Mä niin pelkään että en löydä miestä itselleni enää!

Älä ajattele noin, se vain lisää uskoasi tuohon kuvitelmaan.

Ota asenne, että et tarvitse miestä mihinkään, nii saatat yllättyä positiivisesti, kun joku sitte joskus tahtookin sun elämään... :)

Itellä ei ole äijää, eikä tartte tullakkaan OIKEASTI!

Elämä on ihanaa, kun sen voi suunnitella, käsikirjoittaa ja ohjata ihan itse, siitä tulee SINUN ELÄMÄSI!! :D

Hei ihanaa, kiitos , oikeesti! Just tota mä tarvitsinkin!  <3

Iholla-Johanna voi antaa sulle vertaistukea.

Miltä kanavalta toi iholla jutska tulee? näkeekö netistä vanhempia jaksoja. Mä varmaankin tarvitsen vertaistukea ja paljon..

Pelkäsin aikani, kun erosin +30-vuotiaana pitkästä liitosta. Sitten vaan jotakin NAPS mun aivoissa, ja tajusin, että sen enempää kuin mun ei tarvitse "kelvata" kellekään, ei kenenkään tarvitse kelvata mulle. Minä tein omasta elämästäni onnellisen, löysin vaikka väkisin ne yksin elämisen edut ja otin siitä ajasta kaiken irti. Tapailin kyllä miehiä, mutta en tyytynyt kehenkään (eikä sillä, että mitään ihmeitä olisin vaatinut - vain sitä yhtä oikeaa...), päätin, että pysyttelen vapaana mieluummin kuin ajaudun huonoon suhteeseen jo siksikin, että sitten KUN se oikea tyyppi osuu kohdalle, niin olen available. =) Ehkä tuo epätoivon puute, joka minusta varmaan näkyi, oli yksi tekijä, että ottajia olisi ollutkin. Sitten vaan yksi ilta tapasin sen ihmisen, josta en halunnut päästää irti, eikä hän minusta, ja siinä me oltiin - kaksi vapaata eläjää, valmiina syöksymään suhteeseen yhdessä. =) Siinä ollaan edelleen, naimisissa, tasapainoisessa ja hyvässä suhteessa.

Eli älä luovuta, mutta älä myöskään "odota liikoja". Anna sen tapahtua, mikä on tapahtuakseen. Muista, että vain sinä teet itsesi onnelliseksi, ole onnellinen ja anna sen näkyä, niin sitä kiinnostavammaksi muutut. Hemmetinmoisia kliseitä, mutta totta kuitenkin.

Ja bonuksena se, että jos et sitten löydäkään sitä miestä, niin ainakin olet elänyt elämäsi onnellisena! =) Tsemppiä matkaan, sinä olet arvokas omana itsenäsi.

Mä olen jo sopeutunut siihen etten löydä ketään miestä. Olen jo 38-vuotias, enkä ole koskaan edes seurustellut niin vakavasti, että olisi yhdessä asuttu. 3 pidempää seurustelua on kyllä muuten takana, mutta viimeisestäkin jo 10 vuotta aikaa. 

Nyt on jo niin olult kauan, etten enää viitsi etsiäkään ketään. En välitä käydä ravintoloissa enkä missään, vaan olen vanhemmiten tullut kotona viihtyväksi ihmiseksi. Ja kun ei ne miehet tule kotoa hakemaan, niin näin sitten on että yksin olen. Onneksi tämä 10 vuoden selibaatti on tehnyt sen ettei enää oikein muista mitä se seksi edes oli, joten sitäkään ei aktiivisesti kaipaa. Olen aika varma, etten tule loppuelämässäni saamaan seksiä, mutta minulle ajatus on ihan ok. Samoin kuin yksin eläminen loppuiän muutenkin.

Mä olen jo sopeutunut siihen etten löydä ketään miestä. Olen jo 38-vuotias, enkä ole koskaan edes seurustellut niin vakavasti, että olisi yhdessä asuttu. 3 pidempää seurustelua on kyllä muuten takana, mutta viimeisestäkin jo 10 vuotta aikaa. 

Nyt on jo niin olult kauan, etten enää viitsi etsiäkään ketään. En välitä käydä ravintoloissa enkä missään, vaan olen vanhemmiten tullut kotona viihtyväksi ihmiseksi. Ja kun ei ne miehet tule kotoa hakemaan, niin näin sitten on että yksin olen. Onneksi tämä 10 vuoden selibaatti on tehnyt sen ettei enää oikein muista mitä se seksi edes oli, joten sitäkään ei aktiivisesti kaipaa. Olen aika varma, etten tule loppuelämässäni saamaan seksiä, mutta minulle ajatus on ihan ok. Samoin kuin yksin eläminen loppuiän muutenkin.

Elämäsi valuu kyllä hukkaan, jos vaan mietit ja vatvot tuota miesasiaa. Ei se mies sun elämääsi tee vaat olet elämästäsi vastuussa ihan itse.

Tee elämästäsi parasta mahdollista sinulle nyt niistä lähtökohdista, jotka sinulla on. Jos koko elämäsi elät vain miehenkipeänä, et ole koskaan tyytyväinen - et ehkä sittenkään, vaikka joku mies löytyisi. Mieti, mitä haluaisit tehdä, mikä tekisi sinut iloiseksi ja onnelliseksi - ja tee se! Positiivinen ihminen herättää miehissäkin enemmän mielenkiintoa kuin haku päällä oleva epätoivoinen nainen.

Kannattaa myös vähän laskea sitä rimaa. Hyviä miehiä on vapaana vaikka kuinka, mutta ne ei ole ehkä niitä rikkaampia, parhaimman näköisiä, tms.

Minulla esimerkiksi on yksi ystävä, mies, yli 40v., ei koskaan seurustellut. Itse sanoo syyksi sen, ettei ole tarpeeksi rohkea lähestymään naisia, koska ei kestä pakkeja - ja sitten tietysti se, että kun naisille ei mikään kelpaa.

Itse näkisin näin, että hänelle ei kelpaa. Pitää olla tietty koulutustaso naisella, tietty tulotaso, ei saa olla vielä lapsia, pitää olla tietyn näköinen ja mittainen. Ja itse lisäisin, että pitää jaksaa hänen epävarmuuttaan, tukea koko ajan, kun hän epäilee itseään ja olla aika sinnikäs nainen ja haluta juuri hänet, koska hän menee helposti karkuun. Miehellä on hyvä ammatti ja tulotaso, varallisuuttakin. On kiltti, ei juo, viihtyy kotona, tykkää rakentaa ja rempata, tykkää lapsista. Mutta naisia taas karkottaa se, että hän on lyhyt, rakenteeltaan hintelä, kaljuuntuva ja hänellä on vanhanpojan piintyneet asenteet ja tavat.

Mutta jos nuo negatiiviset puolet on valmis hyväksymään, niin hänestä saisi kyllä joku hyvän, uskollisen ja ahkeran miehen. Itsekin voisin harkita, jos en olisi jo naimisissa.

Eli kannattaa tsekata nekin miehet, jotka ei ehkä ihan ole sitä unelmamieskastia. Joo, ja ei oma miehenikään ole, ei todellakaan. Mutta ihmiset pitää ottaa vikoineen, täydellisiä ei ole.