Lue keskustelun säännöt.
Masennuslääkkeet, kyllä vai ei?
27.04.2013 |
Olen kärsinyt nyt 3 kk ihmeellisistä oireista, huimausta, ahdistusta, paniikkia, sosiaalisten paikkojen pelkoa. Oikeastaan niin, että nuo oireet liittyvät pääosin juuri sosiaalisiin paikkoihin, vaikken ihmisiä pelkääkään ja olen muuten sosiaalinen jne.
Tämä vaivani ei näy lähtevän altistamalla, vaan keho on tottunut siihen, että kun menen johonkin, oireet pamahtavat päälle. Nyt mietin, auttaisivatko lääkkeet tähän tuskaiseen olooni. Välillä olo on tosi hyvä, mutta pari päivää viikossa menee ahdistuksen kourissa. Kannattaisiko kokeilla masennuslääkkeitä? Joku ihan pieni annos? Rauhoittavia en haluaisi.
Kommentit (8)
Haluaisinkin terapiaan, vaikka äkkiseltään taustalla ei ole mitään suuria mörköjä. Mutta ei ole rahaa, vai onko julkisella puolella jotain halpoja terapeutteja tarjolla? Olen kyllä halukas kehittämään itseäni eikä tarkoitus ole jäädä lääkkeiden varaan.
En oikeastaan voi edes käyttää noita rauhoittavia, kun ei yksittäinen "kohtaus" ole niin paha, etten siitä selviäisi. Mutta kun tuota angstista oloa on niin usein, että se on se suurin ongelma. En voi mennä mihinkään luottavaisin mielin, kun keho alkaa temppuilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole käsittääkseni olemassa erikseen "julkisia terapeutteja" vaan taksa on sama, mutta Kela-korvaus voi kai vaihdella. Jos siis puhutaan laillistetun psykoterapeutin antamasta avusta. Terveyskeskuksissa on kyllä psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia joiden kanssa voi käydä juttelemassa mutta se on hieman eri asia. Se on maksutonta.
Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan tarvitset lääkärin B-lausunnon. Kyllähän se terapia tulee maksamaan pienen auton verran, jos pari-kolme vuotta käy 2 kertaa viikossa. Mutta toisaalta se voi olla elämän paras sijoitus.
Kirjastosta Eckhart Tolle Läsnäolon voima
Sun ongelma taitaa enemmän olla tuollainen ahdistus kuin varsinainen masennus, ja en tiedä onko masennuslääkkeet oikea lääke sulle, jos tosiaan varsinaista ahdistusta on muutama päivä viikossa. Masennuslääkkeissä kestää kuitenkin monta viikkoa ennen kuin ne alkaa vaikuttaa, ja sitten taas niiden lopettaminen saattaa olla vaikeaa (kokemusta on). Pieni annos rauhoittavia vaikka päivittäinkin käytettynä jonkin aikaa tai muut vastaavat lääkkeet voisivat toimia paremmin.
Terapia olisi ehdottomasti järkevä ratkaisu. Hinta riippuu vähän siitä missä asut. Terapeutteja on hyvin erihintaisia, joten kannattaa ottaa selvää taksoista. Kelaltahan voi saada jotain apura, tosin en tiedä pitäisikö ongelman olla ns. isompi siinä tapauksessa.
Jotkut masennuslääkkeet auttaa myös ahdistuneisuuteen esim. Cipralex (essitalopraami) ja varmaan nyt on jo uudempiakin kuin se. Kognitiivinen terapia on myös tehokasta, ja esim. hengitysharjoitukset ja erilaiset rentoutumistekniikat auttavat. Itselläni avun toivat näiden yhdistelmä. Käytin 4 vuotta masennuslääkitystä ja ajoittain Opamoxia ahdistuskohtauksissa, ja pian on kaksivuotinen terapia lopuillaan, kolmatta vuotta tuskin aloitan. Lääkkeitä en ole tarvinnut noin puoleen vuoteen.
Mua auttaa tällainen harjoitus, jos ahdistus meinaa tulla: kumarrun eteen kämmenet polvissa ja puhallan keuhkot aivan tyhjiksi. Pidätän hengitystä ja alan pumpata mahalla sisään-ulos, hengittämättä kunnes on pakko hengittää sisään. Se rentouttaa kummasti rintaa, missä se ahdistus usein tuntuu pahiten.
Joskus auttaa myös se tietoisuus että jaaha, taitaa tulla paniikki, mutta mä en kuole siihen, se on vaan aalto joka pyyhkäisee mun yli ja sitten se taas häviää aikanaan. Terapiassa on purettu tilanteita ja tarkasteltu niitä ja silloin tajuaa, ettei ahdistukselle oikeasti ole syytä. Oppii puhumaan itselleen totuutta ja järkeä ja keho oppii pois tuosta ahdistusreaktiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ajatuksista! Olen lukenutkin yhden tosi hyvän aiheeseen liittyvän kirjan, ja siinä on opeteltu hengitys- ja rentoutumisjuttuja. Varmaan juuri näiden avulla olenkin onnistunut välttämään viime aikoina hillittömän paniikin tunteen, mutta todella epämiellyttävä ahdistus ja huimaus vaivaavat yhä. Saatan olla siis periaatteessa ihan rennoin mielin ja hällä väliä -fiiliksellä jossain, mut silti huimaa niin, että on tosi tylsä olla. Ja jo menemisen ajattelu herättää noita oireita, jos on ns. huono päivä.
Koska siis oloni on tällä tavoin vellova ja vaihteleva, en voi oikein ryhtyä napsimaan rauhoittavia, koska sit kävisi niin, et jos en ota lääkettä, olosta tulee aina huono.
Olisiko ihan outo idea pyytää jotain pientä annosta mas.lääkettä ja katsoa, vaikuttaako se ja miten. Tuntuu, että jos vaan saisi tämän kierteen poikki, se auttaisi (sen että kun jonnekin menee, huono olo pamahtaa päälle heti). Kun en siis tietoisesti ainakaan pelkää mitään erityistä näissä tilanteissa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 23:19"]
Jotkut masennuslääkkeet auttaa myös ahdistuneisuuteen esim. Cipralex (essitalopraami) ja varmaan nyt on jo uudempiakin kuin se. Kognitiivinen terapia on myös tehokasta, ja esim. hengitysharjoitukset ja erilaiset rentoutumistekniikat auttavat. Itselläni avun toivat näiden yhdistelmä. Käytin 4 vuotta masennuslääkitystä ja ajoittain Opamoxia ahdistuskohtauksissa, ja pian on kaksivuotinen terapia lopuillaan, kolmatta vuotta tuskin aloitan. Lääkkeitä en ole tarvinnut noin puoleen vuoteen
Joskus auttaa myös se tietoisuus että jaaha, taitaa tulla paniikki, mutta mä en kuole siihen, se on vaan aalto joka pyyhkäisee mun yli ja sitten se taas häviää aikanaan. Terapiassa on purettu tilanteita ja tarkasteltu niitä ja silloin tajuaa, ettei ahdistukselle oikeasti ole syytä. Oppii puhumaan itselleen totuutta ja järkeä ja keho oppii pois tuosta ahdistusreaktiosta.
[/quote]
Sepä tässä onkin, että tiedän jo, että en kuole kohtaukseen, mutta tämä tietoisuus ei näköjään auta poistamaan oireita. Ja mulla tuo kohtaus ei mene muutamassa minuutissa ohi, vaan huono olo jatkuu vähintään puoli päivää. Tosin mun "kohtaukset" eivät ole niin pahoja kuin joillain. Vitsi kun löytyis rahaa, aikaa ja uskallusta terapiaan. Itellä on pienet lapset (hoitovapaalla olen) ja ura odottaa, kun palaan töihin (=vielä pahempi kiire). Varmaan päädyn terapiaan jossain vaiheessa elämääni. Nyt harjoitan ainakin itsehoitoa, jos ei muuta.
Ap
Mene psykiatrin pakeille. Lääkkeet ovat hyvä tuki ja auttavat kyllä, mutta terapia auttaa tarttumaan ongelmaan eikä pelkästään lievitä oireita. Satunnaisesti otettu Opamox tai muu vastaava rauhoittava ei kyllä ketään koukuta eikä vaikuta sen ihmeemmin kuin pieni viinilasillinen.