Lue keskustelun säännöt.
Onko naisia jotka eivät halua tuntea itseänsä pieniksi ja siroiksi mieheen verrattuna?
05.07.2020 |
Vaikuttaisi siltä että pienet ja sirot naiset pitävät siitä kun saavat olla pieniä ja siroja miehen rinnalla. Pää kainalossa, varvistaminen suudellessa, turvassa oleminen, jne. Pienille naisille löytyy isoja ja suojeluhaluisia miehiä.
Pitkät/rotevat naiset puolestaan haluaisivat tuntea itsensä pieniksi ja siroiksi, ja siksi kookkaampi mies on must. Osalle miehen löytäminen vaikeaa ei siksi etteikö löytyisi miehiä, vaan siksi koska isot ja suojeluhaluiset miehet usein katselevat pienikokoisia naisia (luonnollisesti).
Onko missään naisia jotka haluavat tuntea itsensä näyttäviksi ja miksei vaikka kookkaiksi? Korkkarit jalkaan, ja on ihanaa kun mies katselee ihaillen ylöspäin että onpas minulla upea daami?
Ei naisen välttämättä pidempi tarvitse olla ja toki saa olla reippaasti lyhyempikin, mutta se on itselleni turn-off jos nainen pitää kokoeroa sytyttävänä. En ole pitkä tai roteva, en halua että nuo (siis naiseen verrattuna) olisivat sytyttäviä piirteitä naisen silmissä, siis tyyliin "olen 150cm joten minuun verrattuna olet pitkä ja iso".
Kommentit (37)
On. Mitä tuo otsikko ja gallup edes tarkoittaa. Joku palstamiesten päähänpinttymä taas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, liki jokainen yli 15 täyttänyt miespuolinen on minua kookkaampi ja sikäli kun pidän aikuisista miehistä niin en ole vielä itseäni pienempää tavannut.
(152/40)
En kuitenkaan tykkää tai "koe oloani turvalliseksi" kun toinen on minua suurempi, seksi sattuu ja jokainen miesten tekemä lähestyminen tuntuu uhkaavalta kokoeron vuoksi. Se ei tietenkään ole miesten vika yleisesti.
Siksi deittailenkin lähinnä naisia. He ovat turvallisempia.
Kokoni verrattuna toisen ei ole ikinä määrittänyt sitä mitä tunnen hänen vierellään.
En arvosta pienuutta ja siroutta, joten ei. Heikkous on aina rumaa ja kyvyttömyys mihin pieni koko kaikin tavoin viittaa.
Miehen pitää olla pieni ja vikistä kun minä istun naaman päälle ja alan piereskelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan halunnut olla millään lailla ”heikko”, fyysisesti tai henkisesti. Päinvastoin, olen aina halunnut olla pitkä, vahva, osaava, pätevä ja älykäs.
En välitä muiden mielipiteistä, ihan sama vaikka jonkun mielestä olen liian pitkä tai fiksu, enkä ole millään lailla hoivattava esimerkiksi siksi että olisin pieni ja hento tai jotenkin tyhmä, ja minua voisi kohdella isällisen alentuvasti.
En silti ole koskaan halunnut olla mies, jos joku sitä epäilee.
Mistä tulee luulo että naiset haluaisivat olla pieniä ja siroja? En ole sellainen enkä haluaisikaan olla.
Ap luulee että hänen naisihanteensa on sama kuin naisten naisihanne. Projektio kuten koko ajatus. Miehethän sitä haluavat että nainen on pienepi jotta voisivat kokea olevansa isoja. Siis normaalia lyhyemmät miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 181 m nainen, luustolta siro, mutta urheiluharrastuksen takia en mikään hintelä kukkakeppi. Miehet ovat olleet käytännössä kanssani saman mittaisia, tai pienempiä. Seurustelen tällä hetkellä miehen kanssa, joka on minua n. 30 cm pidempi. Aika hurja kokemus. Pituus ei ole ongelma, mutta pieni epämukavuus takaraivossa jäytää, kun emme ole fyysisesti tasavertaisia. Tunnen oloni pieneksi ja heikommassa asemassa olevaksi.
Mielellään saman pituinen tai vähän pidempi, mutta sydänhän sen valinnan lopulta takee. Puhun nyt vain pituudesta, koska en pidä rotevista ja isoista miehistä.
Miesystäväni on minua 20 senttiä pidempi, mutta vain 15-20 kiloa painavampi. Ulkonäöllisesti näyttää todella hyvältä, mutta saisi terveyden takia olla vähän enemmän massaa. Toisaalta pituusero on ihan söpöä, mutta toisaalta mua rasittaa että pitää aina vääntää niska mutkalle suudellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielellään saman pituinen tai vähän pidempi, mutta sydänhän sen valinnan lopulta takee. Puhun nyt vain pituudesta, koska en pidä rotevista ja isoista miehistä.
Miesystäväni on minua 20 senttiä pidempi, mutta vain 15-20 kiloa painavampi. Ulkonäöllisesti näyttää todella hyvältä, mutta saisi terveyden takia olla vähän enemmän massaa. Toisaalta pituusero on ihan söpöä, mutta toisaalta mua rasittaa että pitää aina vääntää niska mutkalle suudellessa.
Ja siis tykkään tuntea oloni siroksi, mutta miehellä ei mielestäni ole vaikutusta asiaan. Olen hyvin hoikka, oikeastaan alipainoinen. Minulla on sopusuhtainen ja siro vartalo, mutta olen keskipituinen nainen. Olisin halunnut olla vähän lyhyempi, koska usein tunnen itseni jättiläiseksi. Ystäväpiirini koostui ennen pienistä ihmisistä. Nykyään olen ihan sinut itseni kanssa. Minua ei ehkä voi sanoa varsinaisesti siroksi pituuteni kanssa. Mutta pienikokoinen olen.
Olen 157 cm , mies yli 2 metriä. Kiitos mutta olen aikuinen nainen ja hallitsen itsepuolustuksen ja osaan itse huolehtia itsestäni. En ole holhokki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En arvosta pienuutta ja siroutta, joten ei. Heikkous on aina rumaa ja kyvyttömyys mihin pieni koko kaikin tavoin viittaa.
Olen pieni ja siro, mutta en heikko ja kyvytön. Sinulla on outoja ennakkoluuloja pienuutta kohtaan. En myöskään ymmärrä aloitusta, joku sairas ihminen nähtävästi tehtailee niitä.
Ap taitaa olla joku 160 cm pitkä mies, jolla on paha kompleksi ja äiti trauma. Ei hän täällä muuten jankuttaisi päivästä toiseen. Niin ja vastaus; miksi vatussa joku nainen haluaisi tuntea olevansa pieni ja siro miehen rinnalla? Ei, me naiset pituudesta huolimatta olemme itsenäisiä ja pärjääviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni ovat olleet välillä 165-195cm. Pituudella ei ole minulle oikeastaan mitään väliä, mutta jos pitäisi joku preferenssi sanoa niin kyllä tuo oman mittainen on sillä tavalla helpoin, että voidaan lainailla toistemme vaatteita, seksi on helpompaa ja ei tule niska kipeäksi ylöspäin katsellessa vaan toinen on oman katseen tasolla ja sekin on plussaa, että pieni mies yleensä käyttää vähemmän rahaa ruokaan ( :D ). En kuitenkaan valitse kumppania näistä syistä vaan ihan muista. Oma kehokokemukseni ei ole riippuvainen siitä, minkä kokoisia ihmisiä on ympärillä. Viehätyn muutenkin seksuaalisessa mielessä muusta kuin ulkonäöstä eniten. Ulkonäkö pitää olla miellyttävä, mutta seksikkyys tulee muualta.
Hirvittävä trauma lyhyydestään jollain.
En halua tuntea itseäni hennoksi, pieneksi ja suojeltavaksi. Olen melko vahva naiseksi, olen 170 cm (haluisin olla vielä 5 cm pitempi), olen ns. isoluinen ja harteikas naiseksi, mutta vartaloni on naisellinen, kuten myös kasvoni. Haluan olla pärjäävä, vahva ja tykkään olla pitkähkö. En halua olla kenenkään holhouksessa, niin kuin joku aiemmin mainitsi. Olen ihastunut monen pituisiin miehiin, myös itseni pituisiin. Ei noilla ulkonäköasioilla ole niin väliä, jos sattuu muuten luonteet sopimaan yhteen.
En halua miestä, jota pelkään. Haluan mieluummin miehen joka suojelee minua kuin pahoinpitelee minua. Eikä se ole pituuskysymys. Joten kaiken pituiset käy, kunhan olo on enemmän suojeltu, kuin uhattu.
Olen siro, eikä sitä tunnetta ja tosiasiaa ulkopuoliset muuta. En tarvitse miestä tietääkseni sitä, riittää kun katson itseäni ja vertaan muihin. Riittää kun laittaa ihan vaan käsivarren keskiverto käden viereen ja vertaa. Jokainen siro tietää kyllä olevansa siro.
Suuri mies ei tee naisesta siroa, se on ajatusharha. Ihan kuten joku ylipainoinen luulisi olevansa laiha, koska vieressä oleva on vielä lihavampi.