Ex-uskovainen nainen vastailee. Kysy!
Kommentit (10)
Elämänkatsomukseni vain muuttui. En ole enää ajatuksiltani enkä identiteetiltäni uskovainen.
ap
Moni uskovainen ns. "hullaantuu" uskoonsa. Kävikö sinulle niin?
Olen ollut hullaantunutkin. Uskossani oli erilaisia vaiheita. Tipuin sitten aika korkealta.
ap
Uskotko nyt, että kuoleman jälkeistä elämää ei ole?
Millaisessa uskossa olit? Miten se ilmeni elämässäsi? Ja miten sen puute ilmenee? Oletko surullinen nyt vai helpottunut vai molempia?
Kuoleman jälkeinen elämä voi olla tai sitten ei. Minulla ei ole siitä asiasta vakaata uskoa eikä varsinkaan tietoa. :)
ap
Olin herätyskristillisessä uskossa, eli uskoin että pelastuakseen ihmisen täytyy ottaa Jeesus vastaan henkilökohtaisena vapahtajanaan. Usko ilmeni mm. useita vuosia kestäneenä sisäisenä rauhana ja niin, että noudatin raamattua mahdollisimman tarkkaan, uskoin raamatun olevan Jumalan sanaa jne. Olin hyvin aktiivinen seurakunnassa ja osallistuin monenlaiseen. Luulin, että samaa kestäisi loppuikäni mutta toisin kävi.
Uskon puute on sitten tuota kaikkea käänteisesti. :) Tai no, on minulla sisäinen rauha nytkin mutta eri perusteella kuin ennen. Noudatan kyllä edelleen myös joitakin raamatun asioita, mutta en siksi että ajattelen Jumalan niin käskevän, vaan koska ne ovat hyviä moraalisia periaatteita.
Olen uskon loppumisesta sekä surullinen että helpottunut. Tällainen muutos on valtavan syvä, henkilökohtainen ja merkityksellinen.
ap
Oletko vielä kokenut muita elämän kriisejä uskosta luopumisen jälkeen? Eli onko sinulla tiedossa sitä, kuinka helposti tuo nykyinen rauhasi järkkyy vanhaan tilanteeseen verrattuna? Olitko uskonut kodin perintönä vai itse löytänyt uskosi vai löytänyt itse kodin perinnön?
Mitä tarkoitat kriisillä? Olen kokenut mm. oman vakavan sairastumiseni (ei kuolemanvakavan). Mitään totaalisen kauheaa (kuten perheenjäsenen kuolema) ei kuitenkaan ole tapahtunut. Olen myös pystynyt ilman uskoa käsittelemään paremmin joitakin menneisyyteen liittyviä traumoja. Usko jotenkin esti niiden käsittelemisen, koska Herrahan oli aina hyvä ja sen + rukouksen olisi pitänyt riittää viime kädessä vastaukseksi.
En siis ihan allekirjoita tuota, että nykyinen rauhani järkkyisi helpommin. Kuten sanoin, evääni kohdata elämän kiemuroita ovat nykyään paremmat kuin ennen. Ja vaikka rauha järkkyisikin, niin haittaako se? Vaikka sanoin että minulla on sisäinen rauha, niin ei se toki mikään jatkuva tasainen olotila ole. Ei ihmisellä tarvitse aina olla hyvä olo. Välillä saa kysellä ja olla hukassakin. Se on ollut minulle arvokas löytö.
Taustastani: en ole uskovaisesta kodista, vaan tulin itse uskoon kouluikäisenä.
ap
Miksi ex?