Entä jos en vie lastani koskaan leikkipuistoon?

Ei lapselta jää mitään puuttumaan. Ainakaan meidän omilta.

Minä en omiani vienyt kuin muutaman kerran, hyvin löytyi tekemistä ilman keinuja ja liukumäkiäkin.

Mä olen syntynyt maalla, joten ei siellä mitään leikkipuistoja ollut. Aika pienestä asti sain seikkailla yksin ulkona, kiipeilin puissa, kiviraunioilla ja rakensin majoja metsään.

Aloimme käydä puistossa aktiivisesti vasta kun esikoinen oli 3v ja kuopus 1v. Esikoinen tarvitsee aktiviteettia ja leikkipuisto on kätevästi aidattu, joten kuopuskin pysyy turvassa. Välillä olemme omalla pihalla ja välillä käymme puistoissa, käymme myös muissa kuin lähipuisto, että lapset saa vaihtelua. Ja tietysti kerhot ja asukaspuistot ovat myös kivoja.

Äiti 34v.

ehkä jotain fyysiseen kehitykseen liittyviä juttuja, ja ehkä myös jotain lapsiryhmässä toimimiseen liittyviä juttuja voi jäädä kokematta. Mutta toki nuo asiat varmaan oppii ja kokee muuallakin kuin puistossa,ja ihan varmasti jossain vaiheessa elämäänsä joka tapauksessa. Itse kävin puistossa, koska lapsi selvästi kaipasi toimintaa ja puisto oli helpoin paikka sitä hänelle järjestää. Oli siis itselle helpompaa kuin esim. kotona sisällä oleminen.

Mä en muistaakseni lapsena käynyt koskaan leikkipuistossa. Vähän isompana sitten kävin kavereiden kanssa, mutta tällöin olin jo siis ala-asteella ja jotain 10v. Pienenä leikimme omassa pihassa tai naapureiden pihoilla. En koe jääneeni mistään paitsi. Ihan löytyi keinu ja hiekkalaatikko omalta pihalta, miksi olisi pitänyt lähteä puistoon. Tietty eri jos ja kun ei ole sitä omaa pihaa, mutta jos on niin mitä siellä puistossa oikein tekee.

Mutta ajattele jos mummo/kummi jne sitten vie niin lapsihan hehkuttaa sitä mielettömästi. Jos pieni lapsi pääsee ekan kerran kunnon leikkipuistoon sehän on ihan paratiisi sille. 

Vinkkinä, leikkipuistoissa on penkkejä joissa voi istua ja vaikka lukea/pelata/twiitata jne

Pitääkö lapsesi siis LAPSESI leikkipuistosta? Oletko jo käynyt siellä hänen kanssaan? Jos et, niin voit vaikka muutaman kerran käydä ja katsoa josko LAPSESI tykkäisi. Kuulostaa vähän siltä, että SINÄ et pidä leikkipuistoista.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 15:51"]

Mä en muistaakseni lapsena käynyt koskaan leikkipuistossa. Vähän isompana sitten kävin kavereiden kanssa, mutta tällöin olin jo siis ala-asteella ja jotain 10v. Pienenä leikimme omassa pihassa tai naapureiden pihoilla. En koe jääneeni mistään paitsi. Ihan löytyi keinu ja hiekkalaatikko omalta pihalta, miksi olisi pitänyt lähteä puistoon. Tietty eri jos ja kun ei ole sitä omaa pihaa, mutta jos on niin mitä siellä puistossa oikein tekee.

[/quote]

Nykyisin leikkipuistoissa vähän muuta kuin keinu ja hiekkalaatikko:). Sosiaalinen tapahtuma minun mielestä se tärkein ja myös motorinen toiminta kehittyy. Esim Lappsetilla hienoja välineitä leikkipuistoissa.

Kyllä meijän miinalle ja mikolle riittää oman pihan puut ja risuaita. Eli älä vie mihinkään hemmetin keinotekoisiin puistoihin, holopeista puhumattakaan. Käpylehmät kunniaan ja tietsikkapelit ne vasta jottain on.

No, riippuu vähän että minkä ikäinen lapsesi on, ja onko päivät hoidossa tms. Mutta kotihoidetulle lapselle leikkipuistot ovat, varsinkin kesäisin, hyvä paikka saada edes naamatuttuja lähiseudun lapsista - niistä joiden kanssa hän sitten aloitta hoidon ja kerhot tms. Lapsellekin on paljon helpompaa sopeutua ryhmään, kun tietää sieltä valmiiksi edes joitakin lapsia, ja tietää miten esimerkiksi pyydetään leikkiin, ja miten ryhmäleikki toimii.

Monella lapsella on myös luontainen tarve kiipeillä, ja itse en ole oikein löytänyt yhtä luontevaa ja turvallista paikkaa kiipeilylle kuin leikkipuisto. Rakennetulla alueella puita ja istutuksia ei saa turmella kiipeilemällä, ja parempi että lapsi saa luvallisesti kiipeillä telineissä ja tipahtaa niistä tasaiselle ja pehmeälle alustalle.

Pysy kotona. Askartele lapsesi kanssa, rakenna temppurata olkkariin ja käytä ulkosalla muutama minuutti.

Ei leikkipuistoon ole pakko mennä, jos ei huvita. Yleensähän siellä on ohjattua toimintaa vain aamupäivällä, mutta me käydään siellä useimmiten vasta myöhemmin illalla tai milloin sattuu sopimaan päiväohjelmaan. En minä tiedä, onko se niin kovin sosiaalista sen enempää lapsille kuin aikuisillekaan. Suurin osa lapsista niin kuin vanhemmistakin kyräilee tuntemattomia. Ainakin minun silmääni vaikuttaa siltä, että useimmiten sisarukset tai äitikavereiden lapset leikkivät keskenään ja äidit valvovat haukkana vieressä. Hauskinta siellä on varmaan silloin, jos on omasta takaa jo äitikaveri mukana. Joskus minua on surettanut, kun olen katsonut sivusta, miten jonkun kaverin lapsi on esimerkiksi kesäaikaan piknikillä lähtenyt vaeltelemaan vähän kauemmaksi porukasta ja yrittänyt tehdä tuttavuutta toisen porukan lasten kanssa, niin toiset lapset ovat vain mulkoilleet kulmiensa alta, että mitä sinä haluat. Sitä lapset, mitä aikuiset perässä. Ei tavalliset suomalaiset aikuiset lähde puistoihin norkoilemaan siinä toivossa, että löytyisi kavereita, niin miten sen taidon opettaisi lapsille? Ainakin Helsingissä ihmiset muuttavat alueelta toiselle ja kuka vaan voi käydä missä vaan leikkipuistossa. Ei siellä leikkipuistossa mitään tiiviitä kontakteja saa kehenkään, ellei yksittäiset ihmiset käy samassa leikkipuistossa joka päivä samaan aikaan. Samoja ihmisiä ei näe välttämättä toista kertaa. Jos haluaa oikeita kavereita, niin sellaisia on etsittävä jostain muusta harrastuspiiristä. Mutta on nuo leikkipuistot ihan jees, jos asennoituu niin, että se on vähän kuin yleinen olohuone, jossa voi käydä pistäytymässä ja leikkiä omassa rauhassa miten haluaa. Joskus satunnaisesti joku ventovieras saattaa sanoa "moi" ja hymyillä ohimennessä, mutta siinä se oikeastaan onkin...

WOW, tuota noin, miksi lapsella pitäisi olla hauskaa? Miksi sen pitäisi saada tehdä jotain kivaa toisten lasten knassa? Miksi sen pitäisi oppia uusia asioita? 

Miksi kokeilla tasapainoa? Miksi saada keinua keinussa? Miksi kiivetä telineessä? Miksi juosta? Miksi yleensä tehdä mitään uutta ja jännää?

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 15:51"]

Mä en muistaakseni lapsena käynyt koskaan leikkipuistossa. Vähän isompana sitten kävin kavereiden kanssa, mutta tällöin olin jo siis ala-asteella ja jotain 10v. Pienenä leikimme omassa pihassa tai naapureiden pihoilla. En koe jääneeni mistään paitsi. Ihan löytyi keinu ja hiekkalaatikko omalta pihalta, miksi olisi pitänyt lähteä puistoon. Tietty eri jos ja kun ei ole sitä omaa pihaa, mutta jos on niin mitä siellä puistossa oikein tekee.

[/quote]

Nykyisin leikkipuistoissa vähän muuta kuin keinu ja hiekkalaatikko:). Sosiaalinen tapahtuma minun mielestä se tärkein ja myös motorinen toiminta kehittyy. Esim Lappsetilla hienoja välineitä leikkipuistoissa.

[/quote]

Tjaa? Kävin viime vuonna säännöllisesti isossa helsinkiläisesä leikkipuistossa. Eipä siellä paljon sen erikoisempaa ollut kuin tuo hiekkalaatikko, keinut, pari liukumäkeä ja kiipeilytelinettä ja jotain muuta tavallista härpäkettä. Ohjattua toimintaa en nähnyt siellä koskaan, koska emme olleet puistossa aamupäivisin vaan aina keskipäivän jälkeen. ihan samanlaista siis kuin silloin kun itse olin lapsi eli 90-luvulla.

Mä olisin tullut hulluksi ilman leikkipuistoa. Lapset viihtyivät säällä kuin säällä, itse sain hyviä, ihania ystäviä. Lapset on nyt niin isoja, oikein harmittaa ettei ole "asiaa" puistoon:)

Tuskinpa mitään, jos näkee muutenkin muita suunnilleen ikäisiään lapsia suht usein, eli leikkikavereita on ja pääsee harjoittelemaan sosiaalisia tilanteita muiden lasten kanssa. Motoriikka kehittyy myös esim. metsässä könyämällä, tai kotona huonekaluissa kiipeilemällä.

Eiköhän Suomessa asu aika paljon lapsia niin landella, ettei siellä ole leikkipuistoa lähimaillakaan ja jotka näinollen eivät siellä juurikaan käy ja ihan normaaleja ihmisiä noista tuntemistani ainakin on tullut.

No ei kai siinä paljosta vaille jää, mutta suosittelen. Hyvä keino purkaa energiaa, jotain sellaista mitä lapsi odottaa innolla, oppii uusia taitoja ja tulee liikkuneeksi paljon, saa uusia tuttavuuksia kuin myös äitikin siinä sivussa. Itse kammosin leikkipuistoon menoa, mutta jossain vaiheessa huomasin, että me käymme siellä päivittäin :)

No ei sun sitä tartte viedä jos esim lapsen isä vie.

Minä kävin lasten kanssa usein leikkipuistossa, kun varsinkin esikoinen oli liukumäkifani. Nyt isompana rakastaa laskettelua...mutta sosiaalinen tapahtuma?  Aika usein olimme puistossa ainoat tai sitten siellä oli pari perhettä. Sitten jos oli joku päiväkotiryhmä, lapset eivät halunneet olla, kun siellä oli liikaa meteliä. 

Motorisia taitoja voi kehittää kyllä muuallakin, ilman valmiiksi tehtyjä välineitä. Me kiipeilimme puissa - mikä on nykyään kai kauhistus. Nykyajan vanhemmat varmaan soittaisivat lastensuojeluun, kun meillä sukulaislapsiporukka hyppeli mummolassa vajan katolta lumeen...Kyllä se mummu osasi katsoa, milloin se on turvallista.