Lue keskustelun säännöt.
missä tilanteissa menettelisitte näin?
27.04.2013 |
Missä tilanteessa menettelisitte niin, että jos olisi ehdokkaana vauvaasi hoitamaan kaksi nuorta naista, joista toinen on 18v, kokematon ja matalammin koulutettu ja vanhempiensa luona asuva ja toinen on 30v, yksin asuva ja hoitokokemustakin vauvoista omaava ja enemmän elämänkokemusta omaava kuin se 18v niin missä tilanteissa te luotatte enemmän 18-vuotiaaseen kuin 30v ikäiseen? jotkut voivat yksittäistapauksissa toimia niinkin. Esim eräs hoitoalan ihminen joka tunsi minut joka oon 30v ja erään down-tytön joka oli 18v, niin ei ollut kumpaakaan nähnyt vauvan seurassa ikinä, mutta oletti että se down-nuori on parempi hoitamaan kuin minä, joka oon jo 30v ja jolla on hyvällä menestyksellä ollut vauvanhoidosta kokemusta ennenkin noin 3-10kk ikäisten vauvojen hoidosta. ja monelta vuodelta vielä. Down-nuorella taas ei ole ollut kokemusta itsestäänkään huolehtimisesta vaan opetteli jossakin itsenäiseen elämään valmentavassa koulutuksessa itsestään huolehtimisen alkeita.
Se nainen joka tätä mieltä oli, on sitä mieltä downeista, että downit on ihania ihmisiä ja kaikille ystävällisiä, mutta minä olin arka ja säikyin kovia ääniä ja pelkäsin vieraita ihmisiä.
selittääkö tuo jotakin siitä että en ehkä kykenisi hoitamaan vauvoja kun olen enemmän eläinrakas kuin ihmisrakas ja liian arka? minusta on koulussa esim opettaja sanonut, että minusta ei ole asiakaspalvelualalle koska olen liian arka ja ujostelen asiakkaita ja kuulemma hevosalallekaan ei ole koska olen liian arka ja vieraissa paikoissakin esim uimahallissa säikähdin ja menin shokkiin yllättävistä kovista äänistä. vauvahan huutaa ja parkuu joten ääniherkälle voi olla vaikeaa hoitaa vauvaa.
saattoiko tuolla minun arkuudella ehkä olla osuutta asiaan? en minä vauvoja kohtaan ole ollut arka vaan olen ollut hyvä ja hellä ja mukava vauvoille ja vauvat on tykänneet minusta ja huomanneet että niistä tykkään.
estääkö arkuus hoitamasta sellaista vauvaa joka ei ole oma vauva?
Kommentit (2)
Ihmettelen suuresti sitäkin, kun jos on kyse jostakin muusta keskivaikeasti tai jopa lievästi kehitysvammaisesta tai vain jostakin neuropsykiatrisia ongelmia omaavasta jolla ei ole edes kehitysvammadiagnoosia, niin näitten muitten kehitysvammaisten tai muuten erityisten ei anneta hoitaa vauvaa eikä uskalleta moista asiaa edes kuvitellakaan, mutta sama ihminen joka ei muitten erityisten antas hoitaa, antaa kuitenkin downin ihan kevyesti hoitaa tuosta vaan, ilman muuta vaikka ne muut on joko samalla tasolla tai ylikin saman tason kuin Down ja päivittäistoimissa ja älykkyydeltään joko samalla tasolla tai yli saman tason kuin Down ja osa heistä näyttää aivan normaalilta ja käyttäytyy normaalisti tai omaa vain pientä esim arkuutta tai kypsymättömyyttä tai joitakin muita lieviä erikoisia käytöksen piirteitä, mutta silti ovat yhtä kilttejä ja ystävällisiä ja lapsirakkaitakin yms kuin downi.
mikä Downista tekee niin erityisen? mielestäni Down on ihan tavallinen kehitysvammainen ihan samoin kuin kaikki muutkin, joitakin muitakin diagnooseja omaavat kehitysvammaiset, ei yhtään sen ihmeellisempi. Mikä tekee downista sitten niin erikoisen? ja miksi jotkut sanoo downien olevan aina iloisia? minä kun oon downeja nähny niin ei ne minun seurassa oo ollu yhtään sen iloisempia kuin kukaan tavallinenkaan ihminen on. ihan normaali ihmisen tavoin ne downit ainakin minun seurassa on käyttäytyneet eikä ne oo ylenpalttisesti minulle hymyilleet mitenkään jostain syystä. se johtuu siitä kun minä en noteeraa niitä yhtään sen enemmän kuin muitakaan ja tiiän kyllä että down on ihan tavallinen ihminen, vaan ehkä vähän tavista heikompi eikä mikään sen ihmeellisempi kuin esim fragile-x tai robinstein taybia yms sairastava. minulla on ystävä jolla on downin syndrooma ja minulle hän on ystävällinen kyllä ja hän on herkkä, kiltti ja käyttäytyy ihan tavallisen ihmisen tavalla, ei mitenkään poikkea kenestäkään muustakaan kaveristani tai ystävästäni erityisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut kyllä joltakin muultakin henkiölötä tuon kommentin, että "joku down voisi vaikka hoitaakin vauvaa ensin jonkun kanssa yhdessä ja sitten yksin ja sinä voisit hoitaa vauvaa ensin vauvan oman äidin kanssa ja sitten jonkun muun aikuisen kanssa" vaikka olen asunut yksinkin jo kauan ja huolehtinut itse omista asioistani. aika moni sanoo myös että voin hoitaa vauvaa, mutta en yksin. ja yksin vain omaa vauvaani.
aika jännä, kun olen minä yksinkin hoitanu jotakin 7kk ikäistä ja meni ihan ok. tarkoittikohan se sillä yhdessä jonkun kanssa hoitamisella sitten jotakin alle puolivuotiasta, kun tosiaan 7kk ikäisen kanssa oon pärjänny yksinkin. en yksin edes halua hoitaa esim vastasyntynyttä. vastasyntynyttä uskallan vain ehkä pidellä hetken aikaa sylissä, mutta en varsinaisesti hoitaa mutta vasta yli 3kk ikäisiä alan jo osata hoitaa.
onko se downien reippaus, rohkeus ja sosiaalisuus se mikä heissä sen luottamuksen herättää? ja onko minussa se arkuus ja ujous ja heikot sosiaaliset taidot ja kypsymättömyys aikuisten seurassa se joka estää luottamasta minuun kaikesta kokemuksestani huolimatta?