Maailman onnellisin kansa ei uskalla perustaa perheitä

onneksi maahan.mmuutto tuo apua tähän. 

Itsevteen kaikkeni neuvoakseni nuoria miehiä pysymään lapsettomina. Meinaan sen jälkeen on peruuttamattomasti vain taloudellisen ja ajallisen mahdollistajan roolissa.

Kiukuttaa edes ajatus kuinka paljon aikaa ja rahaa pistänyt muiden hyväksi. No ainakin työpanokseni menee tämän yhteiskunnan ulottimattomiin ja pian verotulotkin (44%) kun saan junailtua muuttoni työnantajan kotimaahan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä onnellisuus ja missä? Kyllä perheet perustetaan, mutta tulot on kelatuet. Asutaan kunnan vuokralähiössä, ajetaan 1000e autolla joka on ostettu osamaksulla. Voi olla ilmainenkin auto. Sitä korjataan bilteman osilla. Lapset oppii varhain että 500e kuussa on enin määrä rahaa mitä ikinä tulet näkemään. Ja niin menee heidänkin elämä kuten vanhempiensa.

Historiasta on opittu. Ennen sotia avioliitto oli normi, ei ehkäisyä, oli lukuisat lapset, köyhyyttä.  Sitten se helpotus,  ettei lapsia tullut ylivoimaisen paljon, ja ensimmäiset feministiäidit opettivat historian opettamina tyttärilleen prioriteetteja, koulutus ja itsenäisyys ensin, pitää varautua siihenkin ettei kaikista miehistä ole kanssaeläjiksi.  Näin säilyy onnellisuus.  Niinpä pitää olla erikseen motiivi tehdä lapsia ja pitää perhettä.  Ja kuinkas heille kävikään?

Onnellisin kansa my arse, Suomi on eurostoliiton viimeinen DDR pesäke missä toisiaan kyttäävät ihmiset elää periaatteella ei minulle lisää vaan muilta pois.

Omalla kohdalla onnellisuuden kokonaismäärä on lisääntynyt selvästi äidiksi tulemisen jälkeen. Tiedän, mitä on pitkäkestoinen masennus ja näköalattomuus nuoruusiässä ja lapsettomana nuorena aikuisena - niin ikään tiedän, mitä on olla tyytyväinen, onnellinen ja itseään toteuttava lapseton ihminen. Joka tapauksessa väitän, että tämänhetkinen elämänvaihe kahden lapsen äitinä on ollut kaikkein paras elämässäni. Kaiken lisäksi itsekin olin 30-vuotiaaksi asti siinä uskossa, että en ikinä halua lapsia.

Eli palstan ainaisella kehäpäätelmälogiikalla onnellisuus tietenkin johtuu just siitä lapsettomuudesta. Tässä haluamasi vastaus, ap.

T: onnellinen vela

Miehet eivät osallistu lastenhoitoon, joten lapsia ei tule- Eivät osallistu myöskään kodinhoitoon tai metatyöhön, että turha vi nkua. Tärkeimpänä eivät elätä lastaan.

Miten Suomi muka voi olla onnellisin maa?

Kun ajattelee kaikkea sitä paskaa, mitä täällä tapahtuu koko ajan.

Koulu- ja työpaikkakiusaaminen helvetillistä jne.

Mitä niissä ns. onnettomissa maissa oikein tapahtuu?

Eipä haittaisi jos muuallakin  löydettäisiin tämä tapa olla onnellinen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo noilla mittareilla onkin ihan oikeassa. Ongelma onkin mädät kultturiarvot jotka kannustaa avioeroihin. Siksi ei pariuduta,

Minä en vain halua pariutua. Suurinta osaa ihmiskuntaan ei ole luotu näihin kahden välisiin suljettuihin parisuhteisiin. Nyt ihmisellä on vapaus valita, mutta siitä ei ole hittojakaan aikaakun piti mennä naimisiin, jos halusi pois sieltä lapsuuden kodin ikeen alta ja niitä lapsi vaan tuli.

Tämä. Ei niitä lapsia ennenvanhaan sen enempää haluttu. Mutta niitä vaan tuli, jos seksiä halusi harrastaa. Toki silloinkin oli sellaisia ihmisiä, jotka päättivät etteivät lapsia halua ja joutuivat hillitsemään himonsa sen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Itsevteen kaikkeni neuvoakseni nuoria miehiä pysymään lapsettomina. Meinaan sen jälkeen on peruuttamattomasti vain taloudellisen ja ajallisen mahdollistajan roolissa.

Kiukuttaa edes ajatus kuinka paljon aikaa ja rahaa pistänyt muiden hyväksi. No ainakin työpanokseni menee tämän yhteiskunnan ulottimattomiin ja pian verotulotkin (44%) kun saan junailtua muuttoni työnantajan kotimaahan.

Voimaantunutta miestä ihan kiukuttaa kuinka paljon oma sperma syö kasvaessaan :D

No mutta justhan tuossa kerrottiin, että syntyvyys on vihdoin lähtenyt kasvuun. Sehän on positiivinen uutinen. Aikansa aina kutakin, muodit menee ja tulee. 

Sosiologian näkökulmasta on kiinnostavaa tietää, miten "suuret lapsettomat ikäluokat" kokevat elämänsä sen loppuvaiheessa. Ajattelevatko, että oma valinta oli väärä? Myöntävätkö sitä?

Kommentistani tuskin pidetään, kun väitän, että ihmisen elämänkaareen ja lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu jälkeläisten hankkiminen. Monelta jää - vieläpä omasta tahdosta - elämän oleellisimmat, isoimmat ja tärkeimmät kokemukset kokematta. 

Mua pelottaa jatkuvat uhkailut julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan leikkauksesta. Toki en hankkisi lapsia, jos en olisi hyväpalkkaisessa työssä, mutta mitä tahansa voi tapahtua. Eikä se hyväpalkkainenkaan pysty hyvää terveydenhuoltoa ja koulua lapsille rahoittamaan. Yliopistomaksutkin ovat olleet pöydällä, se on jo niin vaarallista puhetta että oikeasti hirvittää.

Biologia ja evoluutio antavat ihmisellekin kaksi "tarkoitusta": lisääntyminen ja elossa pysyminen.

Tietenkään oikeasti elämällä ei ole mitään sen kummempaa tarkoitusta, mutta biologit ovat nuo kaksi em. asiaa kuitenkin sellaisiksi määritelleet.

Vierailija kirjoitti:

Sosiologian näkökulmasta on kiinnostavaa tietää, miten "suuret lapsettomat ikäluokat" kokevat elämänsä sen loppuvaiheessa. Ajattelevatko, että oma valinta oli väärä? Myöntävätkö sitä?

Kommentistani tuskin pidetään, kun väitän, että ihmisen elämänkaareen ja lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu jälkeläisten hankkiminen. Monelta jää - vieläpä omasta tahdosta - elämän oleellisimmat, isoimmat ja tärkeimmät kokemukset kokematta. 

No ainakin omat vanhemmat on selkeästi hommanneet meidät lapset vain koska niin kuuluu tehdä, ja olisi ollut palvelus minulle kun olisivat jättäneet minut tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää se, että lapsettomuuteen pitää kaivamalla löytää jokin syvällisempi selitys. Minä en vain halua lapsia, ja sen pitäisi riittää.

Samaa mieltä. En halua lapsia ja olisin joka tapauksessa maailman huonoin isä. Lapsi tarvitsee hyvät vanhemmat ja sitä minä en olisi. Enkä näe itseäni ihmisenä, joka todella olisi naisen kanssa 18v kimpassa. Ja kun todella tiedän etten kykene sellaiseen, niin maksaisin elareita lapsesta, joka ei kiinnosta muutenkaan yhtään. Tällaiselle ihmiselle ei jälkikasvua edes tarvitse tulla. Siitä kärsii kaikki vaan. Minulla ei ole omaa isäsuhdetta lainkaan enkä osaisi edes itse olla isänä ja en usko että kasvaisin siihen rooliin, kun tekee mieli tehdä muita asioita ja kyllästyn kaikkeen suht nopeasti.

Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon vielä joku päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsevteen kaikkeni neuvoakseni nuoria miehiä pysymään lapsettomina. Meinaan sen jälkeen on peruuttamattomasti vain taloudellisen ja ajallisen mahdollistajan roolissa.

Kiukuttaa edes ajatus kuinka paljon aikaa ja rahaa pistänyt muiden hyväksi. No ainakin työpanokseni menee tämän yhteiskunnan ulottimattomiin ja pian verotulotkin (44%) kun saan junailtua muuttoni työnantajan kotimaahan.

Voimaantunutta miestä ihan kiukuttaa kuinka paljon oma sperma syö kasvaessaan :D

Diili oli alkujaan "ei jälkikasvua" mutta nainen teki ihan ikioman peliliikkeen muutama kk ennen kuin täytin 30v ja sitä myötä steri onnistunut.

Kuinkas noin niinku minun tahtoani kunnioitettiin?

Vierailija kirjoitti:

Miten Suomi muka voi olla onnellisin maa?

Kun ajattelee kaikkea sitä paskaa, mitä täällä tapahtuu koko ajan.

Koulu- ja työpaikkakiusaaminen helvetillistä jne.

Mitä niissä ns. onnettomissa maissa oikein tapahtuu?

Ei kannata olla täossä missään missä on suojatyöpaikkoja jos ei tykkää kiusaamisesta.

Sinne taitaa sitten jäädä ansaan jos ei pääse heti milloin tahansa pois ja toiselle tyäpaikalle. Onko se edellinen eli nykyinen työpaikka rasite kun hakee muuta? ;) -Ai siellä ollu, no ei sitten haluta..