Mä en jaksa enää tätä elämää

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 11:36"]

Ja mulla ei ole ystäviä, en kai muuten tänne kirjoittaisi, vain jotain tuttuja joille sanotaan kaupassa heit ja joskus, tosi harvoin jotain kuulumisiakin vaihdetaan, mutta ei todellakaan mitään syvällisiä.

Ja sinulle joka vähättelit tilannettani, tulisit vuodeksi mun elämään, niin pitäisit sen jälkeen suusi kiinni!

ap

[/quote]

Ootko koskaan pyytänyt näitä tuttuja vaikka kahville jonnekin? Jos haluat ystäviä, sun pitää jotenkin osoittaa se että haluat ystävän. Tee aloite asian suhteen.

Sä et pystyis elämään päivääkään sen blogin kirjoittajan elämää. Luepas rockstarronan.com. Ainiin joo, mut se tarkoittais että sun pitäis oikeasti tehdä jotain ja lukea sitä, niin et varmaan tee niin joten antaa olla.

Ota yhteyttä seurakunnan diakoniin. Sieltä ovat monet saaneet konkreettista apua ja tukea (rahaa, laskut maksettu, on saatu toimintaohjeita ja yhteystietoja, kuuntelua),

Suunnittelin itse samanlaisia asioita muutama vuosi sitten, mutta selvisin pahimmasta ja nyt elämä tuntuu taas paremmalta. Jaksamista!

Hei mäkin olen työtön, ollut jo 10 vuotta ja akateeminen koulutuskin on. Ei vaan natsaa. Oman alani töitä tulee harvoin auki ja kun haen muita töitä tulee aina vastaan kysymys:  "Miten noin koulutettu hakee tällaisiin tehtäviin? Lähdet varmasti heti pois, kun saat oman alasi töitä!" Ja osaan/haluan kyllä varmasti tehdä muitakin hommia, IT-taidot on hanskassa, neljä kieltä menee sujuvasti ja tutkintoni yleissivistävä. Lisäksi opin helposti uusiakin juttuja.

Ymmärrän sinua, että alkaa masentaa. Itsekin häpeän tilannettani ja välttelen tapaamasta  ystäviä. Tuntuu että ensimmäinen puheenaihe on aina puolituttujenkin kanssa se, mitä tekee työkseen.

Harmittaa, että työttömät kuvataan aina julkisuudessa rapajuoppoina tai muuten pahasti syrjäytyneinä, vaikka itse pyrin ylläpitämään osaamistani erilaisilla opinnoilla ja harrastamalla. En edes saa työttömyystukea, joten en rasita yhteiskuntaa loisimalla (mistä työtöntä aina syytetään), mutta onneksi on perintö takana.

Nyt mieli maasta ja toimimaan! Eiköhän tämä yleinen taloustilanne kohene ja ihmeitäkin tapahtuu! Lapsesi ovat varmaankin teinejä ja kapinoivat? He tietävät, mikä iskee sydämeesi pahiten - älä välitä! Sano rehellisesti, mikä on tilanne ja laita heidät jakamaan mainoksia, että oppivat itsekin tienaamaan.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2013 klo 11:39"]

Oletko hyvä puhumaan? Nykyään voi tehdä telemarkkinointia ja haastatteluja kotoa käsin eli etätyönä. Itse tein esim. kyselytutkimuksia eli haastatteluja (lähettävät kännykkäliittymän kotiin, ohjeet ja soitettavan materiaalin sähköisesti). Ei mikään hirveän iso palkka, mutta parempi varmasti kuin työttömyyskorvaus (tuntipalkka oli keskimäärin 10-12€).

[/quote]

Voin laittaa sulle sähköpostiin (tekase vaikka semmonen anonyymi s.posti) firman nettisivut ja yhteystiedot. Todennäköisesti tarvitsevat jatkuvasti uusia haastattelijoita varsinkin kun nyt kesälomat on tulossa. Tuo on siinä mielessä hyvä työ, että ei tartte myydä mitään.

Oisipa mulla 15:n kaltainen ystävä, ajattelen täällä silmät aivan märkänä, mutta kun ei ole.

Jokaisella on ne omat murheensa, ei ne vertailemalla parane tai muutu muuksi, Tuskin nro 16 jaksaisi olla vuodesta toiseen toiveikas töiden suhteen ja jaksaisi olla lapsille iloinen, jos ei saisi töitä, vaan silloin valitaan, kun sattuu olemaan joku kesälomakausi ja ainoa hakija viikon sijaisuuteen. Jokainen meistä haluaisi kelvata, mutta minä en ole kelvannut tämä juuri tekee tosi kipeää.

Ja sitten voisin miettiä sitä miksi en ole kelvannut, olen ihan tavallinen suomalainen nainen, tasapainoinen ja iloinen enimmäkseen, mutta asun pienellä paikkakunnalla joka on kuuluisa kateellisista, pahansuovista ihmisistä, sen lisäksi töihin valitaan vain sellaisia joilla on tuttuja tai ystäviä kyseisellä työpaikalla, ei minun kaltaisia muualta muuttaneita.

ap

22 mä tekaisen sen sähkärin, niin voit lähettää sen firman tiedot, olen ollut joskus puhetöissä, joten puhua osaan kyll....Odota hetkinen

ap

sirpale611@gmail.com

ap

työ on kuitenkin vain yksi osa elämää, tärkeä toki, mutta ei välttämätön -  moni elää hyvää elämää, vaikka ei syystä tai toisesta ole työelämässä. Mutta jos on masentunut, ajatukset usein ovat niin negatiivisia, ettei oikein kunnolla näe kaikkea realistisesti ja oikein. Ja esim. tuntuu siltä, että jos saisi töitä, niin kaikki asiat korjaantuisi ja olisi onnellinen, mutta töitä ei saa, koska on niin masentuntu ja negatiivinen. Tämä on itseään ruokkiva kierre, ja siitä on kauhean vaikeaa päästä pois.

Mutta yritä silti! Varaa aika terveyskeskuspyskologille, joskus jo muutama keskustelu ulkopuolisen (ammatti-ihmisen) kanssa auttaa. Itsellä riitti neljä kertaa neuvontapsykologilla, jotenkin vain omituiset ajatuskulkuni muuttuivat, joku terapeutin sanoma asia sai minut näkemään asiat ihan eri kannalta. Sain myös masennuslääkityksen, eikä se todellakaan ole kallista, viimeksi ostamani 3 kk:n kuuri maksoi n. 5 euroa, sen verran luulisi sinultakin omaan hyvinvointiin liikenevän.

Ja kun pääset eroon masennuksestasi, niin se työkin ehkä löytyy. Ja jos ei löydy, niin ehkä maailma silti näyttäisi sinusta paremmalta kuin nyt.

Tiedän miten vaikealta asiat joskus näyttävät, mutta jos onnistuu pääsemään masennuksesta pois, ihan ihmettelee miten asiat niin synkiltä näyttikin, vaikka oikeastaan mikään muu ei edes olisi muuttunut kuin oma mieli. Ja se oma mieli onkin ihan tärkein!

Jaksamista ja tsemppiä!

Ja vielä sellanen tuli mieleen, että niiltä pikkupaikkakunnilta kannattaa lähteä pois.

Sekin tekee hyvää, ihan uudet tuulet ja töitäkin löytyy paremmin. Lapset kyllä sopeutuu.

Tosi tosi hyvä pointti 27!!!

Mun mies ja lapset ovat juurtuneet tänne, pitäisi lähteä yksin, jos lähtisin ja minne lähtisin? Jonnekin kerrostalolähiöön? Siellähän mä vasta yksin olisinkin, Kyll mä kuule kuolisin sinne, olisi ihan sama tilanne. Nyt jos näen syytä elää, on sentään metsä tuossa lähellä jonne mennä.

ap