Elämäsi rankin kokemus?

Voimia sinulla!

Sen takia minulla oli kaksi tosi rankkaa jaksoa elämässäni, rankempaa kuin nuo ystävät olisivat uskoneetkaan. Onneksi olen päässyt niistä yli.

Nyt elämäni on hyvin rajoitettua: en voi lukea kirjaston kirjoja, koska sairastun niistä. En voi käydä kuin muutamassa kaupassa. Voin nipin napin käydä yhdessä elokuvateatterissa. En voi kyläillä parhaan ystäväni luona, koska sairastun siellä. En voi kyläillä suurella osaa sukulaisista, koska sairastun heidän kodeissaan. En voi käydä uimahallissa, en voi käydä baarissa. En voi maata nurtsilla, tulen siitäkin kipeäksi. En voi mökkeillä. En voi juurikaan matkustaa, saan oireita suurimmasta osaa hotelleja.



Toi sairastuminen tarkottaa mulla vaikeimmillaan seuraavaa: todella kova " hevosyskä" , korkea kuume, kurkkukipu, lihas- ja nivelkivut. Nenään koskee, silmiin koskee, keuhkoihin koskee. " Jälkitautina" voi tulla yhtäaikaisesti keuhkoputkentulehdus, poskiontelontulehdus ja silmätulehdus... Jos olen oireita aiheuttavassa tilassa vain tunnin tms., niin " selviän" yhden aamupäivän sairastamisella, muuten menee useampi päivä. Hulluinta tässä on, että nyt mulla menee jo paremmin... Enää joudun ottamaan 4-5 lääkettä päivittäin, sairaimmillani ollessani jouduin ottamaan 8-10 lääkettä päivittäin. " Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä" ... Onneksi on olemassa mies ja ystävät ja tieto siitä, että vuosien myötä oireet voivat helpottaa vielä lisää, kun vaan sitkeästi välttää homeisia paikkoja. Nyt olo tuntuu suurimman osan ajasta terveeltä, jos ei ole juuri sairastaminen päällä. Tän sairauden aiheuttaman elinpiirin järkyttävän kapenemisen hyväksymisen kanssa on vielä tekemistä. Toivottavasti sopeudun joskus, en missään nimessä haluaisi muuttua katkeroituneeksi ämmäksi.



Pitäkää huoli omastanne ja perheenne terveydestä! Terveyden arvon ymmärtää vasta sitten, kun sairastuu.

elämä nollautui hetkessä.... tällä viikolla iso leikkaus edessä.

tai oikeastaa koko se prosessi, sairaus, terminaalihoito (hoidin hänet kotona viimeiset 3 viikkoa) ja lopulta se kuolema. Ehkä vaikeinta kaikesta oli kertoa äidille se, että hän tulee kuolemaan sairauteensa. Tuntui kuin minä olisin tullut hänelle äidiksi ja hän minulle lapseksi. Kamalaa nähdä kun elämäsi tukipilari hajoaa silmänräpäyksessä edessäsi...

Nyt lapsi 2½v ja on alkanut kunnolla aurinko paistamaan sinne risukasaan ja lapsi voi suht hyvin, vaikka joutuu napsimaan lääkkeitä ja käymään sairaalassa usein. Mutta paremmin jo voidaan ja ennusteet selviämisestä ovat nyt todella hyvät :)

Tulipalo lapsuudessa ja nyt lapsettomuus ne pahimmat on. Sivussa kulkee koulukiusaaminen (pahin kiusaaja oma sisarus, nykyään olen hänelle kuin ilmaa), lapsena vakava sairaus...

Kaikesta on selvitty, mutta ikinä ne ei unohdu. Lapsettomuudesta ei koskaan päästä, joten se seuraa hautaan asti.

Vierailija:

Tulipalo lapsuudessa ja nyt lapsettomuus ne pahimmat on. Sivussa kulkee koulukiusaaminen (pahin kiusaaja oma sisarus, nykyään olen hänelle kuin ilmaa), lapsena vakava sairaus...

Kaikesta on selvitty, mutta ikinä ne ei unohdu. Lapsettomuudesta ei koskaan päästä, joten se seuraa hautaan asti.

t: 31 ?, pahasti palanut

Fyysisesti synnytykset.

Henkisesti liitto luonnehäiriöisen, väkivaltaisen alkoholistin kanssa. Ja myös liitosta eroaminen!

myöhemmässä vaiheessa ero ja uskottomuus.

- alkoholisti-isä (vanhempien avioero oli HELPOTUS)

- velipuolen ja ukin kuolema 12 kk sisään

- oma vakava lasketteluonnettomuus -> 3 viikkoa sairaalassa -> 1/2 vuoden kuntoutus

- 6 vuoden yksinäisyys

- ja nyt vielä päälle lapsettomuus.

onneksi ihme tapahtui parannuin, laihduin ja saimme lapsen

T: 49

- itsemurha kun olin juuri tullut äidiksi. Tapahtui puoli vuotta sitten. Myös minä jouduin hoitamaan kaiken yksin, kuten 34, sillä vanhempamme olivat shokissa.



Veljeni asiat olivat ihan sekaisin, pesä velkainen, ja jouduimme (myös osan siitä minä, työttömän puoliso, äitiyslomalla) maksamaan itse hautajaiset yms, minkä takia kaikki piti saada hoidettua tosi nopeasti, asunnon irtisanominen, tyhjennys jene. Koska joka kuukausi paloi rahaa.

ja heti kakkosena tulee kymmenen vuotta sitten tekemäni abortti.

vanhempieni kuolema muutaman päivän välein. Ja vuosia sitten ollessani ulkomailla ystävättäreni jäi auton alle ja kuoli, pidin (pidän) itseäni osittain syyllisenä. lähti pimeälle tielle perääni :(

Tulipalosta olen päässyt yli, lapsettomuus tosiaan kantaa läpi elämän. Tällä hetkellä itse asiassa olen kriisissä lapsettomuutemme vuoksi. Lähipiiriin on syntynyt vauvoja ja se on aiheuttanut monenlaisia mutkia matkaan, minun ja läheisteni suhteisiin.

Mutta parempaan päin mennään.

raskasta aikaa meille. Vieläkin itku kurkussa muistelen noita asioita, miten isäni ei ehtinyt nähdä lastani jne., isäni on kuitenkin ollut kuolleena jo useamman vuoden.