Vauva toiveissa - rahatilanne kuralla - MUITA?

Tämä on taas näitä. Yksinkertainen ratkaisu: muuttakaa paikkakuntaa. Mitä järkeä kitkutella jossain korpitaajamassa, jossa ei ikinä tule olemaan teille töitä? Muuttakaa työn perässä ja hankkikaa lapsi sitten kun kummallakin on työpaikka.

Vai että yksinkertainen? tällä alueella taloja joutuu pitämään myynnissä vuosikausia, hyvä jos sillonkaan menee kaupaksi. Ja EMME halua myydä taloamme, vasta vajaa vuosi tässä asuttu ja rempattu jo paljon omin kätösin. Koko sukuni on myös täällä. Emme halua muuttaa minnekkään muualle, joten se ei ole ratkaisu.

ap

Ja vaikka haluaisimmekin muuttaa, emme saisi mistään isommista kunnista tai lähialueilta meidän budjetillamme omakotitaloa. Niinkuin sanoin, tämä paikka missä asumme on todella pieni ja hinnatkin sen mukaiset.. kerrostaloasuminen ei tule enää kuuloonkaan.

Kyllähän moni pärjää opiskelijanakin, miksi ette sitten tekin?

Katso työkkärin sivuilta mitä töitä on lähiseudulla tarjolla. Jos jotain on useampi paikka, niin kouluttaudu sille alalle.

Kyllä täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, jos ei kunnon töitä ole.

Noh,

Sinä tulet saamaan äitiysrahan ja vanhempainrahan sekä lapsilisän joista yhteensä kertyy suurempi summa kuin  nyt saat. Sit vanhempainvapaalta aloitat hoitovapaan jolloin saat muutaman sata euroa. 

Joo, oikeassa olet. Et millään saa sellaista summaa jolla elättää kolmehenkinen perhe.

Voisitko tehdä perhepäivähoitajan töitä kotonasi ja samalla hoitaa omasi siinä sivussa?

Voisiko miehesi muuttaa työn perässä niin et elätte kaukosuhteessa muutaman vuoden jolloin hän pystyy elättämään sinut ja lapset niin ettei teidän tarvitse talosta luopua?

Vetäkää talous niin tiukalle kuin voitte ja katsokaa paljonko jää rahaa että onko mahdollisuuksia selvitä sillä rahalla. Laittakaa nuo säästetyt rahat "vauvatilille" niin on vähän edes säästöjä kun pikkuinen joskus mahdollisesti tulee kotiin. Ja kituuttaminen onnistuu jo helpommin :)

Mihin helvetin laskuihin. Ei ole mitään muita välttämätttömiä menoja kuni ruoka ja sitä ei saa laskulla. Ok, sähkölasku 10€ /kk

Välttämättömia menoja on jo sähkö, vesi, jätemaksut, kiinteistövero... 9 ei oo tainnu asuu koskaan omassa, etenkään pientalossa.

Ai mihin laskuihin? välttämättömistä tulee jo ihan kivoja summia, mm:
lämmitysöljy 250e/kk, sähkölasku n 40-50e/kk, vesimaksu n 40-50e/kk,
auto (joka pakko olla muuten ei pääse liikkumaan), vakuutusmaksut n 700e/vuosi, se sitten jaettuna 4 osaan.. ja jätemaksu 35e/kk, kiinteistövero on muistaakseni 150e/tältä vuodelta..

..siihen sitten kuukausittaiset kännykkälaskut, n 100e (molempien liittymät+lyhennetään kännykkälaskua), netti 30e, muuta en nyt muista..

Eikä ihan pelkällä näkkärillä ja vedellä viittisi elää, ruokaan menee väkisinkin 300e kuussa.

AP

Mummoni pikkuveli asuu korvessa, saa eläkettä näppiin 800 euroa kuussa ja kaventaa ruokalaskua osittaisella omavaraistaloudella. Sossuun ei mene vaikka maksettais. Hakee kaupasta pääasiassa maitoa, jauhoja, kahvia ja sokeria ja suolaa ja hiivaa. Muu ruoka tuotetaan itse, mm. munat ja kala katiskalla. Kaneja kasvattaa ja syö, eu ei kysele niistä..Teillähän on piha, hyödynnättekö sitä?

Mietin kyllä, että olisiko teidän järkevämpi asua keskustassa vuokralla ja saada asumistukea kuin maksaa talon kuluja..

Miksette lapsettomina käy töissä toisella paikkakunnalla? Lukemattomat ihmiset joutuvat tekemään niin, viikonloput vietetään yhdessä sitten mutta viikot erossa töiden takia. Mun mielestä elämää ei voi rakentaa niin, ettei töitä ole näkyvissäkään.

Joko kouluttaudutte ammattiin joka työllistää paikkakunnallanne tai muutatte. Voitte nähdä sukulaisia viikonloppuisin ja lomilla niin paljon kuin sielu sietää siltikin.

nro 13, voi kuule, luuletko ettei olla yritetty? ollaan haettu töitä molemmat Helsingistä, Turusta, Espoo, Vantaa... ja ihan siivous duunista lähtien, eli ei olla mitään nirppanokkia työn teon suhteen.. vaan eipä olla mitään saatu. taitaa olla työn saaminen koko Suomessa vaikeaa tällä hetkellä, siltä vaikuttaa..

AP

no tuohon tilanteeseen minä en lähtisi lapsia tekemään, koska näköpiirissä ei ole että teidän taloudellinen tilanne paranisi ilman ratkaisuja. teillä on omasta valinnasta talous tiukalla ja kyllä niihin lapsiin menee rahaa vaikka kuinka kierrättäisi lasten vaatteita. Mä ehdotan, että jompikumpi jos ei molemmat  teistä hankkii koulutuksen, joka työllistää. Vasta kun edes toisella on kunnon työ tai ainakin opinnot loppusuoralla ja työ kiikarissa, niin hankitte lapsia. 

Opiskelijoihin ei kannata verrata, koska vaikka lyhyellä aikavälillä tulotilanne voi olla sama, niin opskelijat valmistuvat ja muuttavat herkästi työn perässä. 

Minua ei tässä keskustelussa huoleta niinkään se, tuletteko toimeen, koska ainahan voi turvautua toimeentulotukeen tai siirtää laskuja ja elää velaksi. Mutta teidän tilanteessanne ei ole tulossa mitään muutosta tilanteeseen paitsi se, että kohta on kolme suuta ruokittavana, kolmen tarpeet täytettävänä ja luultavasti haave siitä toisestakin lapsesta. 

Mitä ideaa on elää noin? Miten kuvittelet, että pystyt täyttämään lapsen tarpeet (ruoka, vaate ja rakkaus  ei todellakaan riitä koko elämäksi)? Lapset tarvitsevat urheiluvarusteita, polkupyöriä, luistimia, suksia, viikkorahaa, elokuvalippuja, kännykän, tietokoneen koulutehtäviin, bussilipun/kuskausta, harrastuksia... Voit teeskennellä, että 7 vuoden päästä tilanne on toinen, mutta en usko. On vaikeampi lähteä kauemmaksi töihin, kun kotona on pieni lapsi, jota ei näkisi kuin iltamyöhään tai ehkä viikonloppuisin. 

Nyt laittamaan taloutenne kuntoon. Uusi koulutuspaikka toiselle, toinen etsii sitä mitätahansa työtä. Vauvahaave siirretään vähintään parilla vuodella. On aivan eri asia saada lapsi köyhään perheeseen kuin köyhyysloukkuun.

Köyhä pariskunta voi kituutella parikin viikkoa suunnilleen käyttämättä euroakaan, mutta vauvaperheessä vauvalle pitää olla ruokaa joka päivä.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 23:31"]

Mihin helvetin laskuihin. Ei ole mitään muita välttämätttömiä menoja kuni ruoka ja sitä ei saa laskulla. Ok, sähkölasku 10€ /kk

[/quote]kiinteistövero, vakuutus, nuohous, jätehuolto, vesi ja jätevesi, puhelimet ja nettikin voidaan laskea nykyisin jo pakollisiin menoihin. Ja sähkökin on omakotitalossa pikkusen enemmän kuin kympin kuussa, perusmaksu voi olla jo 30€/kk.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 00:21"]

Mietin kyllä, että olisiko teidän järkevämpi asua keskustassa vuokralla ja saada asumistukea kuin maksaa talon kuluja..

[/quote]

No ei mitenkään voi olla vuokralla halvempaa kuin omassa. Omaan saa ihan yhtälailla asumistukea pakollisten asumiskulujen osalta kuin vuokraankin. Omassa vaan tahtoo kulut jäädä niin alas ettei mitään tukea saa.

Ainoa kallis juttu syrjässä asumisessa on auto.

Silloin kun esikoiseni syntyi mieheni opiskeli - tulot n 250€/kk. Itse tein päätoimisen opiskelun harjoittelua ja sen jälkeen menin töihin äitiyslomaan asti (jotta saisimme tuloihin perustuvaa äitiyspvrahaa). En muista silloista palkkaani, mutta ei paljon yli 1000€ ollut. Äitiyspäivärahaa saimme 950€/kk.

Hyvin sitä selvittiin, kun saimme asua vuokralla opiskelija-asunnossa ja saimme pienituloisina asumistukea. Se kannattaa huomioida että lapsen syntymän jälkeen olette oikeutettuja asumistukeen asumislisän sijasta!! Noilla tuloilla sitä kuitenkin olette saaneet.

Jos ette ole kranttuja ja kelpuutatte kirppisvaatteet ja tarvikkeet, selvinnette lapsen kanssa pienilläkin tuloilla. Itse selvisimme ihan hyvin. Vasta kun lapsi oli 1,5v palasin itse töihin ja mies jatkoi yhä opiskelua.

Jos imetys onnistuu ja maitoa tulee yli oman tarpeen saatte hyvin rahoitettua lapsen kuluja luovuttamalla äidinmaitoa sairaalaan. Onhan myös lapsilisä olemassa.

Niin ja miksi pitää ostaa kytkyllä kalliit kännykät? Niistä nyt ensimmäisenä tinkisin.

Mielestäni on fiksua että ajattelet noin. Monet tekevät lapsia miettimättä riittävätkö rahat. Toisaalta, lapsia on tehty maailman läpi vaikla elannosta ei ole tietoakaan. Jos olette nuoria (alle 30v) voitte ihan hyvin vielä odottaa ja säästää rahaa lasta varten. Jos ikää on yli 30v naisella, niin itse varmaan tekisin sen lapsen rahatilanteesta huolimatta. Kyllä sitä oppii pienellä pärjäämään eikä se lapsi väkisin paljoa tarvi.