Onko lapsuuden perheessäsi neljä tai viisi lasta?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:12"]

Ei ne sisarukset ole niin tärkeitä, kuin jotkut täälläkin hehkuttaa.

[/quote]

Vaikka sinä olet epäonnistunut elämäsi pisimmässä ihmissuhteessa, se ei tarkoita että KAIKKI epäonnistuisivat. Itselleni suhteet sisaruksiin ovat hyvin tärkeitä, yhä, vaikka olemme jo myöhäiskeski-ikäisiä kaikki.

[/quote]

En mä ole epäonnistunut :D Meillä ei vain ole juurikaan mitään yhteistä, eletään omaa elämää. Mun mielestä me ollaan onnistuttu kasvuun liittyvissä kehitystehtävissä oikein loistavasti. Ei olla riippuvaisia menneestä. 

Lapsuudenkoti oli hyvä, salliva ja turvallinen. Saatiin hyvät eväät omaan itsenäiseen elämään. Ikävää, että suurimmalla osalla niin ei ole, vaan jonkinlainen napanuora ei salli ihmisten itsenäistyä.

[/quote]

Onko sinusta sisaruksiin ja vanhempiin yhteyden pitäminen ja ajanvietto yhdessä jotenkin riippuvaista? Mä en ymmärrä tällaista ajatusmallia ollenkaan. Minusta on ihanaa viettää aikaa omien vanhempien kanssa, käydään lomilla yhdessä, harrastetaan jne. Miksi pitäisi elää jotain erillistä elämää?

[/quote]

Ehkä sun elämässä olisi hauskempia, ihanampia ja lämpimämpiä ihmisiä, jos riippuvuus lapsuudenperheeseen ei estäis sua elämästä omaa elämääsi? 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:12"]

Ei ne sisarukset ole niin tärkeitä, kuin jotkut täälläkin hehkuttaa.

[/quote]

Vaikka sinä olet epäonnistunut elämäsi pisimmässä ihmissuhteessa, se ei tarkoita että KAIKKI epäonnistuisivat. Itselleni suhteet sisaruksiin ovat hyvin tärkeitä, yhä, vaikka olemme jo myöhäiskeski-ikäisiä kaikki.

[/quote]

En mä ole epäonnistunut :D Meillä ei vain ole juurikaan mitään yhteistä, eletään omaa elämää. Mun mielestä me ollaan onnistuttu kasvuun liittyvissä kehitystehtävissä oikein loistavasti. Ei olla riippuvaisia menneestä. 

Lapsuudenkoti oli hyvä, salliva ja turvallinen. Saatiin hyvät eväät omaan itsenäiseen elämään. Ikävää, että suurimmalla osalla niin ei ole, vaan jonkinlainen napanuora ei salli ihmisten itsenäistyä.

[/quote]

Onko sinusta sisaruksiin ja vanhempiin yhteyden pitäminen ja ajanvietto yhdessä jotenkin riippuvaista? Mä en ymmärrä tällaista ajatusmallia ollenkaan. Minusta on ihanaa viettää aikaa omien vanhempien kanssa, käydään lomilla yhdessä, harrastetaan jne. Miksi pitäisi elää jotain erillistä elämää?

[/quote]

Ehkä sun elämässä olisi hauskempia, ihanampia ja lämpimämpiä ihmisiä, jos riippuvuus lapsuudenperheeseen ei estäis sua elämästä omaa elämääsi? 

[/quote]

Ei hitto :D Miten lapsuudenperheen kanssa yhteyden pitäminen estää muut ystävyyssuhteet? Onko sulla joku oletus että lapsuudenperhe on lähtökohtaisesti aina paska? :D

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:12"]

Ei ne sisarukset ole niin tärkeitä, kuin jotkut täälläkin hehkuttaa.

[/quote]

Vaikka sinä olet epäonnistunut elämäsi pisimmässä ihmissuhteessa, se ei tarkoita että KAIKKI epäonnistuisivat. Itselleni suhteet sisaruksiin ovat hyvin tärkeitä, yhä, vaikka olemme jo myöhäiskeski-ikäisiä kaikki.

[/quote]

En mä ole epäonnistunut :D Meillä ei vain ole juurikaan mitään yhteistä, eletään omaa elämää. Mun mielestä me ollaan onnistuttu kasvuun liittyvissä kehitystehtävissä oikein loistavasti. Ei olla riippuvaisia menneestä. 

Lapsuudenkoti oli hyvä, salliva ja turvallinen. Saatiin hyvät eväät omaan itsenäiseen elämään. Ikävää, että suurimmalla osalla niin ei ole, vaan jonkinlainen napanuora ei salli ihmisten itsenäistyä.

[/quote]

Onko sinusta sisaruksiin ja vanhempiin yhteyden pitäminen ja ajanvietto yhdessä jotenkin riippuvaista? Mä en ymmärrä tällaista ajatusmallia ollenkaan. Minusta on ihanaa viettää aikaa omien vanhempien kanssa, käydään lomilla yhdessä, harrastetaan jne. Miksi pitäisi elää jotain erillistä elämää?

[/quote]

Ehkä sun elämässä olisi hauskempia, ihanampia ja lämpimämpiä ihmisiä, jos riippuvuus lapsuudenperheeseen ei estäis sua elämästä omaa elämääsi? 

[/quote]

Ei hitto :D Miten lapsuudenperheen kanssa yhteyden pitäminen estää muut ystävyyssuhteet? Onko sulla joku oletus että lapsuudenperhe on lähtökohtaisesti aina paska? :D

[/quote]

Ei tokikaan ole. Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, oma lapsuudenperheeni oli turvallinen ja salliva ja minulla oli hyvä lapsuus. Mutta riippuvuus menneestä estää tässä hetkessä elämisen. En ymmärrä ihmisiä, jotka jämähtävät, kun maailmalla olisi tarjota vaikka mitä! 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:12"]

Ei ne sisarukset ole niin tärkeitä, kuin jotkut täälläkin hehkuttaa.

[/quote]

Vaikka sinä olet epäonnistunut elämäsi pisimmässä ihmissuhteessa, se ei tarkoita että KAIKKI epäonnistuisivat. Itselleni suhteet sisaruksiin ovat hyvin tärkeitä, yhä, vaikka olemme jo myöhäiskeski-ikäisiä kaikki.

[/quote]

En mä ole epäonnistunut :D Meillä ei vain ole juurikaan mitään yhteistä, eletään omaa elämää. Mun mielestä me ollaan onnistuttu kasvuun liittyvissä kehitystehtävissä oikein loistavasti. Ei olla riippuvaisia menneestä. 

Lapsuudenkoti oli hyvä, salliva ja turvallinen. Saatiin hyvät eväät omaan itsenäiseen elämään. Ikävää, että suurimmalla osalla niin ei ole, vaan jonkinlainen napanuora ei salli ihmisten itsenäistyä.

[/quote]

Onko sinusta sisaruksiin ja vanhempiin yhteyden pitäminen ja ajanvietto yhdessä jotenkin riippuvaista? Mä en ymmärrä tällaista ajatusmallia ollenkaan. Minusta on ihanaa viettää aikaa omien vanhempien kanssa, käydään lomilla yhdessä, harrastetaan jne. Miksi pitäisi elää jotain erillistä elämää?

[/quote]

Ehkä sun elämässä olisi hauskempia, ihanampia ja lämpimämpiä ihmisiä, jos riippuvuus lapsuudenperheeseen ei estäis sua elämästä omaa elämääsi? 

[/quote]

Ei hitto :D Miten lapsuudenperheen kanssa yhteyden pitäminen estää muut ystävyyssuhteet? Onko sulla joku oletus että lapsuudenperhe on lähtökohtaisesti aina paska? :D

[/quote]

Ei tokikaan ole. Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, oma lapsuudenperheeni oli turvallinen ja salliva ja minulla oli hyvä lapsuus. Mutta riippuvuus menneestä estää tässä hetkessä elämisen. En ymmärrä ihmisiä, jotka jämähtävät, kun maailmalla olisi tarjota vaikka mitä! 

[/quote]

Siis miten jämähtävät? Jos tapaan vanhempiani vapaa-ajallani niin olen jämähtänyt? Anteeksi mutta sun juttusi ovat koko ajan oudompia. En yhtään saa kiinni ajatuksestasi.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:12"]

Ei ne sisarukset ole niin tärkeitä, kuin jotkut täälläkin hehkuttaa.

[/quote]

Vaikka sinä olet epäonnistunut elämäsi pisimmässä ihmissuhteessa, se ei tarkoita että KAIKKI epäonnistuisivat. Itselleni suhteet sisaruksiin ovat hyvin tärkeitä, yhä, vaikka olemme jo myöhäiskeski-ikäisiä kaikki.

[/quote]

En mä ole epäonnistunut :D Meillä ei vain ole juurikaan mitään yhteistä, eletään omaa elämää. Mun mielestä me ollaan onnistuttu kasvuun liittyvissä kehitystehtävissä oikein loistavasti. Ei olla riippuvaisia menneestä. 

Lapsuudenkoti oli hyvä, salliva ja turvallinen. Saatiin hyvät eväät omaan itsenäiseen elämään. Ikävää, että suurimmalla osalla niin ei ole, vaan jonkinlainen napanuora ei salli ihmisten itsenäistyä.

[/quote]

Olen samaa mieltä! Ei pidä jäädä roikkumaan menneeseen vaan mennä aina eteenpäin. En esimerkiksi ymmärrä ihmisiä, joilla on FB:ssä kavereina jotain 5 vuoden takaisia opiskeluaikaisia tuttuja. Minä olen onneksi ymmärtänyt, että niihin ei jäädä roikkumaan vaan hankin uudet ystävät siinä vaiheessa, kun elämänvaihe muuttuu. Olisi noloa sanoa, että on oltu ystäviä jo 20 vuotta - HUH! Minusta menneet on menneitä, ystävätkin vaihtuvat eikä niihin ripustauduta, miksi siis lapsuudenperheeseen pitäisi jäädä kiinni? Mun parhaat kaverit on tuttuja viime vuodelta, mutta alkaa vähitellen tuntua, että nekin on vähän mennyttä elämää, uusia olen hankkimassa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:12"]

Ei ne sisarukset ole niin tärkeitä, kuin jotkut täälläkin hehkuttaa.

[/quote]

Vaikka sinä olet epäonnistunut elämäsi pisimmässä ihmissuhteessa, se ei tarkoita että KAIKKI epäonnistuisivat. Itselleni suhteet sisaruksiin ovat hyvin tärkeitä, yhä, vaikka olemme jo myöhäiskeski-ikäisiä kaikki.

[/quote]

En mä ole epäonnistunut :D Meillä ei vain ole juurikaan mitään yhteistä, eletään omaa elämää. Mun mielestä me ollaan onnistuttu kasvuun liittyvissä kehitystehtävissä oikein loistavasti. Ei olla riippuvaisia menneestä. 

Lapsuudenkoti oli hyvä, salliva ja turvallinen. Saatiin hyvät eväät omaan itsenäiseen elämään. Ikävää, että suurimmalla osalla niin ei ole, vaan jonkinlainen napanuora ei salli ihmisten itsenäistyä.

[/quote]

Olen samaa mieltä! Ei pidä jäädä roikkumaan menneeseen vaan mennä aina eteenpäin. En esimerkiksi ymmärrä ihmisiä, joilla on FB:ssä kavereina jotain 5 vuoden takaisia opiskeluaikaisia tuttuja. Minä olen onneksi ymmärtänyt, että niihin ei jäädä roikkumaan vaan hankin uudet ystävät siinä vaiheessa, kun elämänvaihe muuttuu. Olisi noloa sanoa, että on oltu ystäviä jo 20 vuotta - HUH! Minusta menneet on menneitä, ystävätkin vaihtuvat eikä niihin ripustauduta, miksi siis lapsuudenperheeseen pitäisi jäädä kiinni? Mun parhaat kaverit on tuttuja viime vuodelta, mutta alkaa vähitellen tuntua, että nekin on vähän mennyttä elämää, uusia olen hankkimassa.

[/quote]

hih, kaikkee sitä. Oletko vaihtanut miehesi ja lapsesikin jo pariin kertaan ;)

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:12"]

Ei ne sisarukset ole niin tärkeitä, kuin jotkut täälläkin hehkuttaa.

[/quote]

Vaikka sinä olet epäonnistunut elämäsi pisimmässä ihmissuhteessa, se ei tarkoita että KAIKKI epäonnistuisivat. Itselleni suhteet sisaruksiin ovat hyvin tärkeitä, yhä, vaikka olemme jo myöhäiskeski-ikäisiä kaikki.

[/quote]

En mä ole epäonnistunut :D Meillä ei vain ole juurikaan mitään yhteistä, eletään omaa elämää. Mun mielestä me ollaan onnistuttu kasvuun liittyvissä kehitystehtävissä oikein loistavasti. Ei olla riippuvaisia menneestä. 

Lapsuudenkoti oli hyvä, salliva ja turvallinen. Saatiin hyvät eväät omaan itsenäiseen elämään. Ikävää, että suurimmalla osalla niin ei ole, vaan jonkinlainen napanuora ei salli ihmisten itsenäistyä.

[/quote]

Onko sinusta sisaruksiin ja vanhempiin yhteyden pitäminen ja ajanvietto yhdessä jotenkin riippuvaista? Mä en ymmärrä tällaista ajatusmallia ollenkaan. Minusta on ihanaa viettää aikaa omien vanhempien kanssa, käydään lomilla yhdessä, harrastetaan jne. Miksi pitäisi elää jotain erillistä elämää?

[/quote]

Ehkä sun elämässä olisi hauskempia, ihanampia ja lämpimämpiä ihmisiä, jos riippuvuus lapsuudenperheeseen ei estäis sua elämästä omaa elämääsi? 

[/quote]

Ei hitto :D Miten lapsuudenperheen kanssa yhteyden pitäminen estää muut ystävyyssuhteet? Onko sulla joku oletus että lapsuudenperhe on lähtökohtaisesti aina paska? :D

[/quote]

Ei tokikaan ole. Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, oma lapsuudenperheeni oli turvallinen ja salliva ja minulla oli hyvä lapsuus. Mutta riippuvuus menneestä estää tässä hetkessä elämisen. En ymmärrä ihmisiä, jotka jämähtävät, kun maailmalla olisi tarjota vaikka mitä! 

[/quote]

Siis miten jämähtävät? Jos tapaan vanhempiani vapaa-ajallani niin olen jämähtänyt? Anteeksi mutta sun juttusi ovat koko ajan oudompia. En yhtään saa kiinni ajatuksestasi.

[/quote]

Ihmisen on vaikea nähdä kokonaisuuden sairautta, jos ei osaa katsoa tilannetta ulkopolelta. Valitettavasti mun on lähdettävä nyt kauppaan, että en nyt ehdi jankkaamaan sun kanssa kauemmin. Toki ois mielenkiintoista jatkaa, mutta ei ehdi nyt. 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:12"]

Ei ne sisarukset ole niin tärkeitä, kuin jotkut täälläkin hehkuttaa.

[/quote]

Vaikka sinä olet epäonnistunut elämäsi pisimmässä ihmissuhteessa, se ei tarkoita että KAIKKI epäonnistuisivat. Itselleni suhteet sisaruksiin ovat hyvin tärkeitä, yhä, vaikka olemme jo myöhäiskeski-ikäisiä kaikki.

[/quote]

En mä ole epäonnistunut :D Meillä ei vain ole juurikaan mitään yhteistä, eletään omaa elämää. Mun mielestä me ollaan onnistuttu kasvuun liittyvissä kehitystehtävissä oikein loistavasti. Ei olla riippuvaisia menneestä. 

Lapsuudenkoti oli hyvä, salliva ja turvallinen. Saatiin hyvät eväät omaan itsenäiseen elämään. Ikävää, että suurimmalla osalla niin ei ole, vaan jonkinlainen napanuora ei salli ihmisten itsenäistyä.

[/quote]

Onko sinusta sisaruksiin ja vanhempiin yhteyden pitäminen ja ajanvietto yhdessä jotenkin riippuvaista? Mä en ymmärrä tällaista ajatusmallia ollenkaan. Minusta on ihanaa viettää aikaa omien vanhempien kanssa, käydään lomilla yhdessä, harrastetaan jne. Miksi pitäisi elää jotain erillistä elämää?

[/quote]

Ehkä sun elämässä olisi hauskempia, ihanampia ja lämpimämpiä ihmisiä, jos riippuvuus lapsuudenperheeseen ei estäis sua elämästä omaa elämääsi? 

[/quote]

Ei hitto :D Miten lapsuudenperheen kanssa yhteyden pitäminen estää muut ystävyyssuhteet? Onko sulla joku oletus että lapsuudenperhe on lähtökohtaisesti aina paska? :D

[/quote]

Ei tokikaan ole. Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin, oma lapsuudenperheeni oli turvallinen ja salliva ja minulla oli hyvä lapsuus. Mutta riippuvuus menneestä estää tässä hetkessä elämisen. En ymmärrä ihmisiä, jotka jämähtävät, kun maailmalla olisi tarjota vaikka mitä! 

[/quote]

Siis miten jämähtävät? Jos tapaan vanhempiani vapaa-ajallani niin olen jämähtänyt? Anteeksi mutta sun juttusi ovat koko ajan oudompia. En yhtään saa kiinni ajatuksestasi.

[/quote]

Ihmisen on vaikea nähdä kokonaisuuden sairautta, jos ei osaa katsoa tilannetta ulkopolelta. Valitettavasti mun on lähdettävä nyt kauppaan, että en nyt ehdi jankkaamaan sun kanssa kauemmin. Toki ois mielenkiintoista jatkaa, mutta ei ehdi nyt. 

[/quote]

Joo, nappaa aamulääkkeesi nyt enne kauppaan menoa ettei mene juttusi vielä oudommiksi.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:33"]

Minkälaiset on välit vanhempiisi ? Entä sisaruksiin ja heidän lapsiinsa? Onko teitä liian monta, että ette ole kaikkien kanssa tekemisissä? Miten vietätte joulut Ja juhannukset? Mahtuuko vanhemmatkin mukaanne vai oletteko vain sisarusten kesken?

[/quote]

Minun ja isäni välit eivät ole hyvät, mutta se ei johdu lapsiluvusta tai sisaruksistani.

Meitä on 5, olemme kaikki hyvissä väleissä. Juhlapyhät vietämme vähän miten sattuu, ei ole mitään meidän porukan perinteitä sen suhteen.

Sisarukset ovat vain olleet rikkaus minulle :)

Meitä sisaruksia on yhteensä 4, 3 siskoa ja 1 veli. Isoin sisko on narsisti, kaikki pitää mennä hänen pillin mukaan, eikä kukaan jaksa enää sanoa hänelle vastaan, koska se tietää tappelua, mykkäkoulua ja pahimmassa tapauksessa sisko käy jopa käsiksi. Sisko on myös valehdellut vanhemmistamme vaikka mitä asioita nettiin.

   Veljen ja toisen siskon kanssa tulen hyvin toimeen. Tosin, jos olemme liian kauan samassa tilassa, siitä tulee sanomista. Veli on opiskellut enemmän, joten muistaa aina muistuttaa siitä. Sisko haluaa olla huomion keskipisteenä, silloinkin kun joku kysyy minulta mitä minulle kuuluu ja miten minä jaksan. Minä olen meistä vielä ainoa, kenellä on lapsia ja niitäkin on kertynyt kolme. Sisaruksiltani olen oppinut, että minun on turha puhua minun mieltä painavista asioista, ketään ei kiinnosta ne.

  Äidistä tuli minun yksi parhaimmista ystävistä, kun aloin esikoista odottaa. Soittelemme joka päivä puolin ja toisin. Isälle laitan viestiä päivittäin, usein myös multimedia viestiä jos joku lapsista on tehnyt mielestäni jotain hienoa :)

Tuo yksi on ihan seonnut :D

Kannattaa sitten muistaa, että vaihtaa sen omankin perheen säännöllisin väliajoin ettei jämähdä menneeseen ;)

Ja minäkin suosittelen ottamaan aamulääkkeesi :D

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:33"]

Minkälaiset on välit vanhempiisi ? Entä sisaruksiin ja heidän lapsiinsa? Onko teitä liian monta, että ette ole kaikkien kanssa tekemisissä? Miten vietätte joulut Ja juhannukset? Mahtuuko vanhemmatkin mukaanne vai oletteko vain sisarusten kesken?

[/quote]

Meitä oli 4 muksua. Hyvät välit on kaikkiin, itse olen vanhin ikäerot ovat 4v, 10v ja 12v. Kaksi nuorinta asuvat vielä vanhempieni luona. Olen ainoa jolla on lapsi.
Ei ole liian monta ja olen kaikkien kanssa tekemisissä. Nään vanhinta siskoani n4-7krt/vko nuorempia noin 1x/1,5kk.  Jouluna olen mieheni ja lapseni kanssa kotona, joulua ennen käydään sitten molempien mummojen luona. Joulupäivänä mennään iso ja isoisomummojen luokse käymään. Juhannusta ei vietetä mitenkään. :D

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:33"]

Minkälaiset on välit vanhempiisi ? Entä sisaruksiin ja heidän lapsiinsa? Onko teitä liian monta, että ette ole kaikkien kanssa tekemisissä? Miten vietätte joulut Ja juhannukset? Mahtuuko vanhemmatkin mukaanne vai oletteko vain sisarusten kesken?

[/quote]

Meitä on viisi. Välit vanhempiin ovat ok, mutta eivät läheiset. Sisaruksista kahteen välit ovat niin katkenneet etten tiedä heidän osoitettaan, kolmeen on hyvät, mutta etäiset. En ole säännöllisesti yhteydessä sisaruksistani yhteenkään - vanhempiin olen. Sisaruksistani vain kahdella on lapsia, toisen lapset eivät kutsuneet minua häihinsä, toisen lapset luultavasti kutsuvat. Juhlapyhät vietämme oman perheen kesken, sisarukset tai vanhemmat eivät kuulu niihin. Tapaan vieraammaksi jääneitä sisaruksiani vanhempieni luona heidän syntymäpäivinään ja joskus joulupäivänä tms. Tutummat sisarukseni tulevat  usein samaan aikaan käymään vanhempieni luona kuin me.

Sisarusten kesken emme ole koskaan. Ihan mahdotonta edes kuvitella. Missä se edes tapahtuisi? Asumme ympäri maata kaikki melko pienissä kodeissa.

Meitä on neljä, kuopus tosin äidin uudesta liitosta. Todella hyvät välit kaikkiin sisaruksiin, tosin kuopus on niin paljon minua esikoista nuorempi, ettei juurikaan" tehdä" asioita yhdessä. Kahden muun sisaruksen kanssa nähdään usein, kyläillään, mökkeillään, käydään baarissakin joskus, serkukset eli lapsemme ovat hyviä ystäviä. Olemme tosi läheisiä, toinen siskoni on ihminen, jolle varsinkin voin kertoa ihan kaiken ja joka on minulle läheisin omien lasten ja miehen jälkeen.

Meitäkin on viisi. Näin jälkikäteen ajatellen vanhemmilla ei oikein riittänyt aikaa, eikä rahaakaan, koko katraalle. Minulla on kaksi lasta, samoin pikkuveljelläni, muut ovat lapsettomia. Käyn tapaamassa vanhempiani muutaman kerran vuodessa, sisaruksista tapaan pikkuveljeni perhettä, muihin suhde on aika etäinen.

Meita on 4 lasta ja nyt vanhemmillani on jo 6 lastenlasta. Kaksi meista sisaruksista asuu ulkomailla (eri maissa). Pidetaan yhteytta valilla tiiviisti ja valilla harvemmin mutta joka kesa kokoonnuttaan viikoksi yhteiselle lomalle etelaiseen eurooppaan jossa perheellani on talo. Muuten nahdaan erilaisissa kokoonpanoissa ympari maailmaa.

Joulut pyritaan viettamaan mahdollisimman usein siten etta yhtena pyhana kokoonnutaan kaikki vanhempieni luo mutta me ulkomailla asuvat ei tietenkaan joka vuosi Suomeen valttamatta ehdita.

Olen laheisin kahden vanhimman sisarukseni kanssa, nuorimman kanssa etaisempi mutta hyvat ja lampimat valit meilla on kaikilla maantieteellisesta etaisyydesta huolimatta. Myos lapsemme viihtyvat yhdessa ja isovanhemmat ovat heille erityisen tarkeita.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 11:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 09:33"]

Minkälaiset on välit vanhempiisi ? Entä sisaruksiin ja heidän lapsiinsa? Onko teitä liian monta, että ette ole kaikkien kanssa tekemisissä? Miten vietätte joulut Ja juhannukset? Mahtuuko vanhemmatkin mukaanne vai oletteko vain sisarusten kesken?

[/quote]

Meitä on viisi. Välit vanhempiin ovat ok, mutta eivät läheiset. Sisaruksista kahteen välit ovat niin katkenneet etten tiedä heidän osoitettaan, kolmeen on hyvät, mutta etäiset. En ole säännöllisesti yhteydessä sisaruksistani yhteenkään - vanhempiin olen. Sisaruksistani vain kahdella on lapsia, toisen lapset eivät kutsuneet minua häihinsä, toisen lapset luultavasti kutsuvat. Juhlapyhät vietämme oman perheen kesken, sisarukset tai vanhemmat eivät kuulu niihin. Tapaan vieraammaksi jääneitä sisaruksiani vanhempieni luona heidän syntymäpäivinään ja joskus joulupäivänä tms. Tutummat sisarukseni tulevat  usein samaan aikaan käymään vanhempieni luona kuin me.

Sisarusten kesken emme ole koskaan. Ihan mahdotonta edes kuvitella. Missä se edes tapahtuisi? Asumme ympäri maata kaikki melko pienissä kodeissa.

[/quote]

Tekee kuusi, jos sinäkin olet olemassa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2013 klo 10:50"]

Ap, mitä haet noilla kysymyksilläsi?

[/quote]

Halusin tietää millaiset välit on suurten perheiden lapsilla sisaruksiin ja vanhempiin. Sain selville että neljä tai viisi lasta on liikaa, koska lapset saatuaan perheet eivät kaikki mahdu yhden katon alle.lisäksi liian moneen sisarukseen ei ainakaan näistä vastauksista päätellen pysty luomaan läheistä suhdetta.  suuri perhe on ihana mutta olisi ihanaa kun välit pysyisi läheisinä  myös aikuisina- kaikkiin. Mä olen kolmen lapsen perheestä ja me vietetään kaikki joulut , juhannukset , synttärit ym . yhdessä. Kaikkien lapset, mummot, vaarit, ja vielä vanhempienkin sisarukset lapsineen mahtuu mukaan. Jos kaikkien perheessä olisi kolme lasta tämä ei onnistuisi , mutta kun ei ole niin onnistuu. (Toki vanhempieni iso maalaistalo järven rannalla on tänkin edellytys. ) Tulen tästä siihen tulokseen , että pienempi perhe onkin rikkaus pidemmällä aikavälillä. Meille ei siis tule kolmatta enempää.