelias ja utelias luonteeltani. Haaveksin myös pitkistä, syvällisistä keskusteluista sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Mieheni keksii valitettavasti puheenaihetta lähinnä siitä, mitä huoltoja autot tarvitsisivat seuraavaksi :(
Kohtalotovereita paikalla?
Kommentit (27)
Ööh tuliko miehesi hiljaisuus sulle jotenkin yllätyksenä vuosien yhdessäolon jälkeen? Vai miten asia ei aiemmin ole häirinnyt? Jotenkin tuntuu että halveksit miestäsi. Itsekin olen hiljainen ja tuntuisi pahalta jos mieheni halveksuisi minua sen vuoksi. En vain jaksa puhua paljoa, minulla ei ole niin paljon asiaa. Haluaisin olla puhelias introvertti mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Ööh tuliko miehesi hiljaisuus sulle jotenkin yllätyksenä vuosien yhdessäolon jälkeen? Vai miten asia ei aiemmin ole häirinnyt? Jotenkin tuntuu että halveksit miestäsi. Itsekin olen hiljainen ja tuntuisi pahalta jos mieheni halveksuisi minua sen vuoksi. En vain jaksa puhua paljoa, minulla ei ole niin paljon asiaa. Haluaisin olla puhelias introvertti mutta minkäs teet.
Saman mielikuvan minäkin sain kirjoituksesta, eli sen halveksunnan. Ehkä ap on nyt jostakin syystä miehen mykkyyteen tosi kettuuntunut, mutta eiköhän se mies ole aina ollut tuollainen? Löytääkö ap mitään hyvää miehestä?
Myös mun mies on hiljainen. Itseäni ei haittaa, koska musta on ihana olla hiljaa. Mutta mieheni on myös kamalan epäsosiaalinen ja sukulaiseni ovat monesti kokeneet, että mieheni on loukkaantunut heille jostain syystä ja mököttää eikä siksi osallistu keskusteluihin. Ja mun sukuni on siis sellaista, jolta ei saa suunvuoroa, kun joskus jotain haluaisi sanoa.
Mä voin kertoa miten hiljainen ja puhelias päätyy yhteen, vahingossa ja huijauksen kautta, netissä kun jutellaan niin hiljainen ei voi olla hiljainen ja puhelias ei ole liian puhelias, totuus selviää vasta kun on liian myöhäistä
Mies kai puhui alussa enemmän ettei ainakaan se hiljaisuus häirinnyt. Nyt vuosien jälkeen se hiljaisuus oikein korostuu kun joutuu itse hoitamaan lähes kaiken puhepuolen.
Oletko joutunut tyytymään mieheesi? Kiinnostiko suakin nuorena vain se komea, puhelias ja hauska jännäpoika? 😕
Minulla on myös hiljainen mies, ei paljoa puhu. Vain jos on oikeasti jotakin asiaa. Itse asiassa tuo oli aikoinaan yksi piirre, joka vetosi kovasti koska en jaksa itsekään pahemmin höpötellä.