Lue keskustelun säännöt.
Onko naisia jotka eivät halua tuntea itseänsä pieniksi ja siroiksi mieheen verrattuna?
05.07.2020 |
Vaikuttaisi siltä että pienet ja sirot naiset pitävät siitä kun saavat olla pieniä ja siroja miehen rinnalla. Pää kainalossa, varvistaminen suudellessa, turvassa oleminen, jne. Pienille naisille löytyy isoja ja suojeluhaluisia miehiä.
Pitkät/rotevat naiset puolestaan haluaisivat tuntea itsensä pieniksi ja siroiksi, ja siksi kookkaampi mies on must. Osalle miehen löytäminen vaikeaa ei siksi etteikö löytyisi miehiä, vaan siksi koska isot ja suojeluhaluiset miehet usein katselevat pienikokoisia naisia (luonnollisesti).
Onko missään naisia jotka haluavat tuntea itsensä näyttäviksi ja miksei vaikka kookkaiksi? Korkkarit jalkaan, ja on ihanaa kun mies katselee ihaillen ylöspäin että onpas minulla upea daami?
Ei naisen välttämättä pidempi tarvitse olla ja toki saa olla reippaasti lyhyempikin, mutta se on itselleni turn-off jos nainen pitää kokoeroa sytyttävänä. En ole pitkä tai roteva, en halua että nuo (siis naiseen verrattuna) olisivat sytyttäviä piirteitä naisen silmissä, siis tyyliin "olen 150cm joten minuun verrattuna olet pitkä ja iso".
Kommentit (37)
Aihe kiinnostaa!
Itse en saa minkäänlaisia kiksejä siitä jos olen suurempi ja suojelen naista.
Mutta jos minua pidempi ja kenties muutenkin kookkaampi nainen osoittaa kiinnostusta, tunnen itseni todella miehekkääksi ja itsevarmaksi.
Ehkä siksi koska tiedostan olevani pienikokoinen. Ei tule itsevarma fiilis jos asetelma on tuo "olet pieni mutta hei, minuun verrattuna iso, cheer up!".
Hassua kyllä naiset joista pidän, ihan oikeasti pelottavat hyvinkin pitkiä kavereitani. He eivät tykkää jos nainen alkaa olemaan miehiäkin pidempi.
Ehkä olen kummallinen ja tämä on fetissi. Toisaalta saahan erilaisia makuja olla...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen dominoiva luonteeltani, mulle passaa että mies on pienempi 😉
Olen 174 cm ja 58 kg. Olen seurustellut kolmen miehen kanssa, joista pienin oli 168 cm ja 56 kg ja isoin 190+ cm (painoa en tiedä). Eli valitsen miehet muilla kriteereillä kuin koon mukaan :) Tärkeintä on, ettei koko ole miehelle ongelma – oli se sitten mitä tahansa.
Tykkään itseäni lyhyemmistä mutta todella leveäharteisista ja hieman vatsakkaista miehistä.
N181cm
Naisissa pidän outona sitä että haluttaisiin tuntea olevansa pieniä ja siroja, silloinkin kun ei olla sellaisia.
Voisi kuvitella että jos ei vastaa stereotypiaa naisihanteesta, olisi kiva jos mies pitäisi naisesta sellaisena kuin tämä on. Mutta naiset eivät halua että stereotyyppisen naisihanteen vastaisista piirteistä tykätään, vaan mieluummin hakevat vertailukohtaa miehestä jotta tuntisivat olevansa lähempänä "ihannetta".
Jos nainen tykkäisi siitä että olen pieni ja ketterä (ei stereotyyppisen miehekkäitä piirteitä), sehän olisi parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle miehen pituus on aika yhdentekevä. Paras pituus olisi kokemuksen perusteella 175, mutta 180 asti ihan ok vielä ja vasta sen jälkeen alkaa tuntua liian pitkältä. Mutta ei voi mitään, jos on muuten ihana, sitten ne sentit vaan pitää sietää.
Alaspäin ei ole mitään väliä. Minua (167) lyhyempikin mies käy oikein hyvin ja olen sellaiseen ollut kahdesti ihastunutkin.
Se, missä koon suhteen sitten tulee se turn-off, on leveys. Läskiä tai lihasta, koen epäviehättäväksi. Vaikka olisi miten kiva mies niin vaikea olisi kuvitella mitään vetovoimaa, mikäli olisi kovin roteva, lihaksikas tai ihan suoraan läski. Mun miesmakuun kapea ja solakka mies on hyvännäköinen. Ennemmin laiha ja hinteläkin kuin mikään sikaniska tai pullukka.
Itse olen hoikka, pituus mainittu edellä. Ei ole tarvetta tuntea pieneksi itseäni. En ”koe” tai ”tunne” kokoani muutenkaan koskaan, on itse asiassa vähän vaikea edes hahmottaa, mitä tällä tarkoitetaan.
Täällä oli aikanaan kokogallup jossa valittiin kuvista sopivin kokoero.
Enemmistö valitsi kuvan jossa mies oli 25cm pidempi.
Suhtaudun noihin ääniin varauksella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 150 cm ja 42 kg. Haluaisin olla fyysisesti vahva ja pärjäävä, harmittaa kun kaupassa en ylety ylähyllylle ja painavat esineet jäävät siirtämättä omin voimin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli aikanaan kokogallup jossa valittiin kuvista sopivin kokoero.
Enemmistö valitsi kuvan jossa mies oli 25cm pidempi.
Suhtaudun noihin ääniin varauksella...
Ei se, että yksi porukka on aikoinaan äänestänyt yhdellä tavalla, vesitä sitä, jos toinen porukka äänestää toisella kerralla toisella tavalla. Koko kommentissasi ei ole mitään logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta lyhyet miehet on seksikkäitä, parasta on lyhyt ja parrakas mies. Olen aviomiestäni reilusti isompi ja pidän siitä tunteesta, vaikka en ole mitenkään dominoiva ja olemme hyvin tasa-arvoisia.
Naisten vastaukset suomennettuina:
Ihanaa kun mies on selkeästi kookkaampi (seksikästä, tunnen olevani turvassa, tunnen itseni naiselliseksi, tms) = ihanaa kun mies on selkeästi kookkaampi (seksikästä, tunnen olevani turvassa, tunnen itseni naiselliseksi, tms)
Riittää kun mies on vähän kookkaampi = olisi parasta jos mies olisi selkeästi kookkaampi, mutta riittää kun on vähän kookkaampi
Kokoerolla ei ole väliä, mies voi olla isompi tai pienempi = olisi parasta jos mies olisi kookkaampi, mutta voin hyväksyä pienempikokoise miehen jos kaikki muu natsaa 101%
Ihanaa kun mies on lyhyempi/pienempi ja ihailee minua sellaisena kuin olen = olisi parasta jos mies olisi kookkaampi, mutta jos ei ole, hyvä jos ihailee minua sellaisena kuin olen (ei toki kuitenkaan pituuteni/kokoni takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 158 cm ja siro. En halua miestä, jonka rinnalla saisin olla ”pieni ja avuton”. En oikeastaan edes tunne naista, joka haluaisi tälläisen asetelman tai ajattelisi kauheasti kumppanin pituutta. Haluan ihmisen, jonka rinnalla olisin tasa-arvoinen kumppani ja jonka kanssa jakaisin samankaltaisen arvomaailman, ihmisen pituus tai paino on sivuseikka. En edes ymmärrä näitä jatkuvia aloituksia pituudesta.
Aloituksen kaltainen ajatusmaailma on minulle vieras. En näin naisena halua missään nimessä tuntea itseäni jotenkin ”suojeltavaksi”. Miehen pituudella ei ole väliä, kyllä se on se pääkopan sisältö joka merkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 171cm, hoikka. Minulla ei ole mitään tarvettä tuntea itseäni pieneksi ja siroksi!
Mulle riittää että mies on vähän kookkaampi. Pituudella ei ole tähän saakka ollut suurta merkitystä eikä haittaa vaikka olisi pari senttiä minua lyhyempikin, mutta jonkin verran rotevampi saisi kuitenkin olla. Varsinkin yläkroppaan kiinnitän huomiota ja jos hartiat ovat kapeammat ja käsivarret ohuemmat kuin minulla, ei vaan innosta. Tässä ei ole takana ajatusta että haluaisin tuntea itseni pieneksi miehen rinnalla (ainakaan en tiedosta että olisi), vaan en yksinkertaisesti tunne vetoa itseäni sirompaan mieheen.
Mä olen 156cm pitkä ja tykkään kun olen siro. Oikeastaan haluaisin olla siro ja vahva, mutta en jaksa treenata tarpeeksi.
Lyhyin tapailemani mies on ollut 160cm ja pisin 190cm eli väittäisin, että en pituuden suhteen ole valikoiva. Toisaalta mä olen niin lyhyt, että en pysty jakamaan tätä pitkien naisten tuntemusta lyhyemmistä miehistä. En tiedä kokisinko sitä ongelmaksi... Haluaisin sanoa, että en, mutta en tiedä mitä mieltä olisin tositilanteessa.
En halua tuntea itseäni pieneksi ja suojeltavaksi. Jotkut tapailemani miehet ovat tehneet koostani "numeron" juuri noin, että ovat jotenkin suojeluhaluisia. No ei niistä jutuista mitään sitten ole tullutkaan koska ei mun luonne myöskään pelaa sen kanssa yksiin. Seison omilla jaloillani vaikka lyhyillä sellaisilla.
Minä tavallaan. Olen mieluummin dominoiva osapuoli ja ennen minulle oli hirveä ongelma myäntää, että olen fyysisesti heikompi kuin miehet.
Olen 170/70kg ja mieheni on 168/55kg. Haluan kuitenkin laihduttaa noin 10kg, koska häiritsee että minulla on hirveä läskimaha ja hän on hoikka.
Tuossa ei ollut oikein sopivaa vastausta minulle. Pidän todella pitkistä miehistä, en koskaan ole seurustellut alle 191 cm miehen kanssa, mutta ei mies saa minua tuntemaan yhtään seksikkäämmäksi enkä kaipaa sen kummemmin suojeluakaan. Minusta pitkä mies on yksinkertaisesti upea. Mitä pitempi, sitä parempi.
Me ollaan samankokoisia ja tykkään siitä! Em halua olla pieni ja siro.
Itse olen 170cm, normaalipainoinen. Minulla on ollut lyhyempiä ja pidempiä miehiä. Aika moni omaa kokoluokkaa itse asiassa. En tykkää jos mies on minua kevyempi tai sirompi kuitenkaan, se ei sytytä. On ollut sellaisiakin, mutta kamalaa sanoa, se tuntui oudolle!
Suurin ihastukseni on reilusti minua kookkaampi, en kuitenkaan koskaan haaveile hänen koostaan. Silmät, hymy ja elämänasenne, ne ovat se juttu.