MAAILMAN MUSTASUKKAISIN LAPSI?!?!?!?
Auttakaa, olen ihan pulassa meidän 3-vuotiaan kanssa :( Kyseessä on mustasukkaisuus 10kk ikäistä pikkuveljeä kohtaan. Ihan alusta (pikkukakkosen syntymästä) asti esikoinen on ollut mustis, mutta nyt viimeiset pari-kolme-neljä kuukautta on mustasukkaisuus taas vaan voimistunut ja pahentunut. Itselläni menee kaikki energia päivisin siihen, kun joudun koko ajan seuraamaan mitä isoveli pikkuveljelle tekee, eikä lapsia voi hetkeksikään jättää keskenään.Isoveli siis on jatkuvasti pienemmän kimpussa ja menee pikkuveljen päälle, potkii, läpsii, lyö, joskus jopa puree, tönii, heittelee tavaroilla, karjuu ja käyttäytyy kaikinpuolin tosi hyökkäävästi pikkuveljeä kohtaan. Yleensä pikkuveli ei juurikaan välitä kovakouraisesta käsittelystä, mutta tietysti aina välillä itkee kun kaatuu tai saa " pipin" jonnekin. Pikkuveli ihailee isoveljeä (ihme kyllä...) mutta ei tietenkään tajua vielä että isoveli haluaa yleensä vain kiusata.
Tähän asti olen komentanut esikoista ja vienyt arestiin tiukin ottein, välillä uhkaillut ja kiristänyt, mutta mikään ei varsinaisesti mustasukkaisuuteen auta, sillä kiusaaminen jatkuu vaan... MUTTA AUTTAAKO SIIHEN SITTEN MIKÄÄN???? Ja milloin tuo mustasukkaisuus loppuu???? Vai loppuuko koskaan... Meillä sitä on kestänyt jo 10kk, siis koko sen ajan kun on pikkuveli ollut talossa. Monilla ystävilläni on myös kaksi lasta , suurinpiirtein samalla ikäerolla, mutta ei muiden esikoinen on NIIN mustis kuin meillä.Joillakin on mustasukkaisuutta tosi vähän tai ei ollenkaan, mutta meillä ihan älyttömästi. Välillä säälittää tuo pikkuveli, kun ei saa juuri mitään tehdä rauhassa ja joutuu aina niin kärsimään isoveljen aiheuttamasta kovakouraisesta kohtelusta. Esikoista koetan yleensä saada keskittymään muihin juttuihin kuin pikkuveljen kiusaamiseen, ja yleensä se auttaakin kun keksin esikoiselle tekemistä, esim pelaamista, palapelin tekemistä, piirtämistä, leikkimistä tai muuta hommaa. Mutta jos esim laitan ruokaa tai teen muita kotihommia, niin varma on, että esikoinen on kiusaamassa pikkuveljeä ja todella kovalla otteella.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä??????? Osaako joku neuvoa? tai kertoa omia kokemuksia? Tällä hetkellä olen totaalisen väsynyt tähän jatkuvaan mustasukkaisuuteen :( Enkä tiedä enää mitä tehdä.
t. 2x poikien äiti
Kommentit (3)
voisi ehkä auttaa, jos yrittäisit keksiä isommalle jotain tosi tärkeitä tehtäviä, joista et kertakaikkiaan selviä ilman hänen apuaan. Ota hänet mukaan kaikkiin kotitöihin. Jos hän kieltäytyy voit kokeilla ihan avuttomaksi heittäytymistä tyyliin, äiti ei vaan nyt yhtään muista miten tiskikone avataan, tiedätkö sinä?! Yritä saada hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi perhettä siinä mielessä että perhe pärjää huonommin ilman häntä. Minä ainkin huomaan että lapset " muuttuvat mahdottomiksi" aina silloin kun yritän keksiä heille jotain leikkejä tai muuta harhautusta sen sijaan että tarvitsisin heitä ja heidän apuaan eri tehtävissä. Hanki Anna Wahlgrenin Lapsikirja, siinä on todella paljon vinkkejä juuri tällaisiin ongelmiin. Hänen keskeisin ajatuksensahan on että jokaisen ihmisen on saatava tuntea itsensä hyödylliseksi ja tärkeäksi perheen (lauman) hyvinvoinnin turvaamisessa ollakseen tyytyväinen ja onnellinen. Kun lapsi on saanut tehdä jotain tärkeää työtä, hän voi ottaa vapaata ja siirtyä leikkimään niillä leikkikaluillaan.
Meillä oli aivan samanlaista. Lopulta, pikkusiskon ollessa noin vuoden ikäinen, mustasukkaisuus laantui. En tiedä auttoiko aika vai keinot. Eli isoveljen huomiotta jättäminen, kun tekee pahaa pikkusiskolleen. Sanoin vain lyhyesti ei ja sitten annoin " suitsutusta" pikkusiskolle tyyliin voi äidin oma pieni rakas, mihin tuli pipi, anna kun äiti puhaltaa... eli isoveljen painajainen toteutui, kun sisko saikin sen huomion.. (aikaisemmin rankaisin jäähyin ja huudoin yms keinoin isoveljeä, eikä tosiaan tepsinyt yhtään - paha mieli vaan tuli kaikille.) Huomiotta jättäminen tehosi sitten aika nopeasti. Ja toinen tosiaan hyvä keino on se, että teet isomman oikeasti tärkeäksi ja tarpeelliseksi pyytämällä auttamaan sinua, niin kuin ed. vastaaja sanoi. Anna isomman osallistua kaikkiin arkipuuhiisi! - näin hän kokee olevansa iso ja osaava..:)
Meillä oli sama tilanne joskus neljä vuotta sitten. Teimme myös mielestämme kaiken, eikä mikään auttanut, isompi oli jatkuvasti vauvan kimpussa. Lopulta lakkasimme antamasta huonosta käytöksestä huomiota. Eli kun isompi löi pienempää tms., nostimme isomman pois tilanteesta ja hyvin vähäeleisesti kielsimme, ei muuta. Tämän jälkeen suuntasimme huomion tarvittaessa muualle. Lisäksi annoimme isommalle niin paljon huomiota kuin mahdollista ja paljon positiivista palautetta kun toimi " oikein" pikkusiskon kanssa. Tällä konstilla lyöminen ja muu loppui. Toinen tarina on sitten taas kaksi leikki-ikäistä, jotka ovat vähän väliä toistensa " niskavilloissa kiinni" .... :-).