Lue keskustelun säännöt.
Elämä tuntuu merkityksettömältä.
25.04.2013 |
Olen todella yksinäinen ja vietän paljon aikaa netissä. Minulla on perhe mutta se ei riitä. Kavereita ei ole. Käyn töissä mutta olen sielläkin erakko ja hylkiö. En vain osaa sosiaalisuutta. Vapaa- aika kuluu lasten kanssa ollessa tai netissä/kotiaskareissa. Kärsin masennuksesta ja käyn juttelemassa. Lääkitystä ei tällä hetkellä ole. Puhumisesta ei tunnu olevan apua. Ei se tee minusta sosiaalisempaa tai hyväksytympää tai ei se tuo kaivattua kuuluvuuden tunnetta. Tuntuu vain että elämäni on turhaa. Kun vertaan itseäni muihin niin muut vaikuttaa onnellisemmilta ja iloisemmilta. Heillä on rahaa tehdä enemmän kaikkea ja on toimintaa ja ystäviä. Tuntuu että olen olemassa vain siksi että muut tuntee itsensä paremmaksi. Ei tällainen elämä tunnu elämisen arvoiselta. Ainut mikä pitää elämässä kiinni on kuolemanpelko. Mutta en usko että elämäni paranee.
Kommentit (3)
Niin sanoppa miten se persoonallisuus vaihdetaan? Eikö ihmiset sitten ihmettelisi mikä kohtaus minulle tuli jos rupeaisin yhtäkkiä puheliaaksi? Varmaan sitten pitäisi kehitellä sivupersoona kun en omana itsenäni kelpaa. Kyllä mä haluaisin kuulua siihen porukkaan joka näyttää olevan tällä pallolla se suosittu ja enemmistö. En mä halua olla se erilainen tai poikkeava. Miksi haluisin? Olen vaan sattunut syntymään tänne tällä temperamentilla. En ole itse valintaa tehnyt. Jotenkin vaan tuntuu että yleinen mielipide on että minulla ei ole arvoa siinä missä muilla on. Muut ovat tärkeämpiä. He ovat syntyneet oikeanlaisiin olosuhteisiin ja oikealla temperamentilla. Olen monesti koettanut olla toisenlainen mutta sitä kestää vain hetken. Pienenä luulin että minulla on mahdollisuudet mihin vain haluan ja saan mitä haluan mutta eihän se pidä paikkaansa. Ihmiset on ilkeitä hyväksikäyttäjiä ja suosivat kavereitaan. Olen niin kyllästynyt nyt kaikkeen. Toivottavasti tämä menisi ohi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvitse olla toisenlainen, joten yritä kohottaa suorin selin nyt vain tuota omanarvontuntoasi. Jotkut ihmiset pitävät juuri tuollaisista kuin sinä ja haluavat ystävikseen juuri tuollaisia kuin sinä (ja silloin se on aitoa), eivätkä suinkaan jotain suosittuja seurapiiri-ihmisiä tai ihmissuhteita pelkkien hyötyjen vuoksi viritteleviä verkostoitujia (en tosin pitäisi verkostoitumista työasioiden puitteissa sikäli pahana, mutta yksityiselämässä jos se on se lähtökohta, niin ei kiitos.). "Yleinen mielipide" on kuule tasan niiden joidenkin äänekkäiden, eikä todellakaan kaikkien ihmisten. Sä sitä paitsi vaikutat olevan ihan sosiaalinenkin omalla tavallasi, joten älä osta sitä typerää harhaa, missä sitä sanaa käytetään aivan väärissä yhteyksissä ja aivan väärin! Moni muka oikein sosiaalinen on tavoiltaan oikeasti tosi epäsosiaalinen. Minusta sinä olet sosiaalinen, siis sinähän haluat sitä mitä ihmissuhteet parhaimmillaan ovat, mutta tosi monelle ne tuhat tuttua ja verkoston hyödyt on se "ystävyys" ja keinolla millä hyvällä hankitut "asemat" siinä. Äh, älä muutukaan liikaa ainakaan, koska sitten sua ei voi joku oikeaa ystävää etsivä enää löytää kaikkien muovisten tyyppien seasta. Ja siitä, kun sanoit että monet on niin onnellisia ja iloisia... ehkä joo monet tosiaan onkin, mistäs sitä tietäisi, mutta monet eivät - sen hymynsä takana.
Tuosta tunteesta on vaikeata päästä eroon, tarvitset varmaan edelleen sitä jutteluapua. Et kuitenkaan tule sosiaalisemmaksi ja onnellisemmaksi kuin yrittämällä mukaan itse, muut eivät voi muokkautua sinun mielesi mukaiseksi.