Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä vastaatte kun lapsi haukkuu tyhmäksi?
04.07.2020 |
Siis jos lapsi ei saa tahtoaan läpi ja turhautuu ja tämän vuoksi äiti on tyhmä tai lapsi sanoo vihaavansa. Mikä on kasvatuksellisesti paras reaktio? Itse sanon yleensä että lapsella on oikeus tunteisiinsa ja ymmärrän että asia harmittaa, mutta että omasta mielestäni en ole tyhmä vaan kuitenkin aika mahtava. Toiminut aika hyvin sillä lapsi huomaa että en provosoidu, mutta pohdin että mikäköhän on kasvatuksellisesti se oikein tapa vai onko sellaista?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin myös, että nimittely kuulostaa rumalta ja tuntuu ikävältä ihan siitä äidistäkin. Ajan kansa sitten pureudutaan harmituksen taakse.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi menee huoneeseensa ja karjuu siellä päin tyynyä, että äiti on tyhmä, olen kuin en tietäisikään koko asiasta. Parin minuutin kuluttua lapsi tulee omana aurinkoisena itsenään huoneestaan taas ulos.
Jos lapsi sanoo sen minulle päin naamaa, otan järkyttyneen vihaisen ilmeen ja sanon hitaasti, että anteeksi mitä, tässä talossa ei noin sanota eikä ainakaan minulle! Siinä kohtaa lapsi ymmärtää menneensä liian pitkälle ja pyytää nöyrästi anteeksi.
Olen myös rauhallisemmassa tilanteessa myöhemmin puhunut lapselle, että niin ei sitten saa koskaan sanoa kenellekään kaverille tai opettajalle tai kavereiden vanhemmille. Vain jos joku on oikeasti tyhmä, esim. keulii mopolla, niin sellaisesta ihmisestä voi sanoa, että on tosi tyhmä.
Lapsi on 7 v.
Minusta ketään ei saa sanoa tyhmäksi. TyhmäSTI voi monikin käyttäytyä, mut sitten sanon, että nyt tuo mopoilija toimi tosi tyhmästi ja vaarallisesti. Mutta en lähtisi häntäkään haukkumaan tyhmäksi, ajattelemattomaksi ennemmin.
Muisto ala-asteelta:
Oppilas: Sä oot tyhmä!
Opettaja: En mä voi sille mitään!
Alue: Aihe vapaa
Jos lapsi menee huoneeseensa ja karjuu siellä päin tyynyä, että äiti on tyhmä, olen kuin en tietäisikään koko asiasta. Parin minuutin kuluttua lapsi tulee omana aurinkoisena itsenään huoneestaan taas ulos.
Jos lapsi sanoo sen minulle päin naamaa, otan järkyttyneen vihaisen ilmeen ja sanon hitaasti, että anteeksi mitä, tässä talossa ei noin sanota eikä ainakaan minulle! Siinä kohtaa lapsi ymmärtää menneensä liian pitkälle ja pyytää nöyrästi anteeksi.
Olen myös rauhallisemmassa tilanteessa myöhemmin puhunut lapselle, että niin ei sitten saa koskaan sanoa kenellekään kaverille tai opettajalle tai kavereiden vanhemmille. Vain jos joku on oikeasti tyhmä, esim. keulii mopolla, niin sellaisesta ihmisestä voi sanoa, että on tosi tyhmä.
Lapsi on 7 v.